Päivisin laulunopettaja, vapaa-ajalla usean yhtyeen laulaja – haastattelussa muun muassa Noumenassa ja Dorothy Poloniumissa vaikuttava Suvi Uura

Laulunopettaja Suvi Uura ehtii olla päivätyönsä ohessa monessa mukana. Uuran ääntä voi kuulla muun muassa Noumenan, Dorothy Poloniumin sekä Räsynuken riveissä. Kaaoszine tavoitti Uuran puhelimitse ja keskusteli Noumenan ja Dorothy Poloniumin syksyllä julkaistuista albumeista. Haastattelussa käytiin läpi myös Uuran musiikillista historiaa sekä joulukuussa ilmestyvää Räsynuken kolmatta pitkäsoittoa.

Moikka Suvi! Miten tämä vuosi on sujunut?

Uura: Tämä on ollut hyvin erikoinen vuosi. Musiikin suhteen vuosi on ollut tuottelias, sillä syksyllä on julkaistu Dorothy Poloniumin sekä Noumenan uusin albumi. Keikkoja ei ole ollut paljon, ja keväälläkin jouduttiin perumaan osa. Kesällä ja alkusyksystä ehdittiin soittamaan muutama yksittäinen keikka. Pidän kovasti keikkailusta, niin se harmittaa kovasti, ettei keikkoja ole juuri ollut. Viime aikoina on myös tuntunut, että olen ollut musiikillisesti hieman lukossa. Luulen, että se johtuu osittain siitä, ettei ole päässyt esiintymään. Kaikkinensa on ollut hyvin jännä vuosi.

Ennen kuin etenemme haastattelussa Noumenan ja Dorothy Poloniumin uusiin julkaisuihin, niin kertoisitko taustastasi? Olen ymmärtänyt, että olet laulamisen opettaja, mikä ei ole klassisin tausta yhtyeen laulajalle.

Uura: Teen elantoni eteen laulunopettajan töitä. Taustani on sellainen, että aloitin bändikuviot yläasteikäisenä. Musiikin suhteen olen hyvin avoin ja haluan tehdä sitä fiilispohjalta. Aloitin klassisen pianon soittamisen viisivuotiaana, ja sitä kautta aloin luoda omia kappaleita pianolla. Pienenä en kokenut itseäni laulajana vaan pianistina. Yläasteella rock tuli mukaan kuvioihin ja myöhemmin liityin Noumenaan. Kun muutin Jyväskylään, aloin opiskella musiikkia ja opintojen ohessa osallistuin erilaisiin bändiprojekteihin.

Olen aina kokenut raskaamman musiikin itselleni tärkeäksi, se kolahtaa sydämeeni lujiten. Opintojen myötä oma tietämys musiikin laajuudesta alkoi kuitenkin avartua, ja sitä kautta esimerkiksi argentiinalainen tango tuli mukaan. Se on todella hieno tyylilaji. Sen lisäksi suomenkielinen, kansanperinteen henkinen musiikki on myös lähellä mieltymyksiäni. Pinnalla oleva popmusiikki on itselleni sellainen, etten pidä sitä omana juttunani mutta en halua mollata sitä genreä, koska se on joillekin tosi tärkeä.

Lyhyesti voisi kai sanoa, että olen aina pitänyt musiikista, ja se on minulle tapa ilmaista fiiliksiä. Ja jostain syystä minun on pakko tehdä musiikkia, pää vaatii sitä. Minua kiinnostaa myös kovasti erilaiset soundit, jotka ovat ehkä hyväksytympiä metallimusiikissa. Siinä tyylissä on enemmän vapauksia, ja pidän siitä.

Kun kuuntelee Noumenan ”Anima”-albumia ja peilaa sitä Dorothy Poloniumin ”Psychoccultiin”, saa aika hyvän käsityksen siitä, mihin kaikkeen äänialasi venyy. Miten paljon treenaamista se on vaatinut?

Uura: Vuosien ja vuosien treenaamista, tietenkin, mutta väitän, että suurin asia mitä se vaatii, on rohkeus. Rohkeus uskaltaa ja päästää irti. Toki taustalla on paljon tekniikkatreeniä mutta väitän myös, että iän tuoma itsevarmuus ja rohkeus edesauttavat paljon kehittymistä. Se, että oppii sietämään virheitä ja kestää sen, mitä muut tekemisistäni ajattelevat, antaa rohkeutta. on aina ollut minulle se kanava, jonka kautta olen päässyt kokeilemaan rajojani. Yhtyeen jätkät kannustavat minua aina vain parempiin ja hullumpiin suorituksiin, ja heidän kauttaan olen oppinut paljon.

Dorothy Poloniumin musiikki on kieltämättä aika kaukana aiemmin mainitsemastasi popista, mutta se on myös sen hienous. Olen miettinyt, että onko Dorothy Poloniumissa jokin kytkös kauhuteemaan, sillä monissa kappaleissa on sellaista kaikua?

Uura: On, kyllä, kauhua sekä sen lisäksi mielen syövereihin pureutumista. Dorothy on hahmona aika pelottava. Kun esiinnyn lavalla Dorothynä, tuntuu, että sukellan siihen hahmoon niin hyvin, etten ole Suvi vaan Dorothy! Dorothy osaa tylyttää ja on muutenkin kiinnostava tapaus.

Albumina ”Psychoccult” tuntuu monipuolisemmalta ja rajoja puskevammalta kuin edeltäjänsä. Pitkäsoiton nimi on myös mielenkiintoinen ja siksi haluankin tietää, onko albumilla jokin tietty teema?

Uura: Debyyttialbumi keskittyi enemmän Dorothyn tarinaan, mutta uudella levyllä sukelletaan enemmän mielen syöreihin. Yhtenäistä teemaa sinällään ei ole, mutta kaikissa kappaleissa käsitellään jollain tavalla psyykeä. Ja siinä mielessä albumin nimi on oikein kuvaava.

Jos siirrytään tarkastelemaan Noumenan uusinta albumia, ”Animaa”, niin sen keskeisenä teema vaikuttaa olevan kuolema. Miltä kuoleman käsittely sinusta tuntui?

Uura: Kuoleman käsittely albumilla tuntui luontevalta, sillä kuolemaa tapahtuu paljon. Luonnossakin on jatkuvasti kuolemaa. Se, että asiat alkavat ja päättyvät, tuntuu luonnolliselta. Ehkä suhtautumisessani vaikuttaa oma musiikkitaustakin. Mutta pidin siitä, että ”Anima”-albumilla on yksi teema, jota pystyi tarkastelemaan monesta eri näkökulmasta. Niin voi hyvin tehdä kuolemankin kanssa, ja siitä voi tehdä useamman kappaleen!

Jos katsetta siirtää kohti ensi vuotta, niin millaisia suunnitelmia teillä on Dorothy Poloniumin ja Noumenan suhteen? Mainitsit aikaisemmin jonkin kansanperinteeseen kallellaan olevan yhtyeen. Onko sen suhteen suunnitelmia?

Uura: Joo, se levy julkaistaan oikeastaan tämän vuoden joulukuussa! Kyseessä on Räsynukke-yhtyeen julkaisu, ja kyseisen bändin musiikkia voisi kuvailla laulettuna runoutena. Se on omalla laillaan synkkää ja akustisesti soitettua, joten se on aika erilainen verrattuna kahteen edellä mainittuun yhtyeeseen. Ja tähän väliin on pakko tunnustaa, että kolme levyä yhdelle syksylle on liikaa, huh!

Dorothy Poloniumin suhteen pyrimme selvittämään yhteistyökuvioita, jotta saamme vietyä yhtyettä eteenpäin. Esimerkiksi markkinoinnin suhteen tarvitsemme yhteistyötä. Haaveena olisi myös ulkomaille pääseminen, mutta tällä hetkellähän se on jäissä. Ennen joulua saatamme soittaa vielä yhden striimikeikan ja ajatuksissa olisi myös yhden kauhuvivahteisen musiikkivideon tekeminen lähiaikoina. Ja toki, uusia biisejä on jo alettu työstää seuraavaa pitkäsoittoa varten.

Ja Noumenan kanssa on vastaavanlaisia suunnitelmia, eli uuden musiikin tekemistä ja selvitellään kiertuemahdollisuuksia ensi vuodelle. Mutta tässä hetkessä on hirveän vaikea sanoa keikkojen suhteen yhtään mitään.

Palatakseni tuohon Räsynukke-yhtyeeseen, niin millainen levy joulukuussa ilmestyy?

Uura: Se on Räsynuken kolmas albumi. Aiemmat levyt ovat olleet tyyliltään leppoisampia ja kevyempiä, joten uusi pitkäsoitto on hienoinen tyylimuutos synkempään. Toki kokoonpanokin on hieman muuttunut. Mutta ei uusi albumi täysin synkkä ole, on sillä iloakin!

Kontrastia tulee siis aiempaan tuotantoon nähden… Kiitos haastattelusta, Suvi! Haluaisitko lähettää terveiset lukijoille?

Uura: Kuunnelkaa musiikkia ja nauttikaa siitä. Ja kun elämme nyt syksyä, kannattaa ehdottomasti tutustua Dorothy Poloniumin ”Psychoccultiin” sekä Noumenan ”Animaan”. Ne sopivat täydellisesti soundtrackiksi syksyn synkkyyteen. Ja tukekaa musiikkia yleisestikin! Se on tapa, jolla pidetään musiikki elossa.

Suvi Uuran kotisivut
Dorothy Polonium Facebookissa
Noumena Facebookissa

Haastattelu: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua