Pain Confessor – Incarcerated

Hämeenlinnalainen melodista death metallia runnova Pain Confessor juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Juhlavuonnaan bändi myös solmi sopimuksen Spinefarmin kanssa, ja yhteistyön ensimmäinen tulos ”Incarcerated” näkee päivänvalon 12.10.2012. Edellisestä levystä on vierähtänyt jo viisi vuotta, joten on tätä Pain Confessorin neljättä täysipitkää jo saatu odottaa.

Lätty lähtee käyntiin varsin maittavalla menolla. Heti aloitusbiisissä ”Oceans Of Sickness” kitarat vilistävät villisti ja syntikat antavat lisäväriä. Valitettavasti vokaalit ovat hiukan yksitoikkoiset, vaikka mielestäni Make Kivistön ääni sopiikin tällaiseen musiikkiin hienosti. Jo ensimmäisestä biisistä kuuluvat bändille ominaiset ruotsalaisen melo-deathin vaikutteet. Varsinkin sellaiset nimet kuin Soilwork ja vanhempi In Flames tulevat heti mieleen. Myös ”Inward”-biisi maistuu varmasti niille, jotka odottavat kuulevansa samanlaista Pain Confessoria kuin aiemmilla levyillä. Tästä biisistä bändi on tunnistettavissa, vaikka kitaristi ja rumpali ovatkin vaihtuneet.

Seuraavana ilmoille pamahtava ”Blood Eagle” tuokin mukaan sellaisia sävyjä, joita Pain Confessorilta ei aikaisemmin ole tottunut kuulemaan: tässähän on kaikuja black metallista! Syntsat tuovat näitä vaikutteita erityisesti esille, mutta myös vokalistin kähinäsoundi viittaa tuohon vuonojen maan musiikkiin. Ja hyvinhän tämä toimii Pain Confessorinkin kohdalla. Biisissä yhdistellään onnistuneesti erilaisia tyylejä: sisältäähän kipale niin rytminvaihdoksia, välihuutoja kuin väliosien erittäin toimivat kitarasoolotkin. Samoin levyn nimibiisi vie ajatukset Norjan suuntaan lähtiessään käyntiin syntikkavetoisesti. Alun jälkeen tämän kappaleen meno muuttuu kuitenkin suoraviivaisemmaksi – taustalla rullaava syntikoitten sävelkulku on joka tapauksessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. ”Incarcerated”-biisin väliosan kitarointi on jälleen kerran sellaista, että se pitää mielenkiinnon yllä läpi koko biisin.

”Grief”-biisi nousee yhdeksi suosikikseni tällä levyllä, niin göteborgilaiselta kuin se kuulostaakin. Biisi on myös hiukan alkupaahtoa hitaampaa materiaalia. Tässä biisissä Kivistön ääni toimii ehkä parhaiten sekä puhtaissa että ärinäosuuksissa ja syntikat antavat biisille oman menevän fiiliksensä. Tässä on varmasti sellainen kappale, että keikalla lähtee pää heilumaan väkisinkin.

”Gravel” ja ”Serpent Spine” edustavat levyn suoraviivaisinta meininkiä, voisipa niitä sanoa melkein semimätöksi. Näissä biiseissä Pain Confessor esittelee uusiutunutta tyyliään, eikä se suinkaan huonolta kuulosta. Minua bändin vokalistin ulosanti on aina miellyttänyt, vaikkei voikaan sanoa, että laulaja olisi teknisesti erityisen loistava. Joka tapauksessa Kivistö hoitaa onnistuneesti sekä puhtaat osuudet että death metal -laulannan. Ääni sopii hyvin juuri näihin suoraviivaisempiin teoksiin.

”Grim River”-biisin alkuvokaalit lähes puhuttuina säväyttävät ja innostavat kuuntelemaan levyn vielä loppuunkin asti. Tässä on sellainen sopivan pirullisen kuuloinen biisi, joka tuo sopivaa monipuolisuutta levylle.  Tätä seuraava ”Tarnished Halo” lähtee puolestaan käyntiin hautajaisfiiliksillä: hitaasti ja raskaasti. Mutta intron jälkeen vauhti kiihtyy melkoisesti. Tässä tarjoillaan kuulijoille yksi helmi levyn loppupuolellakin. Biisi on omalla tavallaan uhkaavan kuuloinen ja kasvaa hienosti loppua kohden. Myös levyn päättävä ”Vitriol” lähtee uhkaavalla puhelaululla käyntiin ja kiihdyttää sitten täyteen vauhtiin. Soilwork-vaikutteet tulevat esille tässä levyn lopetuksessa jälleen melko vahvasti.

”Incarcerated”-levyllä soundit ovat kohdillaan, ja jokainen instrumentti löytää paikkansa hienosti. Syntikoitten tuominen entistä enemmän pintaan tuo esille sinfonisen black metallin vaikutteita – muttei kuitenkaan niin paljon, että tässä corpse painteja alettaisiin naamaan maalata. Kyllä yhä voidaan melo-deathistä kuitenkin puhua. Melodisuus ei vain ole koko ajan se kantava elementti, vaan mukaan on saatu ujutettua kunnon runttaustakin. Tästä metallin eri genrejen yhdistelystä huolimatta levy on ajoittain hiukan tasapaksu; varsinkin kitarointiin olisi toivonut hiukan enemmän monipuolisuutta. Pain Confessor on silti levytystaukonsa aikana uudistunut mukavasti, unohtamatta kuitenkaan omaa perustaansa. Kyllähän tätä bändin uutukaista kuunnellessa alkaa jo vähän mieliä bändin 10-vuotisjuhlakeikalle Hämeenlinnaan tarkastamaan, miten uusi levy toimii livenä.

8/10

Kappalelista:

1.Oceans Of Sickness
2.Blood Eagle
3.Inward
4.Grief
5.Incarcerated
6.Gravel
7.Grim River
8.Serpent Spine
9.Tarnished Halo
10.Vitriol

https://www.facebook.com/#!/painconfessor
Kirjoittanut: Rudi Peltonen

Kommentit