Paara

Synkkää, hieman folkahtavaa black metalia tahkova, vuonna 2011 perustettu Paara julkaisee itsenäisesti debyyttialbuminsa ”Yön Olevainen Puoli” 15. toukokuuta. Kaaoszine uskaltautui ottamaan sähköpostitse yhteyttä vielä melko tuntemattoman yhtyeen vokalistiin sekä toiseen perustajajäseneen Helmouthiin kyselläkseen hieman yhtyeestä sekä sen tulevasta debyyttialbumista.

Terve! Paara on suurelle yleisölle vielä melko tuntematon yhtye. Kertoisitko aluksi hieman, mistä bändissä oikein on kyse? Miten itse kuvailisit musiikkianne?

Helmouth: Paaran perimmäinen ajatus on lähtöisin allekirjoittaneen ja Zvartusin ambitioista tehdä black metalia – ja ennen kaikkea black metalia, jota itse haluaisimme kuunnella. Paaran musiikissa Pohjolan jylhyys ja melankolia yhdistyvät primitiivisen metallin synkkyyteen.

Onko teillä kenties joitain musiikillisia esikuvia tai muita inspiraation lähteitä, joihin voisit musiikkianne verrata? Entä mikä mahdollisesti erottaa Paaran muista yhtyeistä?

Helmouth: Musiikilliset inspiraation lähteemme ovat hyvin laajat. Lähtökohtana Paaran ilmaisulle oli kuitenkin 90-luvun black metal, joka leimasi vahvasti Zvartuksen ja minun musiikillisia juuria metallin saralla. Mukaan on toki tullut myös modernimpaakin ilmaisua. Mielestäni bändin ulosannista tekee rikkaan sen jäsenten taustojen sekä musiikillisten mieltymyksien monimuotoisuus. Se, mikä Paaran erottaa muista yhtyeistä, jää kuulijan päätettäväksi. Uskoisin kuitenkin, että Paaralla on tietty soundi ja tyyli, josta musiikkimme erottaa.

Debyyttialbuminne ”Yön Olevainen Puoli” julkaistaan 15.5. Miten kuvailisit albumia? Mitä voimme siltä odottaa?

Helmouth: Albumi on äärimmäisen tiukka kokonaisuus, vaikka biisien pituudet ja polveileva monitahoisuus eivät sitä välttämättä alleviivaakaan. Kokonaisuus edustaa Paaran musiikkia parhaimmillaan, tällä hetkellä. Sinne ei ole jätetty mitään ylimääräistä. Kannattaa odottaa kaikkea ja ei mitään. Liiallisten odotusten lataaminen ei ole koskaan hyväksi. Uskoisin, että musiikkimme uppoaa, jos black metal ja metalli ylipäätään kiinnostaa eikä suomenkielisyys ole este. Monimuotoisuudessaan huiput lähentelevät varsin eeppisiä tasoja, mutta toisessa päässä pyhä yksinkertaisuus hakee riffivetoisuudellaan vertaistaan primitiivisellä askeettisuudella.

Kertoisitko hieman albumin työstämisestä? Millainen oli sen sävellys- ja äänitysprosessi?

Helmouth: Periaatteessa sävellystyö alkoi varsin verkkaisesti vuonna 2011, jolloin työstimme nimikkobiisiämme, joka julkaistiin digisinkkuna muistaakseni 2012 ja nyt albumilla uudelleen sovitettuna ja nauhoitettuna. Paara käsitti tuolloin minun lisäkseni vain Zvartuksen, tarkoituksenamme kun ei ollut alun perin tähdätä lauteille ollenkaan. Kun idea tästä muuttui ja bändiin löytyi oikeat jäsenet, pysyi sävellysprosessi kuitenkin samankaltaisena. Zvartus veistelee riffit, ja hiomme niistä yhdessä kutakuinkin valmiin kappaleen. Sanat syntyvät minun kynästäni, mutta laulusovitukset teemme yhdessä. Teimme bändinä paljon töitä ennen studiota, ja jokainen toi jotain oman lisänsä kappaleisiin. Äänitysprosessi oli varsin kivuton – siitä kiitos bändin jäsenille sekä kuudennelle jäsenellemme Jussi “Hykimys” Kraftille, joka äänitti, miksasi ja masteroi albumin.

Lyriikkanne käsittelevät mm. suomalaisen kansanperinteen hieman synkempiä aiheita. Miten olette päätyneet käsittelemään tällaisia teemoja? Mistä kaikkialta ammennatte inspiraatiota lyriikoihinne?

Helmouth: Kun pallottelimme teemaa Paaran musiikille, Zvartus löysi teoksen, joka sisälsi vanhoja kertomuksia suomalaisista poltergeist-ilmiöistä. Kertomukset olivat sen verta vaikuttavia ja vahvoja, että päätimme pohjata lyriikkamme niihin. Sieltä löysimme myös bändin nimen Paara, joka vanhakantaisella kielellä viittaa pahaan henkeen tai piruun. Tässä vaiheessa päätimme myös suomen kielen käytöstä. Inspiraatiota tulee ammennettua myös Kalevalasta sekä vähemmän tunnetuista kansantarinoista.

Albumilla kuullaan perinteisten bändisoitinten lisäksi harvemmin black metalissa käytettyä kanteletta. Miten olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun?

Helmouth: Halusimme vahvistaa musiikkimme tunnelatausta tuomalla mukaan jotain perisuomalaista, joka kuitenkin tukee ilmaisutapaamme. Pyörittelimme monen muunkin hieman poikkeavamman soittimen käyttöä, mutta ne eivät palvelleet loppujen lopuksi tarkoitustamme.

Albumilla kuullaan myös vierailijoita mm. Moonsorrow’sta, Shape of Despairista sekä Katatoniasta. Miten olette päätyneet tekemään yhteistyötä useiden vierailevien muusikoiden kanssa?

Helmouth: Halusimme mieskuoroihimme syvyyttä ja samankaltaista vahvuutta kuin Zvartuksen puhtaissa lauluissa. Onneksemme tunnemme mahtavaa porukkaa ja kyseiset äijät olivat samantien mukana hommassa. Bonuksena Katatonian Niklas sattui paikalle ja lauloi varsin sujuvasti muiden mukana suomen kielellä. Erityismaininta pitää silti antaa Natalie Koskiselle, joka teki aivan huikeaa työtä levyllämme ja ymmärsi välittömästi, mitä olimme hakemassa.

Olette pian lähdössä kiertueelle Englantiin. Milloin näemme Paaran keikalla täällä Suomessa?

Helmouth: Englannin lisäksi kierrämme myös Puolassa, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa ja Tsekeissä. Tällä hetkellä painopiste on ulkomaiden keikoissa. Suomessa soitamme kuitenkin tarkkaan valikoidut keikat – emme koe järkeväksi soittaa joka toinen kuukausi samoissa paikoissa. Meidät on kiinnitetty 2016 helmikuussa järjestettäville Turku Saatanalle IV -festivaaleille. On mahtavaa päästä mukaan kyseiseen tapahtumaan!

Entä millaiset ovat Paaran tulevaisuudennäkymät? Millaisia tavoitteita bändillä on?

Helmouth: Aiomme julkaista loppuvuodesta vinyyliversion albumistamme. Olemme myös aloittaneet uuden materiaalin kirjoittamisen, sillä loppuvuodesta olisi jälleen tarkoitus sulkeutua studioon nauhoittamaan seuraavaa albumiamme. Suunnitelmissa on myös kiertää Eurooppaa jälleen 2016 keväällä – ja toivon mukaan joitakin festareita kesällä.

Suuret kiitokset haastattelusta ja onnea tulevalle levylle! Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Helmouth: Tukekaa suomalaista black metalia!

Bändi Facebookissa

Haastattelu: Eveliina Torniainen
Kuva: Santtu Särkäs