Oranssi Pazuzu – Valonielu

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 10.10.2013

”[Oranssi] Pazuzu. Toivottavasti sieltä löytyy edes joku, joka ei kärsi metalcoren seurauksena vaikeista keskittymishäiriöistä” tuli sosiaalisen median kautta kommentti, kun Oranssi Pazuzu oli haluttuna Kaaoszinen uusien levyjen arvostelulistalla. Metalcore ei ole vielä sulattanut allekirjoittaneen aivoja, mutta kolmas täyspitkä ”Valonielu” tekee kyllä sen. Aukaistaanpa uusi ympyrä ja astutaan mielen synkimpiin syövereihin, missä surrealismi ja (anti)kosmisuus ovat valloillaan.

2007 oli vuosi, jolloin ”avaruusbläkkis” alkoi puhaltaa synkkiin sfääreihin. Jun-His (joka on tunnettu myös Kuolleet Intiaanit -orkesterista) ja kumppanit ovat luoneet kolme täyspitkää sekä yhden splitin Candy Canen kanssa. ”Valonielu” on siis täsmättömän täydellistä jatkoa ”Muukalainen puhuu” ja ”Kosmonument”-kokopitkille. Bändi on myös keikkaillut sopivasti, onhan tämä ryhmä soittanut muun muassa Tuska Open Airissa ja kauempana Ranskan Hellfest-festivaaleilla, jota uuden paluun tehnyt Emperor tähdittää ensi vuonna.

”Vino Verso” avaa maailman industrialmaisesti, minkä jälkeen päästään itse asiaan. Avantgarde, black metal ja progressiivinen rock ovat suurimmat osatekijät tässä saarnakirjassa, jota ei aina pysty sanoin kuvailemaan. Välillä mennään tasaisesti kierto kierron perään, välillä jammaillaan ulkoavaruuden tuolla puolen tyhjyys kaverina. Mielenkiintoisimpia hetkiä tarjoilee radioprogepopin irvikuva ”Tyhjä Temppeli”, yli 11-minuuttinen, bipolaarisesta mielenhäiriöstä kärsivä ”Uraanisula” sekä tyhjentävä ”Ympyrä On Viiva Tomussa”. Ennakkokuuntelustakin tunnettu ”Olen Aukaissut Uuden Silmän” tarjoilee puolisuoraviivaisimman bläkkistelyhetken, missä tyhjyys ja pohjattomuus ovat käsinkosketeltavaa antimateriaa. Näillä mietteillä ei voi enää herätä todellisuuteen.

Tuulten demonien kuninkaan ja kosmisen energian ruumiillistuma kokee anemiaa ainoastaan monotonisessa vokalisoinnissa. Näinkin pitkälle viety avaruuspöly olisi tarvinnut monipuolisemman vivahteen, huolimatta vokalistin taidokkaasta näytteestä. Muuten teoksen kokonaisvaltainen sekameteli aiheuttaa aivoihin tyhjiön, joka nielee valon suurella teholla. Haurautta ja henkistä hyvinvointia tarjoillaan siistissä paketissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Muistutukseksi: parasta tämänlaisessa taiteessa on se, ettei genrerajojen muodostamia ennakko-odotuksia kannata miettiä. Mitä avoimempi ja avarampi mieli, sen paremmin kaikesta saa irti. Muistakaa myös, että arvostelijakin on vain ihminen, hänellä on inhimillinen ruumiillistuma ja kirjoitetut symbolit heikkoutena häiritsemässä tätä virtausta, joten suositeltavaa on, että pääset itse tähän käsiksi. Muutu avaruuspölyksi ja siirry uuteen ulottuvuuteen.