Pain Of Salvation – Falling Home

Pain Of Salvation on ajan myötä etääntynyt hyvin kauas ensimmäisten levyjensä progemetalliajoista. Seitsemisen vuotta sitten ilmestynyt ”Scarsick” alkoi jo hahmotella enemmän kevyemmän progressiivisen rockin puolelle, jolloin soundimaailman alta kiskaistiin kovaa asvalttia pois soran päältä. Uusimmilta ”Road Salt” -duolevyiltä yhtyeen tunnisti vasta, kun kultakurkku Daniel Gildenlöw päästi laulunlurituksen. Lienee turhaa toivoa yhtyeen palaavan enää entisiin metallisempiin aikoihin, sillä tämän uuden linjauksen tiellä taitaa yhtye pysyä. Uuden albumillisen sijaan heiltä ilmestyy ”Falling Home”, kasa akustisia versioita enimmäkseen uusimpien levyjen ralleista muutamalla koverilla höystettynä. Turha välilevy ja sen pullistuma vai tärkeä askel yhtyeen uran kannalta?

”Falling Home” on siis jatkoa kymmenen vuotta vanhalle live-albumille ”12:5”, jossa bändi esitti akustisia versioita vanhemmista kappaleistaan. Yhtyeelle oli myöhemmin, parisen vuotta sitten tarjottu Saksaan yllätyskeikkaa, jonka se oli veivannut pois alta muttei ikinä nauhoittanut, joten tämä albumi on eräänlainen korvaus siitä.

Albumi lähtee liikenteeseen vanhalla tutulla ”Stressillä”, johon on keksitty hauskoja vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten alun Led Zeppelinin ikivihreän tapailu Hammondilla ja rock’n’roll-välikohtaus, jolloin kappaleesta on tullut entistä hupsumpi. Uuden tuotannon ”Linoleum” on tällä albumilla hiottu entisestään terävistä kulmista, jolloin se ei oikein jaksa tehdä sen kummempaa vaikutusta, kun taas ”To The Shoreline” ei ole juurikaan muuttunut, kuten ei myöskään ”1979”. Vaarallista leikkiä muutenkin tämmöinen versiointi: biisit joko ovat jo alkuperäisinä melko valmiita sähköttömiksi vedoiksi, kuten ”Chainsling”, tai sitten sellaisenaan hyvät kappaleet menevät vain piloille.

Levyltä löytyy myös ihan mielenkiintoinen jazz-versio Dion ”Holy Diveristä” ja Lou Reedin ikivihreä ”Perfect Day”, johon olisin taas toivonut jotain omalaatuisempaa tatsia. Levyn ainut täysin uusi PoS-kappale, joka kantaa levyn nimeä, on vain kevyt balladi, jolla ei sen kummempaa ole tarjottavana kuin tämän albumin päättäminen. Levyn huippuhetkiksi jääkin vain sen starttaava kappale ja se ”pyhä sukeltaja”. Loppu tuntuukin jäävän melko merkityksettömäksi.

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät oikein innostu albumeista, joihin versioidaan vanhoja kappaleita, varsinkin jos ne versioidaan raskaammasta kevyempään. Onhan se ihan kiva joskus kuulla livenä hieman erilainen versio biisistä, jonka yhtye soittaa muutenkin jokaisella keikalla kyllästymiseen asti, mutta että kokonainen levyllinen ja vielä kaupan hyllylle iskettynä… Se tuntuu jotenkin kuuntelijan petkutukselta; aivan kuin palauttaisi opettajalle saman esseen kahteen kertaan toiseen hieman muutamia sanoja muutellen.

”Falling Home” jää kyllä minun osaltani melko turhaksi ilmestykseksi. Totta kai on aina mukava kuunnella levyllinen Pain Of Salvationia, onhan yhtyeessä yhteenlaskettuna aivan tajuton määrä lahjakkuutta ja monipuolisuutta, johon ei juuri kukaan muu kykene metallimaailmassa. Varmasti orkesterin kannalta ja nykyisen suuntauksen takia tämä on heille tärkeä askel eteenpäin kohti seuraavaa uutta levyä. Tämä jättää vain minun suuhuni sen verran nihkeän maun, etten jää liiemmin tulevaa odottamaan.

3/10


Kappalelista:
1. Stress
2. Linoleum
3. To The Shoreline
4. Holy Diver
5. 1979
6. Chain Sling
7. Perfect Day
8. Mrs. Modern Mother Mary
9. Flame To The Moth
10. Spitfall
11. Falling Home

www.facebook.com/Painofsalvation
www.painofsalvation.com/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua