Paluu black metalin juurille – Mayhem jakoi perintöään vakuuttavalla otteella Nosturissa

Norjan legendaarisimpiin black metal -yhtyeisiin lukeutuva Mayhem palasi lokakuussa Suomeen kahdelle klubikeikalle tänne jo pariinkin otteeseen rantautuneella ”De Mysteriis Dom Sathanas” -kiertueellaan, jota päästiin viimeksi todistamaan kesällä juhlavuottaan viettäneessä Tuskassa. Kiertueen nimen mukaisesti pääpaino tulisi olemaan yhtyeen menestyksekkäimmässä julkaisussa, vuoden 1994 ”De Mysteriis Dom Sathanas” -albumissa, jonka kiveen hakattu klassikkostatus pohjautuu intohimoisen musisoinnin ohella omaa elämäänsä eläviin ulkomusiikillisiin tekijöihin, tarkemmin sanottuna bändin traagiseen historiaan. Katsoin tilaisuuden otolliseksi ensikosketukseksi bändin livekuntoon, joten suuntasin tiistaina 24.10. heidän keikalleen Helsingin Nosturissa.

Illan lämppärit – Uudesta-Seelannista lähtöisin oleva Barshasketh sekä brittiläinen Dragged Into Sunlight olivat minulle ennakkoon melko tuntemattomia kokoonpanoja – ainoastaan jälkimmäisen tyylisuunnasta minulla oli hämärä mielikuva, joka sekään ei osoittautunut täysin todellisuutta vastaavaksi. Harmikseni ehdin todistaa Barshaskethin räväkäkkää black metalia vain parin kappaleen verran, mutta tuokin lyhyt vilaus riitti muutamien piirteiden esiin nostamiseen.

Bändi on ilmeisesti keikkaillut kahdeksanvuotisella taipaleellaan melko ahkerasti, sillä Nosturin lava ei tuntunut hetkeäkään tolkuttoman suurelta tilalta täyttää. Päinvastoin, yhtyeestä välittyi usein genren thrash-vaikutteisempaan puoleen rajoittuva suoraselkäinen uho, joka oli mukavaa vastapainoa muille mystisemmissä tunnelmissa seilaaville esiintyjille. Lienee toki teoriassa täysin mahdollista, että satuin todistamaan keikan ylivoimaisesti hienoimman, kenties ainoan kelvollisen hetken, mutta yleisön mielenkiinto kertoi toista. Toisaalta jo kuulemani kappaleet kierrättivät pitkälti samoja elementtejä, joten lopullinen tuomio täytynee jättää ensi kertaan, joka toivottavasti tuleekin ennen pitkää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Dragged Into Sunlightin maanista rituaalia oli kokoontunut seuraamaan melko runsas yleisö, vaikka varsinaisesta tungoksesta ei vielä voitukaan puhua. Savuun häilyvä lavarekvisiitta viesti kunnianhimoisesta esiintyjästä, joka paljastuikin jo musiikkinsa suhteen melkoiseksi outolinnuksi. Kappaleista löytyi niin perinteistä äärimetallia kuin sludgea ja doomiakin, jotka sulautuivat melko saumattomasti yhteen. Vastaavat genrehirviöt eivät yleensä löydä tietään soittolistoilleni, mutta bändi yllätti minut etenkin hitaammilla death/doom-vaikutteillaan sekä äkäisellä vokalistillaan, joka pysytteli selkä yleisöön päin lähes koko keikan ajan – ratkaisu liittynee yhtyeen misantrooppiseen teemaan.

Alkuhuumasta huolimatta kappaleet kävivät pidemmän päälle puuduttaviksi, ja keikka näytti jakaneen jossain määrin yleisön mielipiteitä, vaikka sitä olikin viihdyttävää seurata, jos musiikin mukaan rytmitetyt strobovalot eivät sattuneet häiritsemään. Uskon Dragged Into Sunlightin avautuvan enemmän kuuntelun myötä, mutta en voi kiistää, etteikö yhtye olisi jäänyt omalta osaltani toivottua etäisemmäksi – hyvin todennäköisesti juuri tottumuksistani poikkeavan musiikkinsa vuoksi.

Tässä vaiheessa täytyy rehellisyyden nimissä todeta, etten juurikaan tiennyt, mitä odottaa Mayhemin juhlakeikalta. Kuulemani palaute kiertueen aiemmista keikoista on ollut melko ristiriitaista, eikä kokonaan läpi soitettu ”De Mysteriis Dom Sathanas” -albumi ole itselleni kovin tärkeä, vaikka kyseessä onkin varsin pätevä julkaisu – omasta mielestäni bändin ainut. Tiesin kuitenkin, että jos joskus haluan Mayhemin livenä nähdä, se hetki on nyt.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Yleisö oli täpinöissään ambient-raidan enteillessä Mayhemin näyttävää lavalle nousua, ja parhaista paikoista saatiin taistella lähes täynnä olevassa Nosturissa – tätä iltaa oli selvästi odotettu. Onkin valitettavaa, että keikan käyntiin polkaissut ”Funeral Fog” oli aivan yhtä tylsä, kuin olin pelännytkin. Bändistä ei välittynyt minkäänlaista energiaa etenkin kitaroita piinanneen sekavan miksauksen läpi ja oma suosikkini ”Pagan Fears” esitettiinkin lopulta hädin tuskin tunnistettavassa muodossa. Osuvasti yhtyeen suosituin kappale ”Freezing Moon” korjasi tilanteen niin hyvin, että esiintyjän olisi voinut luulla vaihtuneen tässä välissä. Kerrassaan upea veto keräsi yhteen kaiken, mitä Mayhem parhaimmillaan edustaa, ja todisti bändillä olevan annettavaa vielä yli 30 vuotta perustamisensa jälkeen  – olkoonkin kyse klassikkolevyn juhlakiertueesta.

Parista hudista huolimatta Mayhem pysytteli elementissään lähes koko loppukeikan, ja etenkin vokalisti Attila Csihar loisti lumoavilla tulkinnoillaan. Vuosikymmenten kokemus muun muassa Sunn O))):n sekä ensi vuonna Suomeen saapuvan Tormentorin riveissä on muovannut Csiharista lähes täydellisen live-esiintyjän, jonka haastaa omalla alallaan ainoastaan Taaken Hoest – ainakin mitä norjalaisbändeihin tulee. Miehen omaperäinen laulu kanavoi yhä albumin ytimessä sykkivää vaaraa ja mystiikkaa juuri niin kieroutuneella voimalla, kuin sen häikäilemätön perintö suinkin vaatii. Bändi tekikin mielestäni oikean ratkaisun luottaessaan levyn sanomaan turhan kikkailun sijaan.

Kolmen vartin paikkeille jäänyttä keikkaa olisi kieltämättä mielellään seurannut vielä muutaman biisin verran, mutta loppuun jätetyt ”Buried By Time And Dust” sekä ”De Mysteriis Dom Sathanas” asettivat riman niin korkealle, että hyväkin veto olisi voinut latistaa tunnelman – varsinkin, kun parhaat sävellykset oli jo ehditty soittaa. Ennakkoluuloistani huolimatta Mayhem onnistui yllättämään positiivisesti ja uskon keikan jopa lujittaneen suhdettani esitettyyn albumiin. Haltioissaan oleva Nosturi pääsi kokemaan erityisen aikamatkan black metalin alkulähteille, jonka vaikutus tulee ainakin itsessäni elämään vielä todella pitkään.

Mayhemin settilista:
1. Funeral Fog
2. Freezing Moon
3. Cursed In Eternity
4. Pagan Fears
5. Life Eternal
6. From The Dark Past
7. Buried By Time And Dust
8. De Mysteriis Dom Sathanas

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Teemu Esko
Kuvat: Sami Eräluoto