Oregonin Portlandin tuomionsävelet soivat jälleen jykevästi – arviossa Witch Mountainin viides kokopitkä ”Witch Mountain”

Kirjoittanut Sami Elamaa - 24.4.2018

Yhdysvaltalaisella doom metal -yhtyeellä Witch Mountainilla on pitkä historia. Levyjä on kertynyt yli kahdenkymmenen vuoden ajalta vain neljä kappaletta, eikä yhtyeen taival ole ollut aivan ruusuilla tanssimista. Bändin debyytti ”Come the Mountain” (2001) näki päivänvalonsa 2000-luvun alkuaikoina, mutta sen jälkeen muusikot katsoivat parhaaksi laittaa pillit pussiin ja pistää bändi hetkeksi jäähylle. Vasta vuoden 2005 aikana rattaat laitettiin uudelleen pyörimään, ja tuloksia on ruvennut syntymään. Yksi merkittävin saavutus on ollut naisvoiman lisääminen bändin riveihin vahvistamaan yhtyettä lujemmaksi. Uta Plotkin työ on tuottanut tulosta Witch Mountainille, mutta hän katsoi parhaakseen lopettaa vokalistin pestin bändin riveissä vuonna 2014. Plotkinin jälkeen rouvan saappaisiin astui 19-vuotias Kayla Dixon. Tänä vuonna julkaistu bändin viides kokopitkä ”Witch Mountain” on Dixonille ensimmäinen hetki näyttää osaamisensa.

Viidellä kappaleella varustettu ”Witch Mountain” jatkaa samaan tapaan kuin bändin edelliset julkaisut: raskasta, hidasta ja kylmää kyytiä riittää koko kuuntelun ajan unohtamatta uuden laulaja Dixonin kauniita melodisia sovituksia. Dixon luokittuukin ehdottomasti levyn vahvimpiin lenkkeihin, sillä nuoren ja lahjakkaan neidin ääni sopii kuin nakutettu Witch Mountainin tyylisuuntaan. Plotkinin ja Dixonin laulutyylejä oli hetkittäin vaikea erottaa toisistaan, sillä he kuulostavat hyvin paljon toisiltaan. Siitäkin huolimatta luokittelisin nuoren Dixonin hitusen verran paremmaksi, sillä häneltä löytyy edellistä rouvaa enemmän karismaa ja raaempaa särmää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Koska leivissä on kultakurkkuinen nuori laulajatar, ovatko uuden julkaisun sävellykset kelpoisia? Kyllä, viisi uutta teosta nostavat ”Witch Mountain” -kiekon tasoa siihen pisteeseen, että siitä saa rahalle vastinetta. Mureat kompit, Dixonin melodiset laulut, sekä hivenen groovaavat sovitukset luovat kappaleista hienoja teoksia, joista löytyy ehdottomasti kuunteluarvoa. Ainoastaan ”Mechanical World” -raidan joutuu kuuntelemaan muutaman kerran läpi, jotta siitä saa enemmän irti. Pikkuviasta huolimatta jykevimmät sävellykset ”Midnight” ja albumin päätöskappale ”Nighthawk” ovat kerrakseen hiomatonta timanttia.

”Witch Mountain” on hieno levytys, ja nuori Kayla Dixon oli oikea valinta bändin rivistöön. Levy ei ole aivan täysi napakymppi, mutta se on todiste siitä, että yhtyeellä, ja erityisesti uudella tulokkaalla Kayla Dixonilla, on valoisa tulevaisuus edessään.