”Pahimpien painajaisten ääret” – arvostelussa Abortedin ”ManiaCult”

Belgian äärimetallin ihme  tarjoilee yhdennellätoista pitkäsoitollaan todella jyrkkää mutta samalla vaarallisen hallittua toimitusta. Vuoden takaiseen, sekavan ja epätasaisen välityön rooliin tippuneeseen ”La Grande Mascarade” -EP:seen verrattuna ”ManiaCult” huokuu tasapainoisuutta, laadukkuutta ja kaikessa brutaalissa moniulotteisuudessaan musiikillista vakautta. Albumin lyyrinen ja visuaalinen kuvasto vilisee helvetillisiä painajaisia, joista ei noin vain herätä. Vokalistin ja yhtyeen keulamiehen Sven ’Svencho’ de Caluwén albumi albumilta sairaammilta kuulostavia vokaaliosuuksia, mikä tässä kontekstissa on kuitenkin juuri kaivattu edistysaskel poispäin geneerisestä death tai black metal -vokalisoinnista.

Jopa uhkaavaksi doom metaliksi luokiteltava starttaava avausraita ”Verderf” alkaa sulattaa kuulijan naamaa kolmen minuutin loppua kohti kappaleen muuttuessa atoniseksi, painostavaksi bläkkis-vetoiseksi, teatraaliseksi metallimyrskyksi. Albumin nimikkobiisi purskauttaa Abortedin vanhan liiton death thrash -laavan alas hornan vuoren rinteiltä. Täysin armoton mutta samalla pienintä piirtoa myöten tarkkaan harkittu selkäsauna laajentaa äärimetalin raja-aitoja yhä kauemmas lajityypille totutusta ja tavanomaisesta. Ken Bedenen ultranopea ja tiukkaakin tiukempi rumputyö yhdessä kitaristikaksikko Ian Jekelisin ja Harrison Patuton sekä takuuvarman basisti Stefano Franceschinin kanssa ei anna millin murto-osaakaan periksi. Kitarointi polveilee Yngwie Malmstenille ja Andy LaRocquelle (King Diamond, Death) velkaa olevan, teknisiltä ominaisuuksiltaan huippuunsa hiotun neo-klassisen soolokitaroinnin ja toisaalta brutaaleimpien murhariffien viljelyn välillä. Välillä tosin toivoisi, että sooloissa olisi enemmän rytmipohjaan nähden epäsovinnaisia riitasointuja ja epäpuhtauksia, tyyliin Hanneman-vainaa ja King.

Videobiisi ”Impetus Odi” haastaa Behemothille tunnusomaisen mustana luikertelevan äärimetallin ehdottomuuden. Oopperamaisen mahtipontisilla melodioilla kuorrutettu ”Portal Of Vacuity” iskee naulat läpi kuulijan kämmenistä vimmaisesti vaihtuvine rytmilajeineen, pakottaen kuulijan suorastaan pidättämään hengitystään. Makeita terssiharmoniakitaroita ja keskitempoa tarjoileva, Carcassin suuntaan hamuileva ”Dementophobia” saa tappiinsa lyödyn hurjuuskertoimen laskemaan sopivasti ennen seuraavaa, entistä piinaavampaa ja sadistisempaa piiskausta ”A Vulgar Quagmire”.

Komean tummasävyinen, jylhä pianoteos ”Verbolgen” rauhoittaa metallisen hurjuuden jakaen albumin kahteen osaan. Jälkipuoliskolla Abortedin vauhti hieman laantuu, mutta kuristusote ei hellitä – onneksi. ”Ceremonial Ineptitude” esittelee periaatteessa parhaiten koko Abortedin käytössä olevan musiikillisen arsenaalin, ja kaikessa sairaassa ja synkässä mielikuvituksellisuudessaan se todistaa yhtyeen väkivaltaisen soinnin ulottuvan kokeellisen metallin rajojen tuolle puolen ja soivan ennalta-arvaamattomana aivan omassa luokassaan. Bedenen yhtenään nakuttavista tuplabassareista huolimatta ”Drag Me To Hell” on taas sävellyksenä soinnillisilta ainesosiltaan muuhun albumin materiaaliin verrattuna utuisen piinaava ja verkkainen. Silti se jää kappaleena erääksi kokonaisuuden kasvottomimmaksi.  ”Grotesque” puolestaan sekoittaa ultra-nopean thrashin skandinaavisen melo-deathilta lainattuihin, vaikeroiviin säveliin. Albumin komean makaaberi päätös ”I Prediletti: The Folly of the Gods” huokuu mielenkiintoista ajattomuutta. Barokkimusiikin ja klassisen jousimusiikin sovittaminen tyrmäävän brutaalin grindcore-myrskyn pyörteeseen synnyttää todella eksoottisen sekoituksen ja laatuaan todella persoonallisen albumin päätöksen.

”ManiaCult” ei ole ainoastaan toistaiseksi mielenkiintoisimmalta kuulostava Aborted-albumi; se on myös teoksena äärimetallin raja-aitoja röyhkeästi ylittävä ja musiikin tyylilajeja mutkattomasti sekoitteleva kokonaisuus, jonka tiukkuus, voima ja vauhti jättää kuulijan ihmettelemään haavi auki pidemmäksi aikaa.

 

9-/10

Kappalelistaus:

1. ”Verderf”
2. ”ManiaCult”
3. ”Impetus Odi”
4. ”Portal to Vacuity”
5. ”Dementophobia”
6. ”A Vulgar Quagmire”
7. ”Verbolgen”
8. ”Ceremonial Ineptitude”
9. ”Drag me to Hell”
10. ”Grotesque”
11. ”I Prediletti: The Folly of the Gods”

 

Kommentoi julkaisua