Pakahduttavan taiteen äärellä: haastattelussa Petra Poutanen ja Juha Hurme
Petra Poutasen luotsaama UTU julkaisee kolmannen levynsä ”Russian Poets” 15. marraskuuta. Seitsenhenkinen tamperelais-helsinkiläinen bändi ei ole koskaan ollut minimalismin ystävä. Kolmannen levyn julkaisubileetkin pidetään vaatimattomasti Tampere-talossa taidenäyttelyn kera. Eri alojen taiteilijoille on arvottu biisi levyltä ja he ovat saaneet tehdä sen inspiroimana taideteoksen, joka näyttelyssä esitellään. Verrattain tuntemattomalle indiebändille, tämä on vaikuttava suoritus.
Luminen Pispala on kaunis kävellessäni haastattelupaikkaan. Sisällä odottavat kahvi ja karjalanpiirakat sekä Petran lisäksi yksi projektin taiteilijoista, Juha Hurme. Petra aloittaa kertomalla levyn tekemisen prosessista.
”Ensimmäistä kertaa tuntuu, että levy on täysin valmis. Kuunnellessa ei tunnu siltä, että miksi ei tehty jotain toisin. Se on ollut niin iso ja tärkeä projekti, että olisi tuntunut ihan hirveältä jättää sinne jotain vahingon, ajanpuutteen tai viitsimättömyyden vuoksi. Se on suurella sydämellä tehty. Vihdoinkin ollaan tarpeeksi isolla levelillä. Ei enää sitä pizzerian nurkkakeikkaa puoliakustisesti, vaan oikeasti iso orkesteri ja näyttelykin vielä. Kyllä yksi iso unelma on saavutettu. Olen niin älyttömän tyytyväinen tuohon levyyn, ettei tarvi yhtään nöyristellä sen kanssa. Ja se on ihana tunne.”
”Meillä on ensimmäistä kertaa ollut sellainen asia kuin tuottaja. Musiikista on jotain siloteltu, mutta se alkuperäinen jokin, se roso, sen pitää olla siellä silti. Tarkoitus on ollut välittää alkuperäinen fiilis mahdollisimman todenmukaisena. Tottahan se kuulijan korvassa värittyy yhdellä jos toisellakin tavalla. Prosessissa on aina sitä rikkinäinen puhelin -leikkiä”, Petra jatkaa.
UTUn musiikki ei koskaan ole ollut iloisten rallien musiikkia, ei tälläkään levyllä. ”Ensimmäisessä biisissä on tekstinpätkä, jossa vähän juhlallisesti julistetaan, että ”oi melankolia suo sinun loisteesi tänne.” Se nautiskelu siitä, tuossa tapauksessa melankoliasta, on ilon aihe. Kaikki elämän ikävätkin tunteet mun mielestä näyttäytyy sellaisena rikkautena jollain tavalla. Niistä saa kauhean paljon irti. Pakahtumista niiden omien tunteiden äärellä, niin sitä siellä on ihan varmasti vaikka sieltä mukanokkelaa sanaleikkiä löytyy myös. Pakahtumista ikävien asioiden ihanuuksien keskellä”, Petra selittää kahvikupposensa ääressä.
UTUn toinen levy ”Pieces of the Unknown” julkaistiin huhtikuussa 2016. Sitä edellinen ”Songs in Flesh Minor” taas neljä vuotta aiemmin. Petra kertoo prosessin olleen pitkä rahan puutteen vuoksi. ”Russian Poets” -levyn biiseistä suurin osa oli valmiina jo edellisen levyn aikana. Bändistä tuntui, että käsillä on jotain ihan uutta. Biisit olivat saaneet inspiraationsa pitkälti muusta taiteesta, joten syntyi idea pyytää muita taiteilijoita mukaan.
Monitaiteellinen yhteistyö
UTU – Russian Poets on spektaakkeli, johon on valittu parikymmentä eri alojen taiteilijaa tekemään oma teoksensa jonkun levyn biisin inspiroimana. Jokaiseen taiteilijaan oli jokin henkilökohtainen yhteys. Ainoastaan Kati Kovács ja Elina Minn tulivat toisen taiteilijan mukana. Prosessille oli tärkeää valita luotettavia tyyppejä yhteistyön sujuvuuden varmistamiseksi. Valituista taiteilijoista tiedettiin myös se, että he ymmärtäisivät tämänkaltaisen formaatin.
”UTU ei ollut tuttu kaikille taiteilijoille, mutta he lähtivät innolla mukaan. Idea oli se, että me annetaan sulle musaa, niin tee sen puitteissa joku oma työ tai anna sen vaikuttaa siihen mitä olet tekemässä. Taiteilijoita on iso joukko ja samankin biisin ympärillä voi olla useita teoksia, jotka ovat aivan erilaisia tulkintoja siitä, miltä se jonkun päässä kuulostaa”, Petra kertoo.
Petran mukaan on tärkeätä miten eri taiteenalan tekevät yhteistyötä, eivätkä kilpaile toistensa kanssa erittäin rajallisista resursseista. Eri taidemuodot voivat toimia toistensa tukena. Tässäkin projektissa on monta konkreettista esimerkkiä tästä asiasta. ”Onneksi tämä taiteilijajengi on ihana, ihan jo siinä, että siellä on tarjouduttu koordinoimaan näyttelyn ripustusta. Siellä on kuvataiteilijoita ja veistäjä, jotka ovat näyttelyitä järjestäneet. Ne handlaa sen kun on tämän ja tämän kokoisia töitä ja kuinka niitä voi oikeesti asetella, et se ei näytä ihan persukselta koko homma.”
Mainos päättyy
”Tulee olemaan tosi kiinnostavaa, kun ne teokset on livenä siinä samassa tilassa. Ajatus on ollut, että se näyttely saa olla todella moniääninen. Voi olla myöskin soraääniä mukana tai työt voivat olla aivan vastakkaisia tulkintoja asioista. Muutama taiteilija on yrittänyt kesken prosessin keskustella musiikista tai ideoista. Mutta mä en ole halunnut puuttua tai johdatella niitä. Pistetään ne näytille ja mietitään sitten mitä tuli tehtyä”, Petra avaa näyttelyn ideaa.
”Tampere-talo innostui heti. Ne tietää, ettei suuri yleisö meitä täällä tunne, vaikka ollaan enempi tai vähempi tamperelainen yhtye. Ja ihanasti näkee sen, että heillä on vastuu nostaa esille jotain, jossa he näkevät taiteellista arvoa. Mä arvostan hirveästi sitä”, Petra kertoo.
”Näyttely on Tampere-talossa kuukauden ajan. Tammikuussa se siirtyy Kulttuuritalolle Helsinkiin, missä meillä on toinen hulabaloo 13. ja 27. tammikuuta Alakulttuuritalolla. Siellä myös julkaistaan näyttelyn teoksista ja uudesta levystä koottu kirja. Tampere-talossakin on ensin näyttelyn avajaiset ja sitten julkkarikeikka. Siellä on mukana vierailevia muusikoita ja taustakööriä, mitä ei ole ennen ollut. Sitten on iltamat, jossa on eri taiteilijoiden tuottamaa ohjelmaa”, Petra jatkaa.
Venäläiset runoilijat
Venäläinen kirjallisuus on vaikuttanut ensisijaisesti levyn lyriikoihin. Alekseyev on inspiroinut kappaletta ”Flowers” ja Tšehovin novelleita on tullut kahlattua aimo läjä. Levyn nimeksi tuli ”Venäläiset runoilijat”, koska siinä mielikuvassa oli jotain kaunista. ”Levy alkaa sellaisella biisillä kuin ”Melancholy.” Se on syntynyt niin, että olin Amos Anderssonin taidemuseossa. Siellä oli maalaus, missä oli talvinen metsä, jossa oli keskellä lampi, ihan musta vesi ja marraskuun valo. Mistään ei paista eikä tule varjojakaan. Se biisi syntyi siihen. Siinä ei ollut tekstiä vielä silloin, mutta se teema syntyi silloin siihen maalaukseen”, Petra kuvailee.
”Mä rakastan Andrei Platonovia ja aikoinaan sanoin Petralle, että tässä, lue. Hän kuuluu neuvostoavantgardeen 20- ja 30-luvuille, milloin siellä oli tosi hurjat kierrokset. Se tasapainoili niin, että lause voi tarkoittaa joko niin, että se pilkkaa kommunismia tai on sen puolella. Ja se on ihan mielettömän hienoa ja sen takia se ei vanhene yhtään. Hän ei ihan itsekään tiennyt millä puolella on, mutta ne tarinat on ihan mielipuolisen hienoja. Siinä on jatkuvasti sellainen kreisi huumori, ja sitten ne on myös hirveän koskettavia. Mahtavaa, että se tätä kautta tulee esille. Sen kaikki kirjat ovat raivokkaan hyviä”, Juha liittyy keskusteluun silmät tuikkien.
Petra kertoo: ”Tämä on hienoa, kun Juha tietää tämän kaiken faktan ja on esimerkki siitä inspiraatiosta. Minäkin jotain tästä tiesin, mutta mulle sillä ei ole siinä kohtaa merkitystä, kun teksti puhuttelee mua, että ’ah mitä kaikkea tää sanookaan tässä yhdessä lauseessa.’ Ja mä luin sitä oikein hitaasti ja makustellen, mitä kaikkea se oikeen sisältää. Ei sitä Platonovia ole suoraan poplyriikaksi muutettu, mutta se on inspiroinut tämän levyllisen lyriikoissa. Inspiraatio tulee siitä, että ai niin asiat voi ilmaista jotenkin näin. Sillä on ihan mieletön tapa kirjoittaa niin, että lauseen voi ymmärtää monella tapaa.”
Mutta myös elävä elämä on ujuttanut itsensä biiseihin, Petra paljastaa. ”Mulle iski tosi mystillinen sairaus. Mulle tuli pilkkuja ja sitten mä en pystynyt kävelemään ja olin yhtäkkiä sairaalassa ambulanssikyydillä. Kun mä pääsin pois, ei tiedetty yhtään mikä mulla oli. Paperissa luki vain ’määrittelemätön purppura.’ Menin kuitenkin UTU -treeneihin ja bändi kantoi mut portaat ylös sohvalle pötköttämään. Lauleskelin siinä, kun sama kai se on missä sitä pötköttää. Kun kerroin, että määrittelemätön purppura tämä on, niin Teemu (Kiiskilä, kitaristi) sanoi siihen, että tuohan kuulostaa ihan biisiltä, niinhän siitä sitten tuli biisi. Kauhean hyödyllinen tauti sekin oli käydä läpi. TAYSin sisätautiosastolla oli ihan mahtava yksi lääkäri, joka lopulta selitti mistä siinä oli kyse. Täytyy sille toimittaa tuo biisi, että voi välittää sen seuraaville purppurapotilaille”, Petra nauraa.
Mainos päättyy
Vastakappale
Juha Hurme on teatterin anarkisti ja palkittu kirjailija. Hänelle arvottiin biisi ”Statistics.” ”Mä ihastuin siihen biisiin heti. Nyt kun olen kuullut koko levyn, niin kaikkiin niihin. Mä ajattelin vähän taivuttaa sääntöä. Lähtökohta oli se, että hyvä on, tuossa on biisi, niin mäkin teen biisin. Eli mä halusin säveltää musaa, tehdä vastakappaleen. Mä olen puuhannut tänä syksynä teatterikorkeakoululaisten kanssa tällaista valtakunnallista iltamakiertuetta, mikä on megakivaa. Ryhmässä on Eetu Känkänen, joka on nerokas näyttelijä. Ennenkuin mä olin kuullut koko biisiä, niin mä olin sanonut, että Eetu tulisi mun kanssa tekemään sitä. Ryhmässä on myös tällainen uusi hieno tuttavuus, kuin Tuuli Kainulainen, joka lähti mukaan kapellimestariksi”, Juha kertoo.
”Mä ajattelin, että en suoraan lähde tekemään siitä maailman koskettavimmasta biisistä ”Statistics”, jossa tunteet ja laskelmointi ovat sen ironisen tekstin aihe. Vaan mulle tuli ajatus, että mä teen tällaisen biisin, joka on tämän UTU -bändin teoria. Se musiikkiesitys sisältää myös mun puhetta ja siinä on sellainen kaikenmaailman marginaalitaiteen teoria, missä UTU on uljaimmillaan. Sellaista hirmuhienoa ja arvokasta, joka on pois siitä keskiöstä. Että se ei ole suoraan siitä ”Statistics” biisistä vaan koko utulaisuudesta. Se on mun näkemys siitä mistä arvokkain taide tulee. Se on tälläinen taidefilosofinen popkappale. Jonka nimi on ”Missä taide luuraa’”’, Juha nauraa.
Hurme on opettanut vuosikausia taiteilijoita esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa ja yrittänyt sanoittaa sitä, mitä taide on. ”Missä taide luuraa” on Juhan mukaan pellemäinen rallatus, sirkusmusaa, mutta biisin teksti on hänen ydinajatteluaan. Äänitys tehtiin hyvin lo-fina, mikä on Juhalle ominaista ja hän on iloinen, että Petra ymmärsi hänen hyvän tarkoituksensa biisin takana.
”No se oli kerrassaan sydämeen käypä. Siis se juttu ja kun siellä on tää suuri viisaus takana ja kun se on ollut aivan mielettömän ihanaa se, että en minä osannut odottaa tätä”, Petra kertoo.
Juha jatkaa: ”Ehkä tämä on just se juttu, etten tehnyt monologia tai novellia vaan teinkin biisin ja se oli musta kivaa. Ja oli kiva yllättää.”
”Olen edelleen yllättynyt, että mä olen taiteilija. En ole ikinä kokenut olevani mikään teatterilainen, enkä ikinä kulkenut taiteilijapiireissä. Mulla on joku pieni etäisyys tähän hommaan. Siitä tulee tavallaan se lämmin leikinlasku, mikä on kauhean luonteenomaista mulle. Että tehdään nopeasti ja luonnosmaisesti. Se on sellaisen iljettävän pilkunviilauksen ja liian tuottamisen vastaista politiikkaa. Uskoisin, että tärkein on se ajatus. Tehdään sen verran mitä tarvitsee, eikä yhtään enempää. Ei peitetä kiillotetun pinnan alle. Ei koristella taideteosta, mitä musta monesti tehdään. Mä teen sellaista raakaa ja nopeaa, enkä ikinä tee muunlaista. Niin tuo on niin tyypillinen meikäläisen taideteos tämä UTU-teos kun vaan olla ja voi”, Juha kertoo omasta työtavastaan.
”Ja tässä kokonaisuudessa todella tervetullut. Toi levy, mehän ollaan nimenomaan puunattu sitä”, Petra lisää.
Juha tarkentaa vielä: ”Jos mä sanon, että vastakappale, siihen ei sisälly mitään kritiikkiä, mä rakastan tuota levyä ja sitä ”Statisticsia.” Mutta koska se on vimpan päälle tuotettu asia, niin musta oli kiva reagoida siihen semmosella, niinku ronttosella.”
Haastattelu: Sanna Uusi-Rasi
Bändin tiedote:
UTU – Russian Poets kokoaa taiteilijoita eri taiteenaloilta ainutlaatuiseen yhteistyöhön. Taideprojektin musiikista vastaa UTU, jonka täyspitkän albumin osaset ovat syntyneet muun taiteen, erityisesti venäläisen kirjallisuuden inspiroimana. Jokaiselle taiteilijalle on arvottu yksi kappale, josta taiteilija työstää oman tulkintansa. Tämä kokonaisuus kootaan julkaisukonsertiksi ja näyttelyksi. Näyttely on avoinna Tampere-talossa kuukauden ajan.
Projektilla yhtye ja taiteilijat haluavat tuoda näkyväksi sen, miten taide ruokkii taidetta ja miten ideat ruokkivat lisää ideoita. Projektissa taiteenlajit eivät tee vain yhteistyötä vaan ne myös kommentoivat toisiaan kokonaisuuden sisällä. Tekijät eivät pyri taiteelliseen yhtenäisyyteen vaan haluavat tuoda esiin monitulkintaisuutta, moniäänisyyttä.
Projektiin osallistuvat taiteilijat:
Jan Anderzen
Maria Atosuo
Vesa Etelämäki
Juha Hurme
Jan Ijäs
Pauli Kallio & Kati Kovács
Kristian Smeds
Virpi Kanto
Tapani Kokko
Saara Hurme
Jouni Kopsa
Anniina Kumpuniemi
Miira Luhtavaara
Heini Maaranen
Laura Malmivaara
Jani Rapo
Matti Rasi
Elli Salo & Elina Minn
Jussi Virkkumaa
Livenä videotaidetta konsertissa tekee: VJ Layla
UTU on tamperelais-helsinkiläinen seitsemän soittajan sinfoniallinen rock-ote taidepoppiin, joka soittaa Richterin asteikolla. Yhtyeen sävelmaailma on rikasta ja yltäkylläistä, välillä raakaa ja karua. Kiihtyvyys nollasta sataan tapahtuu hetkessä, ja silti voi heittäytyä usvaisen äänimaailman tyyneen syleilyyn.
Yhtyeen jäsenet
Petra Poutanen – laulu, guzheng
Iida Savolainen – alttoviulu
Tony Sikström – kontrabasso, sähköbasso, ewi, elektroniikka
Katri Antikainen – sähkösello
Teemu Kiiskilä – sähkökitara
Margit Urantowka – piano, koskettimet, sansula
Aku-Pekka Kurjenniemi – rummut, kellopeli, elektroniikka
Tuotanto Tampere-talo
Liput 25 €
https://tampere-talo.fi/tapahtumat/utu-russian-poets/
Livepätkä edellisistä julkkareista elokuvateatteri Niagarasta:
https://www.youtube.com/watch?v=G02u-NpKqs4