Ovatko tässä 10 parasta thrash metal -albumia?

Thrash metal syntyi 1980-luvun alkupuolella, kun heavy metalin riffit yhdistyivät hardcore-punkin nopeuteen ja aggressiivisuuteen. Tuloksena oli intensiivinen, kitaravetoinen ja usein yhteiskunnallisesti kantaa ottava tyyli, joka on suosittu yhä tänä päivänä. Thrash metal toimi vaikuttimena myös monille muille tyylilajeille, kuten death metallille ja power metallille.

Seuraava lista esittelee kymmenen thrash metal -albumia, joita voidaan pitää genren historian merkittävimpiin kuuluvina. Valinnat perustuvat ennen kaikkea levyjen vaikutusvaltaan, musiikilliseen innovatiivisuuteen sekä niiden asemaan thrash metalin kehityksessä. Mukaan on otettu myös suomalaisia klassikoita, jotka osoittavat, että myös kotimaasta löytyy rautaista thrash-osaamista. Albumit eivät ole parhausjärjestyksessä.

1. Metallica – Master Of Puppets (1986)

Yksi metallimusiikin historian arvostetuimmista albumeista on Metallican vuoden 1986 ”Master of Puppets”. Levy yhdistää thrashin teknisemmän puolen monipuoliseen sävellystyöhön ja vahvaan melodisuuden tavalla, joka nosti genren uudelle tasolle. Levy on ahdettu täyteen klassikoita, ja se esittelee Metallican kenties parhaimmillaan.

2. Slayer – Reign In Blood (1986)

”Reign in Blood” on tunnettu nopeudestaan, brutaaleista riffeistään ja Dave Lombardon aggressiivisesta rumpujen soitosta. Albumin minimalistinen mutta äärimmäisen tehokas tuotanto teki siitä suunnannäyttäjän myöhemmälle äärimetalille, erityisesti death ja black metalille. Levyn vaikutus genren soundiin on lähes kiistaton, ja se kuulostaa edelleen yhtä vaaralliselta kuin ilmestyessään.

3. Megadeth – Rust In Peace (1990)

”Rust in Peace” on albumi, jonka voi katsoa nostaneen Megadethin lopullisesti pois Metallican varjosta. Dave Mustainen ja Marty Friedmanin kitaratyöskentely on albumilla kadehdittavan virtuoosimaista, ja levyä voikin pitää yhtenä kitaransoiton oppikirjoista. Poliittisesti latautunut albumi on täynnä teknistä taiturointia, joka ei kuitenkaan vie biisinkirjoituksesta mitään pois.

4. Exodus – Bonded by Blood (1985)

Yksi Bay Area -thrashin varhaisista kulmakivistä. ”Bonded by Blood” on raakaa, nopeaa ja energistä thrashia, jossa hardcore-punkin vaikutus kuuluu selvästi. Albumin aggressiivinen tempo, yksinkertaisen tehokkaat riffit ja riehakas tunnelma tekivät siitä esikuvan lukuisille myöhemmille thrash-yhtyeille, eikä bändi häviä thrashin neljälle suurelle juuri millään osa-alueella.

5. Anthrax – Among the Living (1987)

Anthraxin ”Among the Living” toi thrash metaliin kaivattua groovea. Anthraxin riffit ovat usein rytmisesti iskeviä ja helposti tunnistettavia teknisyyden sijaan, mikä teki albumista genren helposti lähestyttävän klassikon. Levyn popkulttuuriviittaukset ja energia loivat thrash metalille uudenlaista identiteettiä, joka erosi synkemmästä ja aggressiivisemmasta suunnasta, jota esimerkiksi Slayer edustaa.

6. Kreator – Pleasure to Kill (1986)

Saksalaisen thrashin kulmakivi. ”Pleasure to Kill” tunnetaan äärimmäisestä teutonisesta nopeudestaan ja aggressiivisuudestaan, ja levy toimi vahvana inspiraationa death metallille. Albumin raaka tuotanto ja armottomat riffit tekivät siitä yhden Euroopan thrash-kentän vaikutusvaltaisimmista julkaisuista, joka sai varmasti monet Yhdysvaltalaisyhtyeet tuntemaan itsensä popiksi.

7. Stone – No Anaesthesia! (1989)

Suomalaisen thrash metalin ehdottomia kulmakiviä on Stonen vuoden 1989 ”No Anaesthesia!”. Levy on monien mielestä Stonen paras levy, jossa bändin tekninen osaaminen, aggressiivisuus ja omaperäinen riffityöskentely ovat täydellisessä tasapainossa. Stone hakee maailmalta vertaistaan, ja sen ainoita hengenheimolaisia ovat varmasti vain Coroner ja Voivod.

8. Testament – The New Order (1988)

Testamentin toinen studioalbumi, ”The New Order”, on yksi Bay Area -thrashin tärkeimmistä julkaisuista ja samalla levy, jolla yhtye vakiinnutti asemansa genren kärkinimien joukossa. Jos debyytti ”The Legacy” esitteli bändin potentiaalin, ”The New Order” osoitti, että Testament oli valmis nousemaan pysyvästi thrash metalin eturiviin huolimatta siitä, että yhtye on edelleen rikollisen aliarvostettu.

9. Vio-lence – Eternal Nightmare (1988)

Lähdettyään Forbiddenista Robb Flynn tapasi tulevan Machine Head -yhtyetoverinsa, kitaristi Phil Demmelin Vio-lencessa. Yhdessä he loivat tiukkaa, perinteistä thrash metallia yhtyeen debyyttialbumilla, joka on täynnä huikeita soittosuorituksia, omaperäisiä progressiivisia sovituksia ja aggressiota.

10. Coroner – Mental Vortex (1991)

Coronerin ”Mental Vortex” on yksi teknisen thrash metalin hienoimmista ja omaleimaisimmista saavutuksista. Sveitsiläisyhtyeen neljäs studioalbumi edustaa vaihetta, jossa bändi oli jalostanut aggressiivisen thrashin, progressiivisen hienostuneisuuden ja lähes kliinisen tarkkuuden poikkeuksellisen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Lue täältä listauksemme parhaista glam metal -albumeista.