Pääsiäisviikon aloitus Ville Valon & Agentsin kanssa
HIM soitti vimeisen keikkansa Tavastia-klubilla uudenvuodenaattona 2017. Tuolloin lähellä setin loppua kuultiin ikivihreä ”Right Here In My Arms”, jonka alkutahtien aikana Ville Valo lauloi pätkän vieläkin ikivihreämpää Rauli Badding Somerjoen ”Paratiisia”. Oli tämä sitten tahaton tai tahallinen enne tulevasta, oli HIMiä katsomaan tullut yleisö jo tuolloin haltioissaan kuullessaan idolinsa laulavan pienen pätkän Suomi-iskelmää.
Kuluvan vuoden helmikuun puolivälissä ilmestynyt Ville Valo & Agents -kokoelmalevy menikin sitten suoraan albumilistan piikkipaikalle ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Kevään keikat myytin lähes kaikki loppuun kuukausia etukäteen, ja viime tiistaina Tavastialla todistamani keikka oli ensimmäinen neljästä peräkkäisestä samaisessa kuppilassa. Aivan täytenä yllätyksenä suurmenestys tuskin tuli, kun ottaa huomioon Ville Valon henkilökohtaisen vetovoiman ja sen, että tämä konseptihan koeponnistettiin menestyksekkäästi jo 1990-luvulla.
Agentsin arvokkaasti harmaantuneet herrasmiehet aloittivat keikkansa täsmällisesti kello 22. Parin kappaleen ajan parrasvalot kuuluivat kokonaan heille, kunnes Esa Pulliaisen tuli aika esitellä yleisölle yhtyeen tuorein solisti, ”nuori stadilaiskundi”, josta kuulemma kuultaisiin vielä. Yleisön odotus täyttyi viimein, kun Valo asteli estradille ja aloitti ”Ikkunaprinsessalla”. Samainen kappale Valon tulkitsemana hurmasi yleisön jo HIMin suosion alkuaikoina 1990-luvun lopulla. Hittikimara jatkui, kun ilmoille kajahtivat ennen julkaisemattoman Badding-materiaalin kirkkain helmi ”Orpolapsi kiurun”, ”Jykevää on rakkaus” ja ”Tähdet, tähdet”. Ville Valo oli Tavastian lavalla kuin kotonaan ja vanhat, hillityt lavamaneerit sopivat Agentsin pirtaan lähes yhtä saumattomasti kuin edesmenneeseen bändiinsä.
Mainos päättyy
Setin alkupuolelle mahdutettiin vielä yksi kaikkien tuntema hitti, jo kertaan jos toiseenkin mainittu ”Paratiisi”. Kun pöytä oli putsattu näistä ”pakollisista pahoista”, sujui loppuilta hieman vähemmän tunnettujen, mutta aivan yhtä hienojen tunnelmapalojen parissa. Välillä Valo varasti kirkkaimman parrasvalon tulkinnoillaan, kuten kappaleissa ”Kuihtuu kesäinen maa” ja ”Illan varjoon himmeään”, välillä taas mies poistui suotuisasti taka-alalle ja antoi Agentsin revitellä instrumentaalisti. Keikka kesti encoreineen noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, mikä oli juuri sopivasti ottaen huomioon, että keskitempoiset kappaleet alkoivat loppua kohden hieman puuduttaa. Ennen mitään varsinaista tympääntymistä kuitenkin vuorossa oli illan viimeinen kappale ”When Love and Death Embrace”, joka toimi riisuttuna rautalankaversiona loistavasti. Valo on joissakin haastatteluissa painottanut arvostavansa mahdollisimman vähällä säestyksellä toimivia kappaleita ja on hän itsekin sellaisia toden totta osannut kirjoittaa, kuten tämä illan viimeinen hidaskin osoitti.
Agentsin musiikki olisi tanssittavuudestaan johtuen sopinut soitettavaksi hieman väljemmällekin väkijoukolle, sillä nyt yhtään ylimääräistä tilaa pyörähtelyyn ei ollut kuin Tavastian taaimmaisessa baarissa. Kysyntä kuitenkin on mitä on, ja Tavastian kaikki neljä keikkaa myytiin kuukausikaupalla etukäteen loppuun hintaan 65 € per lippu. Ehkäpä kesän festivaaleilla sitten yleisöllä on mahdollisuus tanssahdella Ville Valon & Agentsin tahtiin, kuten osalla näytti olevan halua jo pienellä klubilla.
HIMin hönkiessä vielä viimeisiään Valo suhtautui varsin epäluuloisesti suomenkielisen iskelmän esittämiseen seuraavana projektinaan. Mikä lie miehen pään kääntänyt, mutta onneksi niin, sillä vähintäänkin kertaluontoisena elämyksenä Ville Valo & Agents oli todella kokemisen arvoinen. Yhteistyö näiden tahojen välillä on uumoiltu päättyvän tulevan kesän loppuun mennessä, joten jos tämän projektin haluaa vielä livenä todistaa, sen aika on nyt eikä syksymmällä.
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Hannu Tiainen