”Osaamme sentään edes käyttää järkeämme!” – klassikkoarviossa Minor Threatin 40-vuotias ”In My Eyes” -EP

Washington D.C.:n hardcore punk-pioneerin toinen 7″, neljän biisin mittainen ”In My Eyes” -EP julkaistiin joulukuussa 1981. Reilua puolta vuotta tätä aiemmin julkaistun, yhtyeen omaa nimeä kantaneen ja omalla Dischord-levymerkillä julkaistu debyytti-EP:n ohella se on eräs Yhdysvaltain itärannikon hardcore-skenen laajimmin levinneistä DIY-äänitteistä.

Vokalisti Ian MacKayen (myöh. mm. Fugazi), basisti Brian Bakerin (myöh. Bad Religionin kitaristi), kitaristi Lyle Presslarin ja rumpali Jeff Nelsonin muodostamasta nelikosta nousi 1980-luvun alkumetreillä yhdysvaltalaisen hardcoren kuumimpien nimien joukkoon. EP:n äänitti Minor Threat -miehistö itse yhdessä äänittäjää Don Zientaran kanssa D.C.:n Inner Ear Studiosilla. EP:n tuotannosta vastasi yhtye itse.

Kiivasluonteisen nopeasta esi-hardcore-introsta The Stooges-tyyppisesti painostavan hitaasti ja likaisesti rokkaavaan säkeistöön ja taas täyteen katarttiseen purkaukseen ampaiseva ”In My Eyes” pohjustaa sanoituksillaan yhtyeen tinkimätöntä streittariaatetta. Kappale viittaa alkoholin, huumeiden käytön sekä irtosuhdeseksin harrastamisen turhuuteen ja silkkaan kunniattomuuteen. Tämän jälkeen tuleva, Minor Threatin vuonna 1983 julkaiseman, ainoaksi jääneen albuminsa nimikkobiisin varhainen versio ”Out Of Step (With The World)” nostaa kierroksia entisestään, eikä nuori ja kirkasotsainen punkkarinelikko jätä ehdottoman straight-edge-sanomansa paasaamista sillä avausraitaa epäselvemmäksi:

”Don’t smoke/ Don’t drink/ Don’t fuck/ At least I can fucking think/ I can’t keep up/ Can’t keep up/ Can’t keep up/ I’m out of step with the world.”

Tummaihoisten kansoittamassa kaupunginosassa Washington D.C.:ssä high schoolia mm. ystävänsä Henry Rollinsin (S.O.A., Black Flag, Rollins Band) ohella käynyt Ian MacKaye kirjoitti sähäkästi potkivan identiteettinsä puolustuksen, ”Guilty of Being White” -kappaleen jouduttuaan usein vastoin tahtoaan rasistisen ideologian sävyttämiin tappeluihin ja konfliktitilanteisiin niin kouluarjessa kuin sen ulkopuolellakin.

Kappaleessa MacKaye kysyy, onko hän 19-vuotiaana nuorukaisena oman, synnynnäisen ihonvärinsä kautta vastuussa tummaihoiselle vähemmistökansanosalle kaikista niistä julmuuksista, joita nämä ovat joutuneet vuosisatojen ja edellisten sukupolvien aikana uudella mantereella kokemaan. Tietyissä cancel-kulttuurin esiastetta poteneissa punk-piireissä MacKayen viesti ko. kappaleessa ymmärrettiin perustavanlaatuisesti väärin, ja Minor Threat alkoi saada osakseen absurdeja syytöksiä rasismista. Liekö MacKayen kaljuksi ajeltu pää eskaloinut tilanteen ja herättänyt joidenkin leimakirveen heiluttajien yliaktiivisen mielikuvituksen? Joka tapauksessa rasismista ei ollut missään nimessä kyse, ja kyseessä on vieläpä eräs Minor Threatin ajattomimmista, väkevimmistä ja ytimekkäimmistä biiseistä koskaan.

EP:n päättää nuhjuisena demoversiona starttaava, mutta kertosäkeessä jo paremmalla soundilla reippaasti korville läimivä, Minor Threatin tarkoitusperiin käännetty cover Tommy Boycen ja Bobby Hartin kirjoittamasta 1960-luvun hitistä ”Steppin’ Stone”. Kappaleen tekivät alun perin tunnetuksi Paul Revere & the Raiders ja hieman myöhemmin brittiläinen Monkees.

”Steppin’ Stone” on punk rockille tunnuksenomaisia rock’n roll-covereita ”Cadillacin” ja ”Louie Louien” tapaan. Mm. Sex Pistols, Johnny Thunders, Untouchables, State of Alert (S.O.A.) ja Government Issue esittivät omat versionsa kappaleesta.  ”In My Eyes” -EP julkaistiin sittemmin osana Minor Threatin ”First Two Seven Inches” ja ”Complete Recordings” -kokoelmia.

Yhtyeen ehdoton, sanojensa mittainen asenne ja periksiantamaton ote tekemisiinsä sekä lyhyeksi jääneen olemassaolonsa aikana luoma sävellyksellisesti laadukas, aikansa äärimusiikki ovat piirtäneet Minor Threatin osalta lähtemättömän jäljen yhdysvaltalaisen punk rockin, hardcoren ja DIY-kulttuurin maaperään. Sen vaikutus sittemmin syntyneeseen punk-orientoituneeseen musiikkiin ja sen esittäjiin on ollut valtava.