Paketillinen toimivaa kirkonpolttoiskelmää – arviossa Potkut ja ”Noitavalssi”-EP

Onko vuonna 2019 perustetun Potkut-yhtyeen musiikki rokkia, popia, punkia, post-punkia vai mitä? Mikään näistä ei ole täysin oikea määritelmä, vaan kyseessä on kirkonpolttoiskelmä – tai näin ainakin eräs bändin kuuntelija on todennut. Sehän kuvaa yllättävänkin hyvin Potkujen musiikkia, jossa kaihoisat melodiat seuraavat toisiaan ja Arden sanoitukset ovat toinen toistaan synkempiä.

Jos Potkut ei ole sinulle entuudestaan tuttu kokoonpano, niin olet varmasti kuullut jäsenistön muista bändeistä. Heidän entisiä tai nykyisiä yhtyeitään ovat esimerkiksi Pyhät Nuket, Negative, Jann Wilde & Rose Avenue, Lihasade, Paha Uskonto, Black Mambo ja The Dirters. Laulaja Linda on sen sijaan tuore ääni Suomen musiikkimaailmassa.

Keväällä ilmestynyt ”Noitavalssi”-EP sisältää kolme kappaletta, jotka poikkeavat toisistaan melko suuresti. ”Viimeinen lähtijä” on julkaisun pikkuhitti, jonka soisin mielelläni pääsevän laajemmin musiikinkuluttajien tietoisuuteen. ”Valvotut tunnit” on edeltäjäänsä piirun verran reippaampi biisi, joka tempaa mukaansa. Nimikkoraita on nimensä mukainen kappale, jonka sanoituksia pysähtyy kuuntelemaan. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa sille, että yhtye tekee mitä haluaa: ei ota itseään liian vakavasti, mutta väläyttelee monipuolisuuttaan varsin laajasti.

Vaikka raidat ovat keskenään hyvin erilaisia, muodostavat ne silti erittäin toimivan kokonaisuuden. EP on siis varsin mielenkiintoinen paketti. Itselleni tuli sykähdyttävästi mieleen 1980-luvun suomirokki, joten jos oma mielimusiikkisi löytyy tuolta aikakaudelta, kannattaa myös Potkuihin tutustua.

Kokoonpano:
Linda – laulu
Arde – kitara, taustalaulu
Nakki – koskettimet, taustalaulu
Sakke – basso
Vili – rummut

Pietari Hurmio – tuuba, haitari, poikkihuilu (vieraileva artisti kappaleessa ”Noitavalssi”)