OZ

Yksi kotimaamme suurimmista legendoista, OZ tekee väkevää paluuta heavy metallin kartalle. Yhtyeen ensimmäinen studioalbumi kahteenkymmeneen vuoteen, ”Burning Leather” julkaistaan 23.päivä marraskuuta virallisesti myös Suomessa. OZ konsertoi reilu viikko sitten Metal Warning-tapahtumassa Helsingissä ja Kaaoszine tapasi rumpali Mark Ruffneckin ennen keikkaa. Miksi yhtye palaa näin pitkän tauon jälkeen ja kuinka tosissaan se on comebackinsa kanssa? Muun muuassa nämä asiat selviää lukemalla haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta. Mitäs teille tällä hetkellä kuuluu?

Mark: Bändille kuuluu juuri nyt sellaista, että meiltä tulee levy ulos 18. päivä marraskuuta – Japanissa se julkaistaan 16. päivä ja Suomessa 23. päivä. Ankarien ponnisteluiden jälkeen olemme päässeet siihen pisteeseen, että se levy on valmis.

Esiinnytte tänään Helsingin Gloriassa osana Metal Warning-festivaalia. Millaisia odotuksia teillä itsellänne on keikan suhteen?

Mark: Nyt kun olemme heittäneet keikkoja, niin ollaan lähdetty aina siltä pohjalta, että meillä ei ole mitään odotuksia. Tähän mennessä olemme soittaneet yhden keikan Suomessa, yhden Saksassa sekä 3-4 Ruotsissa ja se on ollut todella hauskaa. Aina ollut ihmisiä paikalla, jotka ovat tykänneet meidän musiikista, mutta vielä tässä vaiheessa lähdetään ihan ilman mitään odotuksia joka keikalle. Toivottavasti sinne tulee paljon ihmisiä ja tulee hyvä keikka.

Teitte comebackin todella pitkän tauon jälkeen. Mitenkä kaikki oikein tapahtui?

Mark: Comeback sai alkunsa juhannuksena 2009, kun meidän basisti Jay Lewis oli tehnyt muistaakseni toisen soololevynsä ja se lähetti sen minulle. Emme olleet oikein tekemisissä tuossa paussin aikana, joskus soiteltiin ja sitten tuli vaan semmoinen olo, että kyselenpä häneltä, onko tehnyt paljon uusia heavybiisejä. Hänellä kun oli vähän semmoisia heavybiisejä siinä soololevyllään ”Beat The Elite”.

Heitin sitten sille, että voitko lähettää jotain demoa ja itse kun en ole ollut musiikin kanssa kauheasti tekemisissä tässä viime vuosina, niin odotin siltä demoa, joka olisi suurin piirtein kasettinauhurilla soitettu, mutta se olikin vähän erilaista nykypäivänä. Siitä innostuneena soitin sitten hänelle, että mitä mieltä olisit jos tehtäisiin jotain. Jay vastasi sitten aluksi, että hänen täytyy miettiä, kun oli juuri juhannus ja hänellä oli kaikki juhannuskeikat Yön kanssa sun muuta siinä. Hän sitten mietti pari viikkoa, kunnes vastasi, että olisihan se kiva jotain tehdä. Siitä lähdettiin sitten miettimään, että mitä meidän kannattaisi tehdä ja miten, ja siinä vaiheessa Jay lähetti vielä toisenkin demon. Tässä vaiheessa tultiin myös siihen tulokseen, että kyllä me kysymme myös meidän vanhaa laulajaa Apea mukaan. No, sillä oli kanssa aluksi sellainen olo, että kiinnostaisiko vai ei ja pähkäili – oli kanssa vissiin laulanut joissain bändeissä tässä välillä.

Syksy 2009 meni sitten siihen, että suunniteltiin ja kehiteltiin uusia biisejä sun muuta ja siitä se vaan lähti sitten eteenpäin. Se oli semmoinen juhannusaaton 3-4 kaljan kierteessä tehty heitto, eikä mitenkään suunniteltu.

Teillä on kuitenkin uudet kitaristit comebackissa, miksi näin?

Mark: Joo, se 2009 loppu meni tosiaan siihen suunnitteluun ja sitten 2010 helmikuussa se tuli julkiseksi, kun meidän kotisivut tulivat julki, että olemme tosiaan tekemässä tätä hommaa. Sitä ennen meillä oli suunnitteilla, että vuokrataan kitaristit ja että tämä on meidän kolmen homma kokonaan, tehdään biisit jne., eikä siihen oteta ketään uusia. Ei myös käynyt missään vaiheessa mielessä, että kysyttäisiin näitä vanhoja kitaristeja mukaan, tämä oli meidän kolmen projekti. Sitten keväällä 2010, kun oltiin jo soitettu rumpupohjia, niin tässä vaiheessa vasta ruvettiin miettimään tätä kitaristiasiaa tarkemmin. Siinä vaiheessa Jay sitten kysäisi Costellolta (Hautamäki) ja (Markku) Petanderilta, että kiinnostaisiko tämmöinen sivuprojekti?

Tämähän on meille nyt vaan tämmöinen harrastus. Itse on ollut koskaan soittanut kummankaan kanssa, ja Costellon joskus tavannut, mutta Petanderia en. Kesällä 2010 Costello sitten ehdotti, että olisi hyvä jos pidettäisiin treenit bändin kanssa, että miltä se tuntuu. Jätkät treenasi sitten himassa biisejä ja syksyllä pidettiin Tukholman Park-studiolla viikonlopputreenit. Apekin oli käynyt sitä ennen itsekseen lauleskelemassa.

Se oli vähän semmoista kokeilua vielä tässä vaiheessa kun ei oikein tiedetty, että mitä tässä tapahtuu. Itse en ollut soittanut rumpuja 20 vuoteen ja siinä kun soitettiin Jayn, Petanderin ja Costin kanssa isossa studiossa hyvillä soundeilla, niin olihan se ihan valtaisaa ja se kuulosti heti ihan helvetin hyvältä. Tässä vaiheessa ruvettiin myös miettimään, että meidän pitäisi tehdä joku videokin nauhoitusten yhteydessä, kun mukana on kolme kaveria joilla on toinen bändi päällä. Samalla sitten ruvettiin suunnittelemaan nauhoituksia, jotka tapahtuivat sitten marras-joulukuun vaihteessa 2010. Tässä samassa hässäkässä päätettiin myös se, että pyydetään Nicke Andersonia (Park-studion omistaja, ex-Entombed) tuottajaksi. Samalla myös päätettiin, että syksyllä nauhoitetaan kolme kappaletta, joihin oli jo rumpupohjat.

Tästä alkoi sitten se vääntäminen, milloin kukakin ehtii paikalle, koska studio on vapaa ja niin edelleen. Mutta saatiin kuitenkin kolme päivää aikaa järjestettyä ja nauhoitettiin ”Dominator”, ”Fire In The Brain” ja ”Seasons Of The Darkness”. Tässä vaiheessa olimme päättäneet, että ”Dominator”-kappaleesta tehdään video ja tämän kolmen päivän aikana nauhoitettiin myös tuon videon kaikki livekohtaukset, eli se aika käytettiin aika hyvin.

Nauhoititte levyn Tuhkolman Park-studiossa ja tuottajana toimi mm. Entombedista tuttu Nicke Andersson, kuinka yhteistyö hänen kanssaan toimi?

Mark: Olin itse kuullut Dregeniltä, joka soittaa nykyään Mike Monroen bändissä, että Nicke on hyvä tuottaja. Nickellä on se oma määrätty tyylinsä miten hoitaa homman, mutta jotenkin se loppuvaiheessa kääntyy aina hyväksi. Sen lisäksi olimme kuulleet, että hän on hyvin vaikea ihminen ja tämän takia sovimme, että teemme ensin nämä kolme kappaletta ja katsotaan sitten miltä se tuntuu. Voi sanoa, että Nicke myös tunsi meidän musiikin hyvin. Hän on sen verran meitä nuorempi, että oli nuoruudessaan OZ-fani ja hänellä oli mm. ”Fire In The Brain” sekä ”Third Warning”-LP:t.

Teiltä ilmestyy marraskuun 18. päivä AFM Recordsin kautta uusi albumi nimeltä ”Burning Leather” (23.päivä Suomessa). Miten vertaisitte itse levyn uudempia kappaleita vanhempaan matskuunne?

Mark: Uudemmasta materiaalista voisi sanoa, että siellä on joitakin jyviä jostain vuodelta 1987 kun teimme joitain demonauhoituksia. Osa niistä kappaleista on siis pyörinyt Jayn päässä ideoina jo vuosikaudet. Sitten on pari biisiä, mitkä on ihan täysin uusia, kuten esimerkiksi ”Dominator”, joka tehtiin kesällä 2010 ennen nauhoituksia.

Tietysti ne ovat varmaan erilaisia, mutta kuitenkin tästä oli kova keskustelu tuottajana toimineen Nicken kanssa, että OZ:lla on kuitenkin tietty maine ja menneisyys, ja meidän täytyy olla se sama bändi. Me voimme tehdä siihen jotain muutoksia ja uudistuksia, mutta jos lähdettäisiin ihan täysin eri linjalle, niin sitten ei olisi mitään syytä jatkaa tämän bändin nimellä. Esimerkiksi kun Europe teki aikoinaan oman comebackinsa, niin he eivät halunneet olla Europe. Ja sehän olisi sama, kuin jos perustaisimme OZ:n, mutta emme halua olla se OZ mikä olimme aiemmin, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Sen takia ne uudet kappaleet eivät välttämättä eroa juurikaan vanhemmasta materiaalista.

Levyllähän on myös uudelleennauhoitettuja vanhoja kappaleita noin puolet. Mistä moinen idea?

Mark: Vanhat kappaleet tulivat aikoinaan ideana siksi, että emme ole ollut missään tekemisissä meidän vanhojen levy-yhtiöiden kanssa, vaikka ovat myyneet meidän levyjä ja niin edespäin. Tässä vaiheessa ajattelimme, että vedetään nämä vanhat biisit levylle, jotta ihmisillä on mahdollisuus saada ne kun niitä vanhoja levyjä ei enää edes välttämättä saa mistään ostettua.

Sen lisäksi saimme väännettyä ne siihen muotoon mihin haluttiin, koska esimerkiksi ”Total Metal” ja ”Third Warning”, jotka ovat levyltä ”Third Warning” ja mitä emme koskaan itse pystyneet kuuntelemaan, koska siinä oli niin huono se yleissoundi. Sen lisäksi se antaa kuuntelijoille idean, että totta kai me joudumme soittamaan livenä vanhoja kappaleita, koska emmehän voi lähteä pelkällä uudella materiaalilla lavalle.

Edellisestä levystä onkin kulunut jo 20 vuotta. Oliko levyn tekeminen tällä kertaa helpompaa vai vaikeampaa kuin ennen?

Mark: Se oli erilaista. Ei ollut sen helpompaa, eikä ollut sen vaikeampaa – se oli erilaista. Erilaisuutena on varsinkin tämä bändikokonaisuus, mikä meillä nyt on. Silloin 80-luvulla treenasimme kaikki yhdessä ja sitten soitettiin studiossa kerralla kaikki purkkiin. Me soitimme kaksi kitaraa, basson ja rummut ilman lauluja kerralla ja silloin se meni näin, että painettiin nappia ja laitettiin nauhoitus päälle. Ja silloin myös kun olimme kuunnelleet sen onko se hyvä vai voiko sen soittaa vieläkin paremmin, että uskalletaanko edes testata, koska se edellinen nauhoitus lähtee sitten pois?

Nyt siinä on se, että voit vielä säästää ne vanhatkin nauhoitukset ja koittaa silti uusiksi. Mutta esimerkiksi rumpujen osalta en ole käyttänyt mitään korjauksia, vaan ne on soitettu suoraan sinne levylle. Mutta silloin aiemmin, kun soitettiin kaikki kerralla, niin nyt tällä kertaa soitin rummut yksinään.

Yhtye on perustettu jo vuonna 1977, joten olette nähneet ajan aina vinyyleistä sekä C-kaseteista digitaalisiin julkaisuihin. Mikä asia musiikissa on mielestänne eniten muuttunut tänä aikana?

Mark: Näen sen itse sillä tavalla, että nykyään bändit voi äänittää musiikkia helposti ja sen voi sitten laittaa eteenpäin CD:nä tai julkaista internetissä. Silloin 80-luvulla kun ei ollut tätä mahdollisuutta, niin hyvin harva bändi jolla ei ollut levytyssopimusta, ei koskaan äänittänyt mitään musiikkia. Se oli silloin kynnyskysymys, että sulla täytyi olla se levytyssopimus, koska se studioiden hinta oli jo niin kallis, että sitä harva teki omakustanteena.

Nykyään voit tehdä kohtuullisen hyvätasoista musiikkia ihan omassa huoneessasi ja esimerkiksi huonosti lauletut epävireiset laulut voit säätää oikealle tasolle tekniikan ansiosta. Ja tätä tarkoitan, että nykyään tulee niin paljon musiikkia, koska se kynnys on niin matala. Bändeillä on niin helppoa nykypäivänä laittaa musiikkiansa ulos ja sitten se joko leviää tai ei, silloin 80-luvulla se musiikin ulostulo oli niin paljon rajoitetumpaa.

Sitten toinen asia mikä on muuttunut radikaalisti, on se, että silloin aikoinaan lähdit kiertueelle tukeaksesi levynmyyntiä, mutta nykyään se on päinvastoin. Eli nykyään lähdetään kiertueelle, koska se on ainoa paikka mistä saat rahaa, koska levyjen myymisellä et enää saa niitä 50 miljoonan albumin myyntilukuja, mitä 80-luvulla joku Michael Jackson esimerkiksi sai.

Voisitko itse kuvitella OZ:n julkaisevan joskus albumin täysin digitaalisena julkaisuna?

Mark: Itse näkisin, että kun soitat tämän kaltaista musiikkia, niin se olisi melkein jopa idiotismia. Koska kuitenkin ne, jotka heavy metallia kuuntelevat, niin suurin osa haluaa sen levyn käteensä – jotkut jopa vinyylinäkin. Meillä se, että nauhoitettaisiin jotain musiikkia ja pumpattaisiin sitä tuonne ladattavaksi, olisi älytöntä. Meillä on kuitenkin vielä se traditio, että ihmiset joille teemme tätä musiikkia, niin iso osa haluaa sen konkreettisena käteensä.

Se on ilmeisesti niin, että metallimusiikissa levyt vielä ostetaan ihan oikeasti kaupasta?

Mark: Joo, se on ehdottomasti näin. Sitten siinä on vielä se, että LP-levy on enempi kokonaisuus, kuin pelkkä äänite. En usko, että koskaan tulemme ajamaan pelkkää digitaalista julkaisua ulos, koska en näe siinä mitään järkeä. Toki voi olla, että olen väärässä, mutta en usko ainakaan tällä hetkellä.

Yhtyehän aikoinaan lopetti käsittääkseni suosion puutteen takia?

Mark: Se pitää paikkansa, mutta ennemminkin se oli silloin 1991 kun päätettiin pitää paussia, kun oli taas kitaristin kanssa vähän ongelmia, että jaksaako hän vai ei. Se suosion puute oli lähinnä sitä, että kävimme Virossa soittamassa joitain keikkoja, ja Tukholmassakin oli hyvin vähän paikkoja missä käytiin soittamassa. Meillä oli kontaktit ihan nollassa, eikä meillä ei ollut mitään lähteä mihinkään. Meidän piti lähteä kiertueelle Suomeen, siitäkään ei tullut mitään. Eli se meni vähän siihen, että pyörimme samoissa paikoissa.

Sitten kun olimme olleet Apen kanssa tässä kuitenkin alusta asti mukana, niin siinä mietittiin, että pitääkö se taas lähteä etsimään uutta kitaristia. Mikä silloin juuri vuonna 1991 oli hirvittävän vaikeaa, käsittämätöntä kyllä. Silloin niitä ei ollut joka kulmalla tarjolla, mitä nykyään. Mutta se suosionpuute oli tosiaan se yksi syy, ja jotenkin se musiikkimaailmakin oli siihen aikaan muuttunut. Joitain vuosia aikaisemmin Tukholmassakin oli suuremmat hevikekkerit, mutta sitten se tilanne vaan muuttui.

Kuinka suuret odotukset teillä itsellänne on nyt yhtyeen comebackista? Aikooko OZ viimein valloittaa maailman tosissaan?

Mark: Tässä on nyt se, mitä olen sanonut aikaisemminkin, että teemme tämän jutun tällä kertaa ihan eri tavalla. Nyt teemme tätä suurin piirtein sillä tavalla, miten olisimme alun perin halunneet tehdä, ja se menee minne se menee. Tietysti se olisi hienoa, että saisimme soittaa mahdollisimman monissa paikoissa ja päästä siihen tilanteeseen, että päästäisiin kiertueelle toteuttamaan itseämme kaikkien valojen ja esiintymisten kanssa, niin kuin haluamme. Mutta jos se ei onnistu, niin ei sillä ole enää niin väliä.

Ei tämän ikäisenä enää olla menemässä verissä päin betonin läpi. Tietysti toivomme että kaikki menee mahdollisimman hyvin, mutta jo tähän mennessä, mitä olemme nyt tätä juttua tehty, niin se on ollut aika hauskaa. Olemme tehneet paljon semmoista mitä emme ole silloin 80-luvulla, kuten video, oltu studiossa niin, että oli tuottaja paikalla. Kierretty festivaaleilla, missä ihmiset ovat taputtaneet käsiään yhteen, niin periaatteessa olemme saaneet jo nyt paljon.

Tämä jatkuu niin kauan, kuin tämä on meidän mielestä hauskaa. Sitten kun meille tulee itsellemme se olo että nyt riittää, niin kirja menee kiinni ja ei aukea enää. Kestääkö se sitten vuoden, viisi vuotta vai 10 vuotta, sitä me emme tiedä. Mutta se 10 vuotta alkaa olla jo aika maksimi, koska meillä alkaa olla jo tietty ikääkin.

No, onhan meillä esim. Rolling Stones vieläkin?

Mark: No joo, onhan siellä Rolling Stones, mutta se pointti oli lähinnä siinä, että silloin 80-luvulla se yritys oli huomattavasti kovempaa, kun todellakin muutettiin toiseen maahan ja halusimme olla ammattimuusikoita sekä rocktähtiä. Nyt on enempi sillä tavalla, että vaikka se yritys on yhtä kova, mutta jos emme pääse siihen, niin se epäonnistuminen ei ole enää niin karvas. Totta kai toivomme, että pystymme pyörittämään tätä projektia jokusen vuoden, tämä on hauskaa ja sitä varten tätä teemme.

Kiitos haastattelusta. Viimeisiä sanoja KaaosZinen lukijoille?

Mark: Kannattaa seurata meidän kotisivuja, yritämme päivittää sinne mahdollisimman paljon, mitä teemme. Tämäniltaisen keikan jälkeen meillä on vielä joulukuun alussa yksi keikka Tukholmassa ja sitten rupeamme järjestämään kiertuetta ensi vuoden puolelle. Eli ensi vuoden aikana olisi tarkoitus soittaa mahdollisimman monessa järkevässä paikassa. Ja jos meidän levy myy, mikä tarkoittaa että kaikki lukijatkin nyt ostaa sen. Jos se myy riittävästi, että näemme järkeväksi tehdä uuden levyn, niin silloin teemme uuden levyn ja aloitamme sen äänityksen luultavasti ensi syksynä. Mutta se riippuu ihan siitä, miten tämä levy menee. Me emme voi sille mitään, vaan ihmiset päättävät mitä tekevät meille.

Kommentit