Ozzy Osbournen poika Jack Osbourne arvelee tuoreessa haastattelussa isänsä eläköityvän 5–10 vuoden sisällä
Legendaarinen heavy metal -solisti Ozzy Osbourne on ehtinyt tehdä jo pitkän uran, johon on lukeutunut yhtä lailla huippuja sekä laskujakin. Metallipioneeri Black Sabbathista menestyksekkäälle soolouralle siirtynyt pimeyden prinssi on kokenut viime aikoina paljon terveysongelmia, joiden seurauksena miehen pitkään kaavailtu ”No More Tours 2” -kiertue on siirtynyt siirtymistään, eikä tämänhetkinen tilanne maailmalla vielä lupaile hyvää sen suhteen, että miestä nähtäisiin konserttisalikiertueella kovin pian.
Uuden ”Ordinary Man” -albuminsa Osbourne kuitenkin ehti julkaista alkuvuodesta, ja mies on ehtinyt puhua jo seuraavankin albumin tekemisestä. Hidastumisen merkkejä metalliveteraani ei siis tunnu näyttävän.
Laulajan poika Jack Osbourne istahti hiljattain alas Colliderin kanssa antamaan haastattelun uuden, isästään kertovan elämäkertaelokuvan ”The Nine Lives of Ozzy Osbourne” alla. Jack itse on toiminut yhtenä elokuvan tuottajista. Keskustelun kääntyessä siihen, miksi nyt oli hyvä aika ohjata elämäkertaelokuva laulajasuuruudesta, Jack muisteli vuonna 2011 julkaistua ”God Bless Ozzy Osbourne” -dokumenttia, jossa hän myös toimi tuottajana. Samassa Jack arveli dokumenttielokuvan tulleen hyvään saumaan. Ei pelkästään sen takia, että edellisestä dokumentista on kulunut jo lähes kymmenen vuotta, vaan myös siksi, että Jack pohtii isänsä jäävän eläkkeelle viidestä kymmeneen vuoden aikana:
”Mitä ajoitukseen tulee, niin on kulunut jo kymmenen vuotta edellisestä dokumentista, ja paljon on muuttunut. Seuraavan viidestä kymmeneen vuoden aikana isäni tulee todennäköisesti jäämään eläkkeelle, joten koin, että nyt on hyvä aika [tehdä dokumentti].”
Lisäksi Jack pohti haastattelussa suhtautumistaan isänsä Parkinsonin tautiin. Jack kertoi, että hänen suurin huolensa diagnoosin kohdalla oli se, että se lannistaisi hänen isäänsä niin paljon, että hän ei jaksaisi tehdä enää ollenkaan hommia samaan tapaan.
Mainos päättyy
”Kun kerrot ihmiselle, joka on tehnyt hommia 50 vuoden ajan, että ’hei, et ehkä kykene enää tekemään tuota’, on olemassa pelko siitä, että samaan tapain kuin sellaisen ravihevosen kohdalla, joka ei enää kykene kilpailemaan, hän menettää halunsa jatkaa, ja se oli minun huoleni. Hän sai tämän kamalan diagnoosin, ja hän satutti itsensä pahasti sen takia, joten ilmassa oli aito huoli siitä, että hän ei ehkä enää kykenisi esiintymään. Se masensi minua kovasti. Mutta hän on ihan erilaisessa tilassa nyt verrattuna siihen hetkeen, kun kuvasimme tuohon liittyen. Hän voi paljon paremmin. Hän on hyväksynyt tilanteensa ja toipuu nopeasti. Uskon, että hän pääsee takaisin tien päälle lopulta. Se oli vain hyvin rankka asia kohdata. Hän oli suunnitellut kokonaisen kiertueen, ja se oli hänelle todella hankalaa. Se oli hankalaa myös meille muille, jotka näimme, miten raskaasti hän sen otti.”