Paluu juurille, primitiiviisimmille juurille – arviossa Cavaleran ”Bestial Devastation” -EP

Joulukuussa 1985 brasilialaisen Cogumelo Recordsin toimesta Overdose -yhtyeen Século XX -EP:n kääntöpuolella julkaistu Sepulturan ensilevytys ”Bestial Devastation” on rujo ja alkukantainen death metal -EP. Viiden biisin bläkkiksen kanssa flirttaileva death thrash -kivijalka äänitettiin yhtyeen jäsenten Max ja Igor Cavaleran sekä Jairo Guedzin kavereiden heille lainaamilla kamoilla. Oikea rumpusettikin taisi tulla Igorille tutuksi vasta kyseisten sessioiden tiimellyksessä. Lopputulos oli tinkimätön, ankara, raakalaismainen, mutta samalla säälittävän ja hellyttävän kotikutoinen.

Vuosikymmenten saatossa kansainväliseen menestykseen ampaisseen Sepulturan taakseen jättäneet Cavaleran veljekset saivat ajatuksen äänittää alkeellisissa olosuhteissa äänitetyt Sepulturan varhaisimmat studiotuotokset uudelleen, mukaan lukien kyseisen EP:n. Toteutus on työstetty ammattimaisesti ja modernin studioteknologian avittamana.

Matkaa saattoi avittaa parin vuoden takainen, Sepulturan orkkis-kitaristi Jairon nykyisin luotsaaman The Troops Of Doomin riuskalla kädellä päivittämän ”Antichrist” -biisin julkaisu yhtyeen ensi-EP:llä. Sinällään yhtye tekee kunniaa vanhoille äänitteille. Vokaaliosuudet Max kuitenkin huutaa omintakeisella tyylillään varhaisen murinatyylinsä sijasta, mikä sinällään palvelee kokonaisuutta luontevammin.

Uhkaavasti jylisevän ja muristun intron ”The Cursen” jälkeen päästään itse asiaan nykytermein blackened death thrash -paukutuksen ja sahauksen ponsi on taattua ja tarkkaa Cavalera-laatua. Iggorin korkealta napsuvat rototomit ovat maukas lisä muutoin murhaavalle tykitykselle. Vaikka biiseinä ”Bestial Devastation”, ”Antichrist”, ”Necromancer” ja ”Warriors Of Death” edustavatkin yhtyeen primitiivisintä laitaa, välittyy EP:n retusoidun version soinnissa veljesten vilpitön into ja vimma tulkita biisit mahdollisimman hyvin ja tikisti. Ainoa toivomisen arvoinen seikka on Maxin turhankin kliininen rytmikitarasoundi. EP:n bonusraitana kuullaan uusi, portugalinkielinen ja muuhun materiaaliin verrattuna alavireisemmillä kielisoittimilla narutettu, ”Perjantai 13” -leffan innoittama ”Sexta Feira 13”. Vaikka kappale perustuukin kaikessa autenttisuudessaan alkuperäisen EP:n sessioiden aikaisiin riffeihin, ei se sinällään onnistu tuomaan musiikillista lisäarvoa äänitteelle.

Musiikillisesti EP:n uusioversio toimii huomattavasti alkuperäistä versiota tehokkaammin. Allekirjoittanut ei olisi yllättynyt, jos puritaanit Sepultura-OG:t vannoisivat siitä huolimatta risuilla ja käpylehmillä toteutetun, alkuperäisen version nimeen, mutta tämä uusi potkii. Piru vie, tämä potkii.