Paaran levynjulkkareita juhlittiin Elmun Baarissa neljän livebändin kera: haastattelussa Paaran laulajat Helmouth ja Hahtezan

Paara. Kuva: Serena Solomon

Lohjalais-lahtelais-helsinkiläinen black metal –yhtye Paara kiertää tällä hetkellä Suomea uusimman, helmikuussa julkaistun ”Riitti” –albuminsa levynjulkaisukiertueen merkeissä. ”Riitti” on järjestyksessään yhtyeen toinen kokopitkä albumi, jonka edeltäjä ”Yön olevainen puoli” julkaistiin vuonna 2015. Yhteensä neljästä uudesta kappaleesta koostuva levy on kivunnut julkaisemisensa jälkeen parhaimmillaan Suomen virallisen listan viidenneksi. Yhtyeen solistina ja sanoittajana tunnettu Helmouth ehti Kaaoszinen juttusille yhdessä bändin toisen vokalistin Hahtezanin kanssa ennen Elmun Baarissa järjestettyä levynjulkaisukeikkaa lauantaina 17. maaliskuuta. Kaaoszine oli paikalla myös raportoimassa levynjulkaisukeikan livevedot, joita tarjoilivat Paaran lisäksi ruotsalaisbändit Hyperion ja Wormwood sekä kotimainen Mustan Kuun Lapset.

***

Tapaan Helmouthin ja Hahtezanin Nosturin backstagella myöhään iltapäivällä soundcheckin jälkeen. Tunnelma on eilisen illan jäljiltä hieman väsynyt ja äänet painuksissa, mutta molemmat solistit ovat siitä huolimatta oikein hyvällä tuulella. Kahvia on keitetty reilusti, sillä edessä on vielä useiden tuntien odotus ennen illan keikkaa.

Helmouth ja Hahtezan! Kuinkas huiskii? Miten on kiertue lähtenyt käyntiin?

Helmouth: Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Eilen perjantaina (16.3.) soitettiin Lahden Torvessa Hypeorionin, Wormwoodin ja Mustan Kuun Lapsien kanssa kiertueen ensimmäinen keikka, joka oli loppuunmyyty. Bändit soittivat hyvin, meillä oli hyvä energia lavalla ja saimme hyvän vastaanoton yleisöltä. Samalla se oli ensimmäinen kerta, kun soitimme alusta loppuun uuden ”Riitti” –albumimme livenä. Oli hienoa nähdä, että se toimii myös liveyleisölle.

Uuden albumin vastaanotto on todellakin ollut positiivinen. Bändillä on varmaan aika hyvä fiilis uuden albumin menestyksestä?

 Helmouth: Kyllä, olimme työstäneet albumia pitkään ennen julkaisua. Meillä on omanlaisemme, hyvin verkkainen tahti säveltää biisejä ennen siirtymistä nauhoitusvaiheeseen. Kyllähän se on hienoa, kun sitten lopulta pitkän työn jälkeen saa jonkinlaisen palautteen levystä siltä varsinaiselta kuulijakunnalta. Saadusta palautteesta on tullut helvetin hyvä fiilis ja ollaan todella ylpeitä tästä levystä. Levy edustaa meitä bändinä parhaimmillaan juuri tällä hetkellä.

Jutellaanpa hieman bändin aiemmista vaiheista. Helmouth, te Zvartuksen (bändin kitaristi ja kolmas solisti) kanssa aloititte Paaran alun perin kahdestaan. Kerrotko vähän tästä alkuajasta ja siitä miten nykyinen kokoonpano on muotoutunut?

Helmouth: Tapasimme Zvartuksen kanssa alun perin muihin bändehimme liittyvissä yhteyksissä. Olimme yhdessä keikkailemassa, kun tuli puheeksi, että meiltä molemmilta löytyy palava halu tehdä black metalia. Meillä oli myös hyvin samantapaiset makumieltymykset ja olimme kuunnelleet samoja bändejä pitkään, joten päätimme omaksi huviksemme kokeilla mitä yhteistyöstä voisi syntyä. Loppujen lopuksi siitä syntyi meidän ”Paara” –niminen biisi, joka nauhoitettiin ja julkaistiin digisinkkuna vuonna 2012. Silloin kokoonpano oli täysin erilainen, ja käytimme nauhoituksissa sessiomuusikoita. Paara oli tarkoitettu kahden hengen projektiksi. Biisin saaman hyvän vastaanoton jälkeen aloimme kuitenkin miettiä, että pitäisikö perustaa ihan oikea bändi. Vuonna 2014 aloimme saada lineupia kasaan ja löysimme mukaan sopivat muusikot, jotka ovat mukana bändissä vielä tänäkin päivänä. Aika nopeasti sitten oikeiden muusikoiden löytymisen jälkeen suunnattiinkin jo studioon ja julkaistiin 2015 ensimmäinen levy.

Etkös sinä Hahtezan ollut myös mukana jo ekalla levyllä, tosin silloin vain vierailemassa?

Hahtezan: Kyllä, olin vierailemassa silloin. Levyn tekemisen jälkeen Helmouth kysyi, josko haluaisin tulla koittamaan laulua myös livenä bändin kanssa. Sanoin, että miksikäs ei. Esiinnyin bändin kanssa ensimmäisen kerran Turku Saatanalle –tapahtumassa vuonna 2016. Tämän jälkeen minua pyydettiin mukaan myös seuraavalle levylle ja lopulta, itselleni hieman yllättäen, minua pyydettiin myös bändin vakituiseksi jäseneksi. Kuulin itseasiassa vasta eilen, että pojat olivat jo pidempään asiaa miettineet. Kun bändi soittaa hyvää musaa ja mukana on vanhoja ystäviä, en nähnyt syytä kieltäytyä.

Hahtezan (Paara). Kuva: Serena Solomon

Puhutaan sitten hieman lisää ”Riitistä”. Minkälainen tekoprosessi albumin takana on?

Helmouth: Tekoprosessi on meillä tähän asti ollut semmoinen, että Zvartus työstää erilaisia aihioita ja ideoita, minkä jälkeen työstämme niitä hänen kanssaan kahdestaan työhuoneella eteenpäin. Työstämme biisit tiettyyn pisteeseen, minkä jälkeen ne esitellään bändille ja jäsenet tuovat niihin omat lisänsä. Sanoitukset ja raffimmat laulusovitukset syntyvät minun kynästäni, kun taas Zvartus vastaa enemmän puhtaiden lauluosuuksien melodioista. Tämä on ollut meille toimiva tapa työskennellä, levyt ovat syntyneet luonnostaan, eikä mitään ole tarvinnut pakottaa. Tämä kuuluu varmasti myös lopputuloksessa, vaikka biisit ovatkin omalla tavallaan kimurantteja.

Löytyykö sieltä biisien joukosta mitään lempilasta?

Helmouth: Ei oikeastaan, siitä juuri pidänkin Paarassa. Meidän musiikissa on niin paljon elementtejä mukana erilaisista musiikkigenreistä ja tyyleistä, että se mahdollistaa laajan tunnetilojen skaalan. Yksikään biisi ei nouse ylitse muiden, mutta ”Suon sydän” –biisissä on kyllä jotain erityisen mageeta…

Hahtezan: Itse en ole kaikissa biiseissä mukana, mutta kyllä ne kaikki on tosi hyviä. ”Riitti -levyltä ehkä ensimmäinen biisi, ”Viimeinen virta” on aika erityinen. Tykkään Paarassa musiikin monipuolisuudesta ja siitä, että musiikkia tehdään oman pään mukaan, eikä muita seuraamalla.

Olette keikkailleet paljon myös Euroopassa. Onko teillä maailmanvalloitussuunnitelmia?

Helmouth: Meillä oli oikeastaan alkuun sellainen linjaus, että me ei soiteta ollenkaan Suomessa. Lähdettiin siitä periaatteesta liikkeelle ja ensimmäinen keikka oli Briteissä, missä soitimme yhteensä kolme keikkaa. Siitä lähdimme välipäivän jälkeen pakulla kohti Manner-Eurooppaa ja soitimme keikkoja Tŝekeissä, Puolassa, Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa. Sen rundin jälkeen olemme soittaneet myös Ruotsissa ja meillä on buukattuna keikkoja myös Belgiaan syksyllä, missä esiinnymme Necrophobicin ja muutaman muun bändin kanssa. Loppujen lopuksi aloimme sitten kuitenkin soittaa myös Suomen keikkoja, kun meille tarjottiin mahdollisuutta esiintyä Turku Saatanalle –tapahtumassa, missä oli niin mielenkiintoinen kattaus, että päätimme lähteä mukaan. Tähtäimessä on edelleen soittaa paljon myös ulkomaan keikkaa, silmät ja korvat ovat koko ajan auki uusille mahdollisuuksille.

Hahtezan: Haluamme tehdä paljon livekeikkoja. Keikkojen soittaminen on kivaa ja vastaanotto on ollut hyvää. Olen huomannut, että tietoisuus bändistä on kasvanut, ja porukkaa on keikoilla valmiiksi myös lavan edessä odottamassa. Kun aloitimme livekeikkojen soittamisen, ihmiset saattoivat olla keikkojen alussa baarin puolella juttelemassa, mutta kun biisit alkoivat, valuivat he pikkuhiljaa lavan eteen kuuntelemaan. Mielestäni se on ihan paras palkinto, että tosi moni on löytänyt meidät nimenomaan keikkojen kautta.

Minkälaiset odotukset teillä on tälle illalle ja ”Riitin” virallisille levynjulkkarijuhlille?

Hahtezan: Vähän jännittää! Aina kun tietää, että paikalle tulee enemmän tuttuja, niin jännittää enemmän. Siellä on monta arvostelevaa silmää.

Helmouth: Kyllä, mutta jännitys on vain hyvä asia. Kovat on odotukset illan suhteen. Tänään on kuitenkin se varsinainen levynjulkaisukeikka, johon kaikki odotukset kulminoituvat. Eilen oli helvetin hauskaa, bändillä on hyvä lataus ja hyvä energia, ja huomattiin, että se toimii. Siinä mielessä on luottavaisilla mielin. Mukana on myös kovat bändit, joiden kanssa vedetään, joten fiilikset ovat jo valmiiksi korkealla.

Loppuun vielä kysymys, onko teillä jotain rituaaleja, mitä teette valmistautuessanne keikkaan?

Hahtezan: Visuaalisuus on tässä bändissä tärkeää, joten kyllä nuo valmistautumisrituaalit liittyvät vahvasti ulkonäköön. Jossain vaiheessa olen huomannut, ettei kovin moni bändi panosta enää niin paljon visuaalisuuteen. Toki se on ihan jokaisen oma asia, miten haluaa tehdä, mutta omasta mielestäni on hienoa nähdä, että on panostettu siihen miltä näytetään.

Helmouth: Ennen keikkaa lyödään nyrkit yhteen, ja huudetaan kolmannella: ”PAARA”! Muilta osin kaikilla on aika lailla omat toimintansa, tosin kyllä sen voi jonkinlaiseksi rituaaliksi laskea, kun aletaan vetää releitä niskaan ja maalaamaan corpse paintia naamaan. Meille on tärkeää, että yhtyeen visuaalisuus palvelee myös tekemäämme musiikkia ja tarjoamme jengille kokonaisen paketin keikoilla. Eri palikat tukevat toisiaan ja se tuo tietynlaisen lisän siihen. Kyllä sen on huomannut myös rundeilla, että vaikka välillä olisi kuinka väsynyt tahansa, niin siinä vaiheessa, kun vetää alter egon päälle, löytyy uusi vaihde silmään. Se on eräänlainen uudistumisriitti pois omasta arkisesta hahmosta.

***

Saavun takaisin Elmun Baariin, kun illan ensimmäisenä lauteille astellut bändi Hyperion on jo oman settinsä puolivälissä. Valitettavasti tutustumisaika tähän itselleni entuudestaan tuntemattoman Tukholmasta ponnistavan bändin soitantaan jäi siis tällä kertaa kovin lyhyeksi. Sen verran ehdin kuitenkin bändin soittoa katsomaan ja kuuntelemaan, että voin kertoa bändin kolmen kitaristin soittavan yhteen oikein komeasti. Solistin ote alkuillasta paikalla olleeseen yleisöön puolestaan jää mielestäni hieman etäiseksi. Porukkaa ei ollut paikalla alkuillaksi kuitenkaan mitenkään harvinaisen vähän, pikemminkin päinvastoin, kun kyseessä oli varmasti monille helsinkiläisille metalli-diggareille täysin tuntematon bändi.

Hyperion. Kuva: Serena Solomon

Hyperionin jälkeen oli vuorossa illan ensimmäinen kotimainen yhtye Mustan Kuun Lapset, jonka jo vuodesta 1993 alkaneen taipaleen varrelle mahtuu useita muutoksia bändin rivistössä ja eri levy-yhtiöiden välillä. Ehtipä yhtye laittaa pillit kertaalleen pussiin ja soittaa jäähyväiskiertueenkin jo yli 10 vuotta sitten vuonna 2007, mutta on sen jälkeen syntynyt uudelleen vuonna 2016 julkaistun ”Kuolemanvirta” EP:n ja etenkin vuonna 2017 julkaistun ”Saatto” –nimeä kantavan viidennen kokopitkänsä kautta. Yhtye julkaisi uusimman ”Ikaros” -sinkkunsa vain pari päivää ennen Elmun Baarissa soitettua keikkaa torstaina 15.3. Uusi sinkku kuultiin luonnollisesti myös osana lauantai-illan settilistaa, joka oli kokonaisuutena tiukka ja monipuolinen kattaus yhtyeen tummaa tuotantoa sisältäen kappaleita jokaiselta julkaistulta levyltä. Bändi ei kuitenkaan ollut saamaansa vastaanottoon täysin tyytyväinen, ja valitteli jengin hidasta lämpeämistä ennen oman settinsä viimeisiä kappaleita.

Mustan Kuun Lapset. Kuva: Serena Solomon

Porukkaa valui sisään Elmun Baariin tasaiseen tahtiin illan mittaan ja kolmantena esiintynyt ruotsalainen Wormwood saikin soittaa jo mukavasti täydelle salille. Tämä itselleni niin ikään entuudestaan tuntematon bändi oli ehdottomasti lauantai-illan positiivisin yllätys. Bändin laulaja Nine on sangen karismaattinen ja omalla tavallaan sympaattinen mörköhahmo, joka muistaa keikan aikana useaan otteeseen kiittää niin paikalla ollutta yleisöä kuin muita muusikoitakin. Bändin Suomen vierailu on selkeästi ollut heille mieluinen, eikä ihme, sillä paikalla oleva yleisö on keikasta todella innoissaan. Yhtyeen vuonna 2017 ilmestynyt esikoisalbumi ”Ghostlands: Wounds from a Bleeding Earthlähtee varmasti tarkempaan syyniin tämän liven perusteella.

Wormwood. Kuva: Serena Solomon

Lopulta koittaa illan pääesiintyjän vuoro, kun Paara astelee lavalle ilahduttavan täsmällisesti ilmoitetun aikataulun mukaan, kuten kaikki illan yhtyeistä myös heitä ennen. Aiemmin päivällä tapaamani henkilöt ovat ottaneet esiintyvien hahmojensa muodon ja jo alusta asti on selvää, että bändi on miettinyt myös lavakoreografiansa tarkasti etukäteen. Koreografia on toki tärkeä osa visuaalisuutta, johon panostaminen kannattaa. Bändi näyttää todella kiinnostavalta.

Solistit seisovat aluksi mystisesti selät käännettyinä yleisöön päin. Yhtyeessä kitaraa soittava Lempo hiippailee salakavalasti lavalle niin, etten ehdi edes huomata missä vaiheessa hän sinne ilmestyi. Ilmassa on jännitystä, odotukset ovat korkealla. Uusi levy on soinut soittimessa paljon ennen keikkaa. Osa soittajista on entuudestaan tuttuja.

Kuva: Serena Solomon

Yhtye päräyttää keikan käyntiin reilun varttitunnin mittaisella ”Viimeinen virta” –biisillään. Tätä seuraa peräjälkeen loputkin Riitti –albumin kappaleet samassa järjestyksessä kuin levyllä. Zvartuksen ääni soljuu puhtaassa laulussa kuljettaen biisejä eteenpäin hetkittäin kuin loruja, ja vuorottelu Helmouthin rosoisen ärjymisen kanssa on hyvin tasapainossa. Hahtezanin mukanaolo tuo bändiin monipuolisuutta ja virkistävää vivahdetta. Koko kolmen solistin konseptissa on jotain todella tuoretta ja toimivaa.

Tunnistan selkeästi sen erilaisten musiikkigenrejen ja tyylien yhdistämisestä syntyvän monipuolisuuden, mistä Helmouth ja Hahtezan puhuivat ennen keikkaa. Bändin musiikki kuljettaa paikalla ollutta yleisöä keikan aikana tunnelmasta toiseen kuulostaen koko matkan ajan hyvältä. Ehkä voimakkain hetki on, kun Helmouth yltyy hurjaan mantraan ”Kuiskaus pimeästä” –biisin lopussa. Kokemuksena keikka oli hurjan voimakas ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Paara. Kuva: Serena Solomon

En voi sanoa, että bändin soittotaito olisi itseäni erityisesti yllättänyt, koska uumoilin jo etukäteen, että vahvaa settiä on tulossa. Kuuluuhan teknisesti hieno soitanta jo yhtyeen levyiltäkin. Paara onnistui kuitenkin jopa ylittämään sille asettamani korkeat odotukset. Kun viimeinen Elmun Baarissa livenä kuultu, yhtyeen ensimmäisen ”Yön olevainen puoli” –albumin päättävä kappale ”Aikaan hautautunut” lähtee soimaan, toivoisin vain, ettei keikka loppuisi vielä. Jos en olisi jo sopinut muuta, menisin ehdottomasti katsomaan Paaraa vaikka heti uudestaan Tampereen Varjobaariin, jossa kiertue jatkuu tulevana lauantaina 24.3. Tampereen keikan lisäksi levynjulkaisukiertue vierailee myös Porin Baarikaapissa kuunvaihteessa 31.3.

Settilistat 17.3.

Hyperion

  1. Novus Ordo Seclorum
  2. Empyrean Yearning
  3. Zephyr of Grace
  4. Primal Cosmic Ascendancy
  5. Perennial Transcendence

Mustan Kuun Lapset

Intro: Elämäsi kuin perhosen siivet

  1. Lucifer & Rosemary
  2. Sudenilma
  3. Kauniinhauta
  4. Ikaros
  5. Lumikukka
  6. Lilith
  7. Suruntuoja
  8. Veritanssi

Wormwood

  1. The Universe is Dying
  2. Under Hennes Vingslag
  3. Oceans
  4. What we lost in the mist
  5. Beneath Ravens and Bones
  6. Godless Serenade
  7. To Worship

Paara

  1. Viimeinen virta
  2. Hurmeen hauta
  3. Suon sydän
  4. Kuiskaus pimeästä
  5. Aikaan hautautunut

https://www.facebook.com/paaranmaa/

http://paaraband.com/

https://www.facebook.com/HyperionSwe/

https://www.facebook.com/mustankuunlapset/

https://www.facebook.com/WormwoodSWE/ 

Kirjoittaja: Hilkka Aarela

 

Kommentoi julkaisua