Opium Warlords on kuulunut pitkään yhtyeisiin, joihin minun on ollut tarkoitus tutustua, ja nyt uuden levyn tullessa ulos, sain asian vihdoin hoidettua. Opium Warlordsin nimellä on julkaistu aiemmin jo kaksi albumia, jotka tosin ovat itselleni vielä melko tuntemattomia, mutta kiinnostus uutta levyä kohtaan on silti korkealla, sillä mies yhtyeen takana on saanut aikaan suuria asioita ennenkin. Reverend Bizarre on kuollut ja kuopattu jo vuosia sitten, mutta Sami Hynninen on jatkanut musiikin tekemistä aktiivisesti muiden projektien parissa kaikki nämä vuodet. ”Taste My Sword of Understanding”, kuten muutkin Opium Warlordsin levyt, on lähes täysin hänen käsialaansa. Hänen lisäkseen tällä albumilla ovat mukana Erkki Virta ja Laura Länsimäki.

Albumi alkaa vahvasti dark ambientmaisella  ”The Sadness of Vultures”-kappaleella, joka johdattelee koko levyn ajan vallitsevaan raskaaseen ja painostavaan tunnelmaan. Seuraava kappale ”The Self-Made Man” lähtee hiljakseen käyntiin raskailla riffeillä ja kasvaa suuremmaksi koko 12-minuuttisen kestonsa ajan. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin viimeistään siinä kohtaa, kun kappaleessa (ja koko levyllä) kuullaan ensimmäistä kertaa Sami Hynnisen komeaa ja persoonallista laulua. On hienoa huomata, ettei hänen äänensä ole vuosien saatossa muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan.

”The Self-Made Man” on ehdottomasti yksi levyn parhaista kappaleista, kuten myös pari seuraavaa kappaletta ”The God in Ruins” ja ”The Solar Burial”. ”The God in Ruins” on pääosin melko rauhallinen ja teknisesti yksinkertainen kappale, mutta onnistuu silti saamaan aikaan epätoivoisen ja haikean tunnelman, eikä vähiten Hynnisen valittavan, katkeran ja räkäisen tulkinnan takia. ”The Solar Burialkin” pysyy tasaisen tyynenä pitkän aikaa, kunnes lopulta eskaloituu voimakkaaseen ja ennen kaikkea raskaaseen kliimaksiin jyräävän riffittelyn ja taustalle haihtuvien rääkymisten voimalla. Myös kaikki loput kappaleet ovat vähintäänkin hyviä ja ”Taste My Sword of Understanding” on kokonaisuutena lähes täydellinen esitys melankolista ja omalaatuista doom metalliin kallellaan olevaa raskaanpuoleista musiikkia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Opium Warlords on yksi harvoista nykypäivän yhtyeistä, jotka tekevät täysin omanlaistaan musiikkia ja jotka onnistuvat samalla kuulostamaan hyvältä. Kappaleiden peruskivi on raskaat ja hidastempoiset doom-riffit, mutta siinä ei ole koko totuus. Kappalerakenteet ja osa riffeistäkin ovat mitä monimuotoisimpia, mutta kappaleihin on sekoitettu onnistuneesti noisea, dronea, ambientia, kitaran häiriöääniä ja vaikka mitä muuta. Vastapainona synkkyydelle osasta kappaleista löytyy myös autuaita, rauhallisia ja kevyitä osia. Tästä loistavana esimerkkinä toimii vaikkapa ”This Place Has Been Passed”, joka, vaikka sisältääkin raskaan hetkensä, rauhoittaa mielen hetkeksi, ennen kuin ”Manisolas from Misandria” vyöryy päälle kaikella raskaudellaan. Albumin päätteeksi ”In Melancholy Moonless Acheron” sinetöi kokonaisuuden hypnoottisen rauhallisesti.

Levyn kuuntelun jälkeen mieli on tyhjentynyt ja hallitseva tunnetila on autuus ja yleinen hyvä olo, mutta silti tuntee itsensä hieman hengästyneeksi ja väsyneeksi. ”Taste My Sword of Understanding” ei ole missään nimessä helppoa kuunneltavaa. Se on suuri ja taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka vaatii useita kuuntelukertoja ja kuuntelijan täyden keskittymisen avautuakseen. Mielenkiinto sitä kohtaan tosin herää jo levyn ensisävelten aikana.

En osaa verrata ”Taste My Sword of Understandingia” Opium Warlordsin edellisiin levytyksiin, koska en ole niihin tutustunut. En aio myöskään verrata sitä Reverend Bizarreen, sillä Opium Warlords ansaitsee aivan oman lukunsa suomalaisen metallin historiassa. Käsittääkseni yhtye on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle ja Sami Hynninen nähdään varsinkin mediassa lähinnä Ex-Reverend Bizarre-miehenä, mitä en voi kuin ihmetellä. Niin loistava doom metal-yhtye kuin Reverend Bizarre olikin, niin ainakin tämä kyseessä oleva albumi vetää vertoja mille tahansa sen levytyksistä. Ehkä ihmiset eivät ole vielä valmiita, tai eivät halua haastaa itseään. Joka tapauksessa ”Taste My Sword of Understanding” on helposti yksi tämän vuoden kovimmista levyistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:
1. The Sadness of Vultures
2. The Self-Made Man
3. The God in Ruins
4. The Solar Burial
5. The Land Beyond the Pole
6. Mount Meru
7. This Place Has Been Passed
8. Manisolas from Misandria
9. In Melancholy Moonless Acheron

Opium Warlords Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari