”Otetaan kantaa asioihin ja puretaan sitä kiukkua musiikkiin” – haastattelussa Clarkkent

Kotimainen punk rock -trio Clarkkent julkaisi viidennen albuminsa ”Death After Life” 21. marraskuuta. Pitkäsoitto on elävä, rosoinen ja poliittisesti latautunut kokonaisuus, joka ei kumartele mihinkään suuntaan. Kyseessä on siis bändin uran kantaaottavin kokonaisuus, joka on samaan aikaan sekä kiivas, että suorapuheinen. Kaaoszine tavoitti yhtyeen treenikämpältä, ja kyseli hieman taustoja levyyn liittyen, sekä mitä uutta on tulevaisuudessa odotettavissa.

Onpas mukavaa saada teidät jututettavaksi – mitä kuuluu näin talvea odotellessa?

Jaakko: Kun tämä haastattelu tulee ulos, niin uusi levy on hiljattain ilmestynyt. Sen saamaa vastaanottoa odotellaan ja kirjoitetaan lisää biisejä koko ajan – se ei lopu koskaan.

Jukka: Uutta musiikkia syntyy tosiaan koko ajan, niin hyvä saada tämä levy nyt ulos.

Millainen fiilis uuden levyn suhteen?

Jaakko: Oikein hyvä fiilis. Tässä on ehkä turhankin kauan venattu sen julkaisua, mutta toisaalta ilmestymisajankohdalla ei ollut niin suurta merkitystä. Jos miettii levyn sisältöä ja poliittista asiaa, niin hommahan vaan eskaloituu koko ajan. Toivottavasti mahdollisimman moni sen kuulee, se on meille tottakai todella tärkeää. Ettei se jää jonnekin Spotifyn Ö-laariin – suoratoistopalveluihin tulee koko ajan niin järjetön määrä tavaraa.

Niin, suoratoistopalveluihin voi nykypäivänä kuka tahansa ladata mitä vaan ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu…

Jaakko: Ei todellakaan – puhumattakaan siitä AI-skeidasta mitä sinne tulee. Tai itse asiassa, jos olet huolissasi siitä, että AI vaikuttaa musiikkisi julkaisuun, niin silloin ehkä kannattaa tarkastella sitä omaa tekemistäkin. Toki sillä on meillekin vaikutusta, mutta se on enemmänkin se volyymi kuin sisältö.

Jukka: Jos Spotifyta ajattelee, niin musiikin nouseminen eri playlisteille on se vaikuttava tekijä. Sekä tottakai algoritmit, miten ne ovat meidän kannalla.

Viides ja vihaisin albumi

Kun kuuntelin aiemmin ilmestyneitä singlebiisejä, sekä sitten koko levyä, niin päällimmäisenä jäi mieleen vihaisuus – kertokaa tästä jotain omin sanoin?

Jaakko: Olen itsekin pohtinut sitä asiaa, ja tuntuu että on menty vähän niinkuin perse edellä puuhun. Ei ehkä osattu olla niin vihaisia nuorempana, mutta nyt on ehkä oppinut tajuamaan asioista enemmän. Musiikki on siinä samalla tehnyt luonnollisen muutoksen kevyemmästä materiaalista kiukkuisempaan ja aggressiivisempaan suuntaan. Enkä nyt tarkoita tällaista nykyajan metallimeininkiä mitä joka paikka on täynnä, vaan sellaista oikeasti kiukkuisempaa suuntaa. Eli kiukkuisia jätkiä ollaan, ja osataan olla sitä ihan jopa keskenäänkin!

Albumilla on myös hyvin kantaa ottavia tekstejä?

Jukka: Kyllä, yritetään ottaa kantaa asioihin ja purkaa sitä kiukkua sitten sinne musiikkiin.

Pakko tässä välissä kysyä, että onko jotain sellaista teemaa mistä ette tekisi biisiä?

Jaakko: Aika vaikeaa keksiä sellaista aihetta… Se on ainakin itselleni aika ahdistava ajatus, että biisin teksti olisi jotenkin yhdentekevä. On paljon siistimpää laulaa sellaisia lyriikoita, joissa on jotain järkeä ja kannanottoa. Joskus on saatettu tehdä niinkin, että on vain möristy jotain ja pidetty sitä biisinä, mutta ei se sitten kuitenkaan sitä ole.

Eli siinä mielessä tässä on kehitytty. Nyt lauluissa on sanomaa. Sen lisäksi että niissä on sointuja ja rytmejä, jotka ovat aina olleet meille tärkeitä.

Jukka: Sekä jos ei itse ole sen sanoman takana, niin siitä jää livetilanteessa kiinni ainakin itselleen. Yleisö ei välttämättä sitä huomaa, kun joka tapauksessa väännetään lavalla täysillä menemään, mutta itselle tulee niistä se fiilis, että nyt ei oikein lähde. Tällä uudella levyllä sellaisia biisejä ei kyllä ole!

Jaakko: Mutta jos ajatellaan jotain sellaista aihetta, jota ei voisi käsitellä, niin itselleni sellainen teema on ”kun olin nuori”. Jani Wickholm lauloi näin jo kolmekymppisenä ja jos sen ikäisenä lähtee sille tielle, niin se on aika raskasta! Mutta toisinpäin se toimii, eli voi kertoa, että ikää on tullut.

Bändin oma suosikkiraita

Entä löytyykö uudelta albumilta lempibiisiä tai raitaa, johon olisitte erityisen tyytyväisiä?

Jussi: Nämä ovat aina hieman henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta onhan siellä paljon hyviä. Esimerkiksi ”Resignation” on aika onnistunut, sekä paljon tykätty myös kuulijoiden keskuudessa. Se ei ole sieltä vaikeimmasta päästä levyn biisejä, joten se toimii hyvin myös keikan aloitusbiisinä ja sitä on kiva soittaa. Toinen suosikkini on ”Death After Life”.  

Jukka: ”Death After Life” on selkeä suosikki. Sen kanssa pääsee sellaiseen nuoruudenvimmaan, vaikka ikää onkin karttunut!

Jaakko: Joo, se onnistui kyllä hyvin. Siinä on hyvä meininki, sekä se oikea tunnelma mikä pitää ollakin. Oikeastaan koko levyllä on onnistunut se koko tunnelma ja tietynlainen kohkaus. Eli jos pitää mennä draivilla eteenpäin niin sitten mennään, jos sille tuntuu. Jokaisella biisillä on niitä omia koukkujaan, mikä on todella siistiä.

Jussi: Ja koko levyhän äänitettiin ilman metronomia.

Jukka: Samassa tilassa, samaan aikaan, ilman klikkiä. Edellisellä levyllä vedettiin pari biisiä niin, että äänitettiin ne omalla treeniksellä. Se yhdessä soittamisen fiilis oli se, mitä nytkin haettiin. Edellisiltä levyiltä on jäänyt hieman sellainen fiilis itselle, että Clarkkent kuulostaa paremmalle livenä, mutta nyt sekin saatiin korjattua.

Vokalistipuolella kuullaan uutta ääntä

Ja uudella levyllä kuullaan myös vokalistin vaihdos, kun Jukkakin on tarttunut mikkiin – mistä tämä idea ja ennen kaikkea: kuullaanko tätä lisää?

Jukka: Minähän olen taustalauluja vetänyt koko ajan Jaakon tukena. Olen eräässä aikaisemmassa bändissäni aikoinaan ollut lead-laulajana, ja oli hauskaa nostella sitä taitoa tässä nyt takaisin. Tarkoitus olisi jatkossa tehdä tätä enemmänkin.

Jaakko: Ja tämä tekstienkin näkökulmasta, kaikki eivät välttämättä istu minulle laulettavaksi.

Nähdäänkö teitä albumin ilmestymisen myötä myös keikkalavoilla?

Jaakko: Tottakai, siinä määrin kuin vaan mahdollista. Stupido vastaa keikkamyynnistä ja keikkailun ohessa työstetään uutta materiaalia. Itse asiassa kuluneena kesänä äänitettiin ohimennen yksi EP, eli seuraava levy on tulossa jo!

Edustaako tämä tulossa olevan EP:n materiaali samaa tuttua linjaa, vai onko sieltä tulossa jotain aivan yllättävää?

Jaakko: Tottakai sieltä tulee jotain uusia juttuja koko ajan ja sehän tässä onkin hauskaa! Jos nyt pitäisi kuvailla, että mennäänkö tässä radiomuotti-iskelmään vai jonnekin totaalisen muualle, niin kyllä se kallistuu jälkimmäiseen. Tänäänkin täällä treeniksellä mietitään uutta biisiä, ja että mihinkäs suuntaan sen kanssa mennään. Sanoisin, että saattaa olla tulossa rankempaa, vihaisempaa ja oudompaa materiaalia.

Viivähdetään vielä hetki keikoissa: teitähän on nähty paljon myös ulkomailla ja olette jakaneet lavoja vaikka kenen kanssa – kuka olisi sellainen bändi tai artisti, joka kanssa haluaisitte kiertää?

Jukka: Tämä on aivan selkeä: kanadalainen Propagandhi. Heidän kanssaan, kun pääsisi tekemään jonkin pikkurundin niin kyllä kelpaisi.

Jussi: Bad Religion olisi aika kova myös.

Jaakko: Kanadalainen Propagandhi on ollut suosikkibändi jo nuoresta saakka. Heillä on juuri se oikeanlainen meininki, josta tykkään. Ehkä heiltä voisi samalla oppia jotain.

Clarkkent kolmella sanalla

Annoin teille kotitehtäväksi miettiä kolme bändiä kuvaavaa sanaa: antakaahan kuulua vaihtoehdot, joita löysitte?

Jukka: Punk.

Jussi: Aitous.

Jaakko: Rehellinen. Perustelut näille ovat, että olemme pienen levy-yhtiön bändi, joka mahdollistaa sen, että me teemme täysin sitä mitä halutaan. Meitä ei kukaan määräile – eli tässä mielessä aitous, rehellisyys ja punk-asenne on kohdillaan. Tämä aika vaatii mielestäni juuri sitä. Jos nyt ei oteta asioihin kantaa, niin koska sitten?

Mitä terveisiä lukijoille?

Jaakko: Kannattaa etsiä uutta hyvää musiikkia ja kuunnella meidän uusi levy. Ja menkää nyt jumalauta keikoille! Sieltä löytyy niin paljon hyviä bändejä ja materiaalia, josta ei välttämättä ole aikaisemmin kuullutkaan. Sinne vain keikkaluolien uumeniin kuuntelemaan musaa ja nauttimaan virvokkeita, älkääkä tyytykö vaan siihen mitä tulee esimerkiksi NRJ:ltä.

Jukka: Olen täysin samaa mieltä, nimenomaan keikoille kuuntelemaan ja kuluttamaan musaa livenä! Spotifyssakin on puolensa, mutta jos haluat tukea artisteja, varsinkin niitä pienempiä, niin mene keikoille.

Jussi: Ja osta merchandisea.

Seuraa bändiä somessa: Facebook, Instagram