Syksyllä 1991 Ozzy Osbourne (s. 3.12.1945) oli silloisen musiikillisen soolouransa huipulla ja hänen taustabändinsä vetreässä kunnossa niin studiossa kuin livenäkin. ”No More Tears” on oikeastaan kaikista kulmista katseltuna kuin tulta ja tappuraa täyteen pakattu höyryveturi, jonka kyydissä ei kauheasti taaksepäin katsella. Levy on sekä biisimaterialtaan että tuotannoltaan selkeä harppaus eteenpäin pari vuotta aiempaan ”No Rest For The Wickediin” verrattuna.

Levyn aloittavat biisit ”Mr. Tinkertrain” ja ”I Don’t Want To Change The World” soivat aiempaa positiivisemmalla yleisilmeellä, ja aloituskaksikko luokin aika nopeasti ryhdikkään mielikuvan kokonaisuudesta. Herran ääni on aivan loistavassa kunnossa, olihan tämä hänen sanojensa mukaan ensimmäinen levy, jonka hän äänitti selvinpäin. Myös bändin soitto on kauttaaltaan hienoa kuunneltavaa, ja varsinkin vuonna 2002 syöpään kuolleen rumpali Randy Castillon suoritus hänen viimeiseksi jääneeltä studiolevyltä Ozzyn kanssa basisti Bob Daisleyn lenkkinä toimii. Kitaristi Zakk Wylde tuntuu myös olevan paremmin kotonaan kuin aiemmin, ja levyn kitarasoundit ja -sovitukset ovatkin silkkaa voittoa. Voitaneen sanoa, että Zakk Wylden myöhempien julkaisujen tyypillinen kitarasoundi, niin Ozzyssa kuin Black Label Societyssakin, lähti kunnolla liikkeelle “No More Tearsilta”.

Koko levyä leimaa tietynlainen energisyys, ja kun muutamien biisien kirjoittajiksi palkattiin myös bändin ulkopuolisia ihmisiä (heistä tunnetuin varmastikin itse Lemmy Kilmister), on biiseissä tietynlaista tarttuvuutta ja kaupallisuutta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Myös biisien tempopolitiikka tuntuu olevan juuri sopivasti yläkanttiin, eikä biiseissä ole mitään turhaa laahausta. Edes levyn nimibiisin raskas keskitempoisuus ja sen normaalia radiobiisiä pidempi mitta ei jaksa kyllästyttää – ei edes 25 vuoden jälkeen.

Jotta ei ihan hehkuttamiseksi menisi, niin löytyy levyltä yksi suoraan sanottuna äärettömän urpo ratkaisu. Levyn perusversiolta löytyy 11 biisiä, joista olisi voinut karsia täysin surutta ”Time After Timen” sekä kummallisen extreme-funk-pastissin ”A.V.H.” pois sekoittamasta muuten hienoa kokonaisuutta. Biisit osuvat vielä niin hassuihin väleihin, että jotenkin koko loppulevy ”Hellraiserista” eteenpäin ei oikein jaksa enää pitää pihdeissään. Levyn loppupuolta pyrkii silti jotenkin pelastamaan melko tuntemattomaksi kuriositeetiksi jäänyt ”Zombie Stomp”, jonka pitkä intro ohjaa kuulijan ehkä groovaavimpaan biisiin, jonka Ozzy on koskaan sooloartistina julkaissut. Sinänsä on suuri sääli, ettei biisiä ole koskaan esitetty livenä, sillä kertosäkeestä löytyy ihan tehdasasetuksena helposti yleisöä huudattava koukku ja biisin tempo sekä tietenkin osuva nimi lähes käskevät yleisömerta hyppimään biisin tahtiin.

Kokonaisuutena ”No More Tears” on yksi Ozzyn hienoimpia onnistumisia. Biisit, tuotanto ja julkaisua seurannut ”No More Tours” -nimen saanut mittava, alun perin viimeiseksi suunniteltu rundi oli kokonaisuutena suuri voitto Ozzylle ja bändille. Levy ei kuitenkaan ilmestyessään vallannut maailman myyntilistojen kärkisijoja. Tosin syksyllä 1991 julkaistiin aikamoinen läjä muitakin klassikoiksi kutsuttavia rock-levyjä, joten laadukas tarjonta oli runsasta. Ainoa maa, jossa levy löysi tiensä kärkikymmenikköön, oli Yhdysvallat Billboardin 7. sijalla. Vuosien mittaan se on kuitenkin myynyt tasaisesti ja pelkästään Pohjois-Amerikan myyntimäärä ylittää nelinkertaisen platinalevyn arvoisen myyntirajan 4 000 000 kappaletta.  

9-/10

1. Mr. Tinkertrain
2. I Don’t Want to Change the World
3. Mama, I’m Coming Home
4. Desire
5. No More Tears
6. S.I.N
7. Hellraiser
8. Time After Time
9. Zombie Stomp
10. A.V.H
11. Road to Nowhere

Ozzy.com

Facebook

Kirjoittanut: Tommi Lindfors