Painajainen, jonka ei toivoisi loppuvan: Arvostelussa Graveyard Bashersin Wreck Em Dead

Kirjoittanut Olli Lehtonen - 20.5.2021

Tamperelainen psychobilly-yhtye Graveyard Bashers on kuin eräänlainen sirkuksen kummajainen nyky-Suomen musiikkiskenessä: yhtye ottaa vaikutteita erityisesti Os Catalepsiksen ja Sick Sick Sinnersin brasialialaisista psychobilly-yhtyeistä, joka on genren raskaampaa ääripäätä. Tämän johdosta vuonna 2013 perustettu yhtye on kiertänyt maailman meriä aina Latinalaista Amerikkaa myöten. Tosin bändin viimeinen live-keikka argentiinalaisella Oleada Pyscho 2021 esitettiin sattuneesta syystä videoyhteyden välityksellä.

Yhtye julkaisee 21.05.2021 toisen pitkäsoittonsa ”Wreck Em Dead” yhdysvaltalaisen Lycans Den Recordsin tallissa. Levyllä ”Wreck Em Dead” yhtye jatkaa samankaltaisen tyylin parissa kuin edeltäjänsä ”Perverts on the Loose” (2016), mutta hyvän jatko-osan tavoin se on tiukempi ja raskaampi. Bändin raa’asta tinkimättömästä asenteesta kielii jo biisi ”Graveyard Brothel”, joka polkaisee albumin käyntiin raivolla. Punkabilly-tyylinen, paikoin ska-tunnelmiin yltyvä ”66 Cuts”, joka sai oman musiikkivideonsa, on mitä mainioin videolohkaisu. Siitä löytyy albumille ominainen asenne tarttuvine riffeineen, keksiliäine rytmijakojen vaihteluineen. Musiikkivideo löytyy YouTubesta sekä alla olevasta linkistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumilla variaatiota tuo ennen kaikkea juuri hienovarainen rytmijakojen variointi aina hardcoremaisesta tykityksestä raskaaseen, mutta letkeään shuffleen. Yksi levyn hienoimmista anneista on kitaratyöskentely melodisisine välisoittoineen ja tiukkine riffeineen. Tästä erityinen esimerkki Universal Studiosin 30-luvun hirviöelukuvien sävellyksiä muistuttava melodinen aihe biisissä ”Mystery”, jonka laskevat sointukierrot luovat pelottavaa tunnelmaa. Sooloja on levyllä sopivasti ja ne ovat riittävän lyhyitä mielenkiinnon säilymisen kannalta.

Kiinnitin huomiota myös albumin saundiin, joka on rouhea ja konstailematon, eikä siinä ole mitään ylimääräistä kikkailua. Sekä kitarat että laulaja murisevat somasti, rummut kolisevat tyylikkäästi kuin haudasta noussut luuranko, ja kaiken kruunaa läskibasson napakka läpsyttely, mikä tekee yhtyeen saundista uniikin. Jos Mad Sin ja The Klingonz olisivat saaneet lapsen, se voisi olla Graveyard Bashersin kaltaista. Lisäksi levyn sointimaailmassa on huomioitavaa sen ilmavuus, koska jokaista tyhjää koloa ei ole ahdettu täyteen, vaikka trio-kokoonpanossa täyteen soittaminen on joskus perisynti.

Brasilaisen koulukunnan erikoisuuksia on paikoin metallimusiikkia muistuttava muriseva laulu, mikä amerikkalaiseen-ja eurooppalaiseen tyyliin tottuneena kuuntelijana tuntui aluksi hieman vieraannuttavalta. Tähän tosin tottuu pian, koska laulajan ääni ja asenne sopivat todella hyvin yleissaundiin. Primitiivissävytteistä murinaa tasoittaa astetta puhtaampi ulosanti, kuten rokkaavassa shufflerevityksessä ”Mean Motherfucker”. Koska rahkeita löytyy myös puhtaampaan laulamiseen, esimerkiksi Tiger Army-tyylinen herkempi ilottelu voisi olla paikallaan tasoittamaan entisestään raivokasta fiilistä. Tosin letkeämmälle poljennolle nojaava ”Set You on Fire”, jossa kieroileva valehtija tuikakaan surutta tuleen, pääsee jo lähelle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tampesterilaisyhtyeen Graveyard Bashers toinen pitkäsoitto ”Wreck Em Dead” on tiukka kokonaisuus, jonka räyhäkkä asenne pitää kuulijan otteessaan ensitahdeista hamaan loppuun asti. Se on kuin painajainen, jonka ei toivoisi loppuvan. Vaikka albumilta löytyy sekä hardcoremaisia nopeita biisejä että letkeämpiä ralleja, osa kappaleista on hieman samasta muotista valettuja. Tämän vuoksi sävellyksissä ja sovituksissa toivoisi hieman lisää vaihtelua täyteen kymppiin yltämiseen. Kuitenkin sovitukselliset nokkelat koukut ja sointimaailman ilmavuus estävät lievähkönkin puun maun muodostumisen. Levy paranee jokaisella kuuntelukerralla, jonka vuoksi se on oivallinen portti brasilialaisen koulukunnan psychobillyn raskaampaan ääripäähän. Ei ole liioiteltua väittää, että yhtye on ainut laatuaan sekä Suomessa että koko Euroopassa. Siksi annan arvosanaksi vahvan numero yhdeksän.