Pahuutta norjalaisesta mytologiasta ammennettuna: haastattelussa huomenna uuden ”Maailmantappaja” -albuminsa julkaiseva kotimainen black metal -yhtye Isengrim
Kotimainen, suomenkielistä tunnelmoivaa black metalia soittava Isengrim on julkaisemassa seuraavan, ”Maailmantappaja”-nimisen albuminsa itsenäisesti 11. marraskuuta. Albumin tarina alkaa suuresta kuilusta, kulkien katkeran matkan Aasojen ensiaskeleista aina kaiken tuhoon, jumalhämärään saakka. ”Maailmantappaja”-albumin sävellystyö kunnioittaa black- ja pakanametallin perinteitä kansanmusiikillisin piirtein. Teoksella kuullaan ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa kansallissoitintamme, kannelta. Debyyttinsä yhtyeen levytyskannassa tekevät jo vakinaistuneet jäsenet, Azelum (taustalaulu, basso) ja A.C (rummut).
Kaaoszine tavoitti juuri ennen albumin julkaisua vuonna 2004 alkunsa saaneen yhtyeen kitaristin ja taustalauluja hoitavan Wintryn sekä bändin laulaja-kitaristi Thaninivelin ja kyseli hieman tulevasta albumista sekä bändin suunnitelmista levyn julkaisun jälkeen. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:
Terve. Mitäs Isengrimin leiriin kuuluu syksynä 2021?
Mainos päättyy
Thaninivel: Moro vaan! Leirissä on odottava ja positiivisen jännittynyt fiilis uuden levyn julkaisun alla. Muutamat hyvää lupaavat levyarviot on jo ulkona ja julkaisuun itseensä liittyvä byrokratia alkaa olemaan hoidossa. Viikon päästä (tätä kirjoittaessa) julkkari, joten hengitystä ei tarvi enää pidätellä pitkään.
Teiltä on tosiaan ilmestymässä uusi albumi nimeltä ”Maailmantappaja” 11. päivä marraskuuta. Missä vaiheessa albumin materiaalin sävellys on alkanut ja koetteko te tämän poikkeusajan olleen hyvä vai huono asia itse levyn tekemisen kannalta? Onko aikaa ollut enemmän käyttää levyn viimeistelyyn?
Thaninivel: Levyn kirjoitusprosessi alkoi hyvin pian edellisen albumin jälkeen vuonna 2016. Uusia demoja oli jo valmiina vielä kun Waara (rummut) oli bändissä, mutta emme kerenneet aloittaa vielä työstöä hänen kanssaan. Kun A.C istahti rumpujakkaralle 2017 loppuvuodesta ja Kouvolassa treenaaminen oli taas mahdollista, niin kappaleita rupesi syntymään runsaammin. Esim ”Kolmas” julkaistiin singlenä jo joulukuussa 2018, mutta nauhoitimme kappaleen uudelleen nyt ”Maailmantappajalle”. Kun pandemia iski, olimme jo kerenneet aloittaa albumin nauhoitukset.
Aluksi kun tieto viruksesta oli vielä niukkaa, eikä sen kanssa vielä osattu elää, siirtyivät koko porukan nauhoitukset monesti. Onneksi levy on nauhoitettu treenitiloissamme Kouvolassa, joten matkustamista ei tarvinut juurikaan harjoittaa levyn teon aikana ja sessiot olivat aina turvallisesti sovittavissa pienen porukan kesken. Valtaosan lauluista nauhoitin yksin ja siirtelin tiedostoja sitten miksaajallemme, Teemu Velinille, verkon yli. Teemu hoiti sitten muut nauhoitustyöt ja masteroinnin.
Aloitimme nauhoitukset lokakuussa 2019 ja päätimme tammikuussa 2021, joten selvisimme kuitenki vain hiukan yli vuodella. Aikaa kului myös moniäänisten kuorosovitusten ja akustisten soittimien nauhoituksiin, jotka olivat tällä kertaa isommassa roolissa kuin koskaan aikaisemmin levyillämme. Ehkä poikkeusajat antoivat juuri tarpeeksi löysää aikaa yksityiskohtien hiomiseen, mikä mielestäni kyllä kuuluu positiivisesti albumilla.
Bändinne on perustettu jo vuonna 2004 eli teillä alkaa olla jo matkaa muusikkoina jo hetken aikaa takanapäin. Kuinka paljon bändin ideologia on kokenut muutoksia yhtyeen alkuajoista tähän päivään asti?
Thaninivel: Ideologia ja se miten suhtaudumme musiikkiimme on pysynyt järkähtelemättömänä alusta saakka, mutta ihmiset bändissä ovat tottakai kasvaneet pitkän matkan teini-ikäisyydestä perheellisiksi, aikuisiksi miehiksi. Liiallinen purismi ja mustavalkoisuus on jätetty nuoruuteen ja nykyään on malttia katsoa musiikkia muutenkin kuin vain yhdestä perspektivistä. Meille black metal on kuitenkin intohimoista musiikkia, joka ravisuttaa ihmistä tuntemattomilla ja alkukantaisilla tavoilla. Yhtyeen sydämessä sykkivä satanistininen ideologia pysyy muuttumattomana, vaikka lyyriset aiheet käsittelisivätkin kansantaruja, uskomuksia tai mytologiaa.
Mainos päättyy
Wintry: Koen että pääpiirteet ideologisissa asioissa ovat pysyneet samoina, mutta saaneet täydennystä elämänkokemuksen ja tiedon kasvaessa. Omia juuria lähellä oleva symboliikka puhuttelee nykyisin enemmän ja oma elämänkatsomuksellinen polku on kehittynyt sen mukaisesti.
Nimeätte varhaisiksi vaikuttajaksenne mm. Emperorin, Dimmu Borgirin, Hornan sekä Thy Serpentin. Ovatko teidän musiikilliset vaikuttajat muuttuneet tässä vuosien saatossa vai ammennatteko edelleen ideoita ja vaikutteita musiikkiinne tuolta 90-luvun black metallin suunnalta?
Thaninivel: Itse en juuri kuuntele modernia black metallia lainkaan. Suurimmat vaikutteet itselle löytyvät vanhoista luottolevyistä. Uuden albumimme, Maailmantappajan, äänimaisema seikkailee myös pakanametallin ja akustisen musiikin maailmoissa, joten vaikutteita on imetty muualtakin kuin vain black metallista. Moonsorrow ja Bathory hyvinä esimerkkeinä tästä.
Wintry: Mainittakoon, että meillä on sangen erilaiset vaikuttimet ja tuota mainitsemaasi listaa voisi jatkaa melko pitkälle. Se on ehkä jossain määrin se syy, miksi koen musiikkimme melko omalaatuiseksi. Musikaaliset vaikuttimet ovat toki vanhoissa tutuissa ja näin vanhemmiten palaan ainakin itse niihin varhaisimpiin suosikkeihin. En usko tuoreempien bändilöytöjen vaikuttavan uusien sävellysten syntyyn, siihen vaikuttaa enemmän elämän sen hetkiset kokemukset ja vaikutteet, joita on poiminut nuorempana.
”Maailmantappaja” -kappaleen runko esimerkiksi syntyi hyvin vaikeasta pitkästä ajanjaksosta elämässä, josta tuntui ettei ole ulospääsyä. Säveltäessäni koitan kuunnella mahdollisimman vähän musiikkia. Jos kuuntelen jotain, niin yleisesti ottaen jonkin muun genren musiikkia, kuin mitä itse soitan. Näin syntyy parhaillaan melko luovia ideoita rytmiikan ja melodioiden kannalta.
Black metallin saralla varsin harva uudempi yhtye on onnistunut lyömään itseään läpi mitenkään sen suuremmin. Mitä mieltä te itse olette uudesta black metal -musiikista nykypäivänä? Pitäydyttekö te itse myös mielummin vanhojen klassikojen kuin uusien tuttavuuksien ääressä ja minkä te koette siihen olevan suurin syy jos näin on?
Thaninivel: Itse koen niin hyvässä ja pahassa pysyväni klassikkobändien levyjen äärellä ja tietysti näiden bändien uusien albumien parissa. Nostalgialla on iso osa tässä, sillä mm. Carpathian Forestin ”Strange Old Brew”, Immortalin ”Battles in the North” tai vaikkapa Dissectionin ”Storm of the Light’s Bane” -albumit toimivat portaaleina niihin hetkiin, kun kuulit niitä ensi kerran ja mietit, että eihän kukaan voi tehdä tällaista musiikkia! Klassikkolevyt olivat myös ilmestyessään pioneeriasemassa, joten koen että niillä voi tuntea genren terän parhaimmillaan.
Mainos päättyy
Wintry: Uusilla bändeillä on se etunaan, että tarjonnan paljoudesta johtuen, ne helpommin uskaltautuvat ehkä kokeilemaan uusia ideoita erottuakseen. Nykyään on jo niin paljon yhtyeitä, että on vaikea onnistua erottumaan joukosta ja ihmiset kierrättävät lisäksi paljon samoja ideoita. Siksi luultavasti on helpompaa palata omien vanhojen suosikkien pariin. Olen pyrkinyt seuraamaan uudempiakin black metal tuttavuuksia, mutta aika vaikea on pysyä kärryillä kun kuunneltavien levyjen lista vain kasvaa ja kasvaa, tuntien loppuessa aina päivästä kesken.
Monelle black metal on enemmän kuin pelkkä musiikkityyli. Mitä black metal teille vuonna 2021 edustaa ja merkitsee?
Thaninivel: Kuten aikaisemmin mainitsin, black metal on intohimoista ja aisteihin vetoavaa alkuvoimaista musiikkia. Se kulkee omia polkujaan ja vähät piittaa modernin musiikin tuotantoarvoista, soittoteknisyydestä tai artistin salonkikelpoisuudesta. Koska genren sisällä mennään aina tunne edellä, luo se väistämättä kuulijaansa ”hengellisen” yhteyden. Toki meidän saundimme on siistitympää ja tuotetumpaa kuin monella, mutta se ei poista ideologista ja syvällä kytevia satanistisia arvoja laisinkaan.
Monet ketkä eivät kuuntele black metallia laisinkaan, löytävät jotakin musiikistamme. Se on itselleni iso asia, jos musiikkimme tavoittaa laajemmin ihmisiä, kuin vain jonkun pienen marginaalisen ryhmän. En piittaa pätkääkään puristien mielipiteistä ja myös sellainen ajatellumalli on esimerkillinen osa black metallin arvomaailmaa – teemme musiikkiamme juuri niin kuin haluamme.
Wintry: Black metal on oman ideologian, musiikkimieltymysten ja syvimpien tuntojen tiivistymä. Tietynlainen anteeksipyytelemättömyys ja oman vision päämäärätietoinen seuraaminen. Sitä se merkitsee itselleni. Vastavoima tämän ajan luomille epäkohdille.
Mikä sai teidät alun perin innostumaan black metal -musiikista? Mitkä on teidän ensimmäiset muistot genreen liittyen?
Thaninivel: Muistan aina kun näin Immortalin ”Grim and Frostbitten Kingdoms” -musavideon ensi kerran ja naureskelin kornille videolle, mutta jäin miettimään itselleni tuntematonta musiikkityyliä. Hymy hyytyi viimeistään kun päätin kokeilumielessä teininä ostaa bändin ”Sons of Northern Darkness” -albumin. Nauhoitin sen kasetille ajan mukaisesti ja kuuntelin vanhalla walkmanilla syksykesällä sateisessa usvan täyttäneessä metsässä. Kun ”One by One” avasi levyn, tiesin että haluan perustaa oman black metal bändin.
Wintry: Muistelisin Windirin olleen itselleni siirtymäbändi folkista black metallia kohti. Se piti tutun oloisia teemoja ja melodioita sisällään, mutta tarjosi enemmän särmää. Muistan myös kuinka yläasteella eräs kaverini soitti minulle Thy Serpentiä, Kyprian’s Circleä ja Hornaa. Heidän musiikistaan löytyi pala itseä, jota ei mistään muusta musiikista sitten löytynytkään. Lappeenrannassa pyöriessä tuli törmättyä joihinkin paikallisen “piirin” hahmoihin ja jossain määrin Johannes Nefastoksen kohtaaminen, sekä hänen kanssaan käydyt filosofiset keskustelut, ohjasivat kohti black metallin maailmaa entisestään.
Myös isoveljeni rooli on hyvin merkityksellinen genren löytämisessä, koska hän on ikäryhmää, joka eli black metallin ensimmäisen aallon. Hän soitti aina bändejä, joiden musiikista ajatteli minun pitävän. Muistelisin yhden levyn olleen ”Fratres Militiae Inferi” Förgjordilta. Yhtye kehittyi myöhemmin yhdeksi kotimaisista suosikeistani. Lisäksi Emperorin ”Anthems to the Welkin at Dusk” -albumin kuuleminen ensi kerran on ollut yksi merkityksellisimmistä hetkistä, saati myöhemmin sen todistaminen livenä.
Black metal -musiikista ja erityisesti Norjan tapahtumista on julkaistu lukuisia dokumentteja. Kuinka paljon genren alkuajat teitä itseänne kiehtovat? Onko tullut katsottua esimerkiksi Lords Of Chaos dokumentti tai Ylen kautta hiljattain näytetty Helvete: Historien om Norsk Black Metal?
Thaninivel: Genren alkuajat ja sen juuret yltävät pidemmälle kuin 90-luvun norjaan, mutta erityisesti Mayhem ohjaili, kanavoi ja jalosti musiikkityyliä eteenpäin, nuoremmat bändit heitä seuraten. Ikävä myöntää, mutta voi olla että ilman tuhopolttoaaltoa, makaabereja lavamaneereja, itsemurhaa ja tappamista genre ei olisi levinnyt sellaiseen tietoisuuteen, jota se nykypäivänä nauttii. Siitä vinkkelistä olemme paljon velkaa noille tapahtumille, olivat ne sitten hyväksyttäviä tai eivät.
Lords of Chaos -leffa esitteli tapahtumat Hollywood tyyliin tehden viihdettä aihealueesta, joka ei välttämättä kuuluisi viihteen pariin, joten ristiriitaisia tunteita elokuvaa kohtaan löytyy. Se valitsee selkeän protagonistin ja antagonistin elokuvaan mielestäni vähän liian kevyin perustein asetelmassa, jossa asiat eivät ehkä olleet niin mustavalkoisia. Elokuva onnistui mielestäni kuitenkin esittämään päähenkilöt sellaisina, joina heitä ei usein ajatella; nuorina, jotka tekivät huonoja valintoja ja veivät “leikin” huomaamattaan liian pitkälle.
”Helvete: Historien om Norsk Black Metal” oli todella hyvä dokkari siinä mielestä, että siinä käsiteltiin norjassa kehittyneen tyylisuunnan musiikkia kerrankin enemmän tuotannollisesta perspektiivistä. ”De Mysteriis Dom Sathanasin” nauhoitusprosessi, tai ”A Blaze in the Northern Skyn” syntytarina, olivat todella mielenkiintoista kuultavaa.
Wintry: Lords Of Chaos jäi katsomatta itseltä lukuisista eri syistä. Mainittakoon niistä yhtenä, että olen kuullut elokuvan kuvaavan tapahtumia sangen yksipuolisesti. Ylen dokumentin katsoin ja siinä oli mielenkiintoista materiaalia yllättävän paljon, ottaen huomioon, että itseäni ei kiinnosta Norjan touhut kovinkaan paljon. Merkittäviä tapahtumia toki, mutta mielenkiintoisin bänditarjonta löytyy mielestäni jostain muualta nykyisin.
Tuleva albuminne ammentaa lyriikoiden puolesta ideoita norjalaisesta mytologiasta. Mistä saitte idean tähän liittyen ja onko tarkoituksena viedä yhtyettä enemmän black metallin saralta tuonne pakanametallin puoleen tulevaisuudessa?
Thaninivel: Idea on kytenyt ajatuksissa jo pitkään. Soitimme 2000-luvun alussa Wintryn kanssa folk-metal bändissä, joten silloin jo tuli tutustuttua skandinaaviseen jumaltarustoon. Uuden levyn luomisprosessissa huomasin, että kappaleista tulee isoja, eeppisiä ja pitkiä, joten tiesin, että nyt jos koskaan on aika kirjoittaa jäteistä, aasoista, maailmanpuusta ja jumalhämärästä.
Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, sillä uutta materiaalia emme ole vielä muutamaa ideaa lukuunottamatta vieneet pidemmälle. Toki levyn tyylisuunta tuntui niin osuvalta ja hyvältä, joten voihan se olla että samoilla linjoilla ainakin jossakin määrin jatketaan.
Wintry: Itseäni on kiinnostanut lapsesta saakka mytologia ja tarustot. Suurin osa myös omista suosikkibändeistä menee pagan black metal -nimikkeen alle, niin siinä suhteessa suunta on sangen luonteva. Näkisin uuden materiaalimme liikkuvan tasapuolisesti black- ja pakanametallin välimaastossa, lainaten vaikutteita monipuolisesti myös monesta muusta genrestä.
Luonnollisesti nyt korona-aikana on ihmisillä ollut enemmän aikaa mm. lukea ja katsoa Netflixiä. Mistä lähteestä te löydätte eniten inspiraatiota sanoituksien osalta? Luetteko paljon tai katsotte erilaisia dokumentteja mistä kappaleiden ideoita syntyy?
Thaninivel: ”Maailmantappajan” lyriikan kirjoitusprosessia varten virittäydyin lukemaan paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Muun muassa Anni Sumarin Odinnin Ratsu ja Neil Gaimanin Pohjoinen Mytologia olivat innoittamassa kirjoitustyötä. Molemmat teokset ovat uudelleenkerrottuja ja kirjoitettuja jumalmyyttejä, jotka juontavat juurensa 1200-luvulla koottuun muinaistarujen kokoelmaan, Eddaan. Olen myös seurannut YouTubesta Jackson Crawford -nimistä runoilijaa/tutkijaa/muinaisen norjan kielen spesialistia, joka on erikoistunut aihealueeseen. Hänen videonsa ovat äärimmäisen informatiivisiä ja syventäviä.
Yleisellä tasolla olen usein saanut inspiraatioita suvussakin kulkeneista synkistä tapahtumista, tai muista todellisen elämän varjopuolen kertomuksista. Myös raamatulliset tekstit ja niiden tulkinnat ovat kiinnostavia.
Koetteko te itse, että ”Maailmantappaja” on teema-albumi? Onko levylle pyritty rakentamaan yhtenäinen tarina?
Thaninivel: Vahva kyllä. Vaikka tarina ei kulje katkeamattomana albumilla, sisältää se silti tärkeimmät pääkohdat skandinaavisessa jumaltarustossa. Ajattomasta tyhjyydestä, Kuilun lapset, sekä Vanha Saarni niputtavat allensa yhdeksän maailman synnyn ja sen kuinka aasat ja vaanit sikisivät ensimmäisestä jätistä, Ymiristä. Jäisten Virtojen Joutsen, Naglfari ja Maailmantappaja taas sulkevat tuon ympyrän alkaen talvien talvesta, jolloin kaikki elävä kuolee ja jumalat valmistautuvat viimeiseen sotaan.
Muut albumin tekstit ovat yksittäisiä otteita tarustosta. Fenrir suden vangitseminen, Mjölnirin ja Gungnirin synty, sekä maailmanpuun juurta iäti järsivän lohikäärmeen, Nidhöggrin tarina tulevat myös tutuksi albumin edetessä loppua kohti.
Mitä voitte kertoa meille albumin kappaleista musiikin osalta? Oliko teillä jokin tietty visio mihin suuntaan musiikillisesti yhtyettä haluttiin tällä albumilla viedä kun mukana on mm. kantele?
Thaninivel: Musiikkimme elää hetkessä, niin kuin tekijänsäkin, joten sanoisin että kaikki evoluutio on tiedostamatonta. Nämä kymmenen kappaletta olivat meidän elämme sen hetkinen heijastuspinta ja on hyvin mahdollista, että kehitys saa taas seuraavalla albumilla yllättävänkin käänteen.
Toki tällä kertaa säveltämiseen merkittävästi vaikutti 7-kieliseen kitaraan siirtyminen. Kun on tehnyt puolitoista vuosikymmentä samalla kaavalla kappaleita, sitä haluaa kokeilla jotakin uutta ja innoittavaa. Ratkaisu todella toi syvyyttä ja raskautta levylle. Aina kun kuulen ”Kolmas” -kappaleen kunnolla käynnistyvän, mietin aina että tulipa tästä kappaleesta raskas. Sovitimme kuitenkin materiaalin niin, ettei Wintryn tarvinut siirtyä kuusikielisen kitaransa mukavuusalueelta mihinkään. Azelum kuitenkin siirtyi myös osaltaan 5-kieliseen bassoon, jonka murjovaa voimaa on vaikea vähätellä albumilla.
Wintryn soitettua jo vuosia kannelta, tuntui täysin luonnolliselta kokeilla sitä nyt, kun se sopisi paremmin kuin koskaan albumin teemaan ja yleiseen tunnelmaan. Teimme jopa yhden kappaleen erityisesti sitä varten ja se on koskettava ja mystinen instrumentaali ”Nagelfari”.
Wintry: Kyllä ja ei. Olen pitkälti Thaninivelin kanssa samoilla linjoilla, joskin itsellä oli muhinut idea kanteleesta black metallissa jo pitkään, paljon kauemmin kuin olen itse sitä soittanut. Mietin aina, kuinka tietyt slaavibändit, kuten Nokturnal Mortum tai Skyforger osaavat hyödyntää kansansoittimia musiikissaan ja että haluaisin joskus pyrkiä samaan. Itse olisin valmis tulevaisuudessa käyttämään kanteletta huomattavasti enemmänkin tulevassa materiaalissa, aika näyttää.
Millaisia suunnitelmia yhtyeellä on levyn julkaisun jälkeen? Onko jo jotain keikkoja luvassa horisontissa?
Thaninivel: Olemme vielä vähän pihalla pahimman pandemia-ajan ollessa takanapäin, joten sovittuja keikkoja ei ainakaan vielä ole. Alkuvuodesta kuitenkin pyrimme pitämään myöhäiset julkaisubileet jossakin päin Kouvolaa mahdollisuuksien mukaan. Koemme olevamme ehdottomasti live-bändi, joten kaikkiin kiinnostaviin keikkatarjouksiin tartutaan.
Miltä tulevaisuus yleisellä saralla näyttää? Onko uusia kappaleita jo kirjoitettu valmiiksi seuraaviakin julkaisuja varten pandemian keskellä?
Thaninivel: Uutta materiaalia ei vielä ole kuin yhden kappaleen verran, mutta muutama vanha kappale kaipaisi ehostusta ja uudelleenjulkaisua, joten ehkä splitti tai EP?
Wintry: Joitain kappaleita on, mutta vielä on epäselvää onko kyseessä Isengrimin vai jonkun muun projektin materiaalia. Joidenkin vanhojen demokappaleiden päivittäminen kiinnostaisi myös itseäni, jos vaan yhteisymmärrys löytyy, mitkä biisit joutuisivat käsittelyyn.
Kiitoksia paljon teille haastattelusta ja kaikkea hyvää albumin julkaisuun. Haluatteko te lopuksi vielä sanoa jotain viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?
Thaninivel: Virittäytykääpä tunnelmaan lukemalla skandinaavisia taruja, tai jos lukeminen tuottaa hankaluuksia, niin pelailkaapa vaikka uusin God of War -peli läpi. Tämän jälkeen napatkaa ”Maailmantappaja” kuunteluun, avatkaa vanhan koulukunnan tavoin lyriikkalehtiö ja uppoutukaa albumin maailmaan ilman biisien skippailuja. Takaan, että pian ette sieltä halua pois!
Upeaa loppuvuotta kaikille lukijoille, toivottavasti nähdään pian keikoilla!
Voit tilata yhtyeen tulevan albumin täältä.