”Ossuaire” on ranskaa ja tarkoittaa tilaa, johon kuolleiden luut asetellaan. ”Le troubadour necrophageophile” tarkoittaa ruumiinsyöjiinsekaantujatrubaduuria (kiitos pelisuunnittelija ja kirjailija Ville Vuorela). Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että tämä ranskalainen bändi veivaa death metallia, jonka teema on verihurme, kidutus ja epäsovinnainen seksi.

Alunperin levy on ilmestynyt kasettina jo vuonna 2010, mutta viime vuonna se julkaistiin uudelleen CD:nä. Levyn kansikuvitus on mahtavasti tee se itse -näköistä. Koruton ja yksinkertainen etukansi iskee ihan täysillä, ja takakansi on kerrassaan mahtava. Tällaista näkee omakustanteisissa C-kaseteissa yhtyeiltä, joista kukaan normaali ei ole koskaan kuullutkaan.

Itse musiikki on aikalailla sellaista, mitä voi odottaa, mutta hieman parempaa. Laulajan ääni on miellyttävän pehmeän murisevaa, vaikkakin koko levyn mitalta melko tasapaksua, ja vaihtelu on harvinaista. Soittamisessa ei ole mitään korviinpistävää vikaa, ja kappaleiden sävellyskin on ihan mielenkiintoista. Kappaleet eivät myöskään hajoa roiskeiksi, joita on vaikea saada enää kasaan. Virveli kuulostaa hieman ohuelta, mutta se jotenkin sopii soundiin hyvin, sillä se on rummuista hallitsevin elementti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”L’Eveil des Morts” on intro, mutta myös ihan oikea kappale. Se asettaa levylle sopivaa hautaholvin synkeää tunnelmaa ja rankentuu loppua kohti asteittain vaihtuen kivuttomasti nimikkobiisiin, josta alkaakin kunnon tykitys korinakarjunnalla.  ”Le Fleau” on temmoltaan maltillisempi, mutta laulaja myös käyttää ääntään hieman vaihtelevammin. ”Necrofistum Prima Nocte” lähtee jälleen nopeampaan rullaamiseen ilman mitään ylimääräistä. Kappaleessa rummut ovat ehkä hieman vaisut ja kitarariffi ärsyttävän sekava. Melko mitäänsanomattoman kappaleen jälkeen levyn lopettaa ”Trolla Infectum Phallus”, jonka pahaenteisen nimen takana on hyvää örinää ja nopeaa hakkaamista. Laulu ei ole niin selkeää kuin muissa kappaleissa, jos se koskaan selkeää on ollutkaan, vaan kuulostaa muihin kappaleisiin verrattuna pahimmillaan siltä kuin joku laulaisi death metallia suu puolillaan kuumaa kaurapuuroa. Loppu on melko häiritsevä, hyvällä tavalla tietenkin, tuskanhuudoissaan.

Viisi kappaletta ja alle kaksikymmentä minuuttia on levylle hyvä pituus. Jokaisella kappaleella on tarkoituksensa ja saman toistolta vältytään. Ossuaire on saanut kasaan hyvän death metal -paketin.

Arvosana:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:

1. L’Eveil des Morts (Intro)
2. Le Troubadour Necrophageophile
3. Le Fleau
4. Necrofistum Prima Nocte
5. Trolla Infectum Phallus

http://ossuaire-deathmetal.blogspot.fi/