Paluu takaisin alkujuurille – haastattelussa Misery Signals -basisti Kyle Johnson

Yhdysvaltalainen pitkän linjan metalcore-yhtye Misery Signals julkaisi 7. elokuuta viidennen täyspitkänsä nimeltä ”Ultraviolet”. Levy on bändin ensimmäinen sitten seitsemän vuoden takaisen ”Absent Light” -albumin. Levy on myös ensimmäinen sitten ”Of Malice and the Magnum Heart” -albumin, jolla kuullaan vokalisti Jesse Zaraskaa. Kaaoszine tavoitti yhtyeen basisti Kyle Johnsonin levyn julkaisun tiimoilta ja jututti häntä sen teosta sekä siihen kohdistuvista odotuksista. Voit lukea haastattelun suomeksi ja englanniksi tästä:

Hei, kuinkas menee?

Kyle Johnson: Hyvin menee, ottaen maailman menot huomioon.

Jos tästä kaikesta täytyisi jotain positiivista saada irti, ainakin nyt on enemmän aikaa otettavaksi itselleen.

Kyle Johnson: Ehdottomasti.

Noh, kuinkas vuosi on teidän osalta mennyt?

Kyle Johnson: Onhan tämä hieman outo vuosi ollut. Kaikki alkoi 40-vuotisjuhlillani helmikuussa juuri ennen kaiken lahoamista. Sen jälkeen katsoimme sivusta, kun kaikki kiertuesuunnitelmamme siirtyivät ja paikat sulkeutuivat. En itse tehnyt muutamaan kuukauteen töitä, sillä kiertämisen ohella teen vuoroja baarissa. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut odottamaton, mutta uuden levyn julkaiseminen on auttanut meitä pitämään lipun korkealla tulevaisuuden suhteen. Kukaan ei taida tietää, miten tulevaisuudessa käy, mutta täytyy vain katsoa ja odottaa.

Vuosi on ollut outo bändeille, jotka ovat julkaisemassa uutta musiikkia, ja moni on päätynyt siirtämään niitä myöhemmälle. Tilanne mahtaa jännittää.

Kyle Johnson: Ehdottomasti. Mekin keskustelimme levyn siirtämisestä ja päädyimme tekemään niin noin kuukaudella, mutta koimme, että on tärkeämpää antaa ihmisille jotain odotettavaa. Musiikillamme on aina vaikuttanut olevan hyvin tunteikas vaikutus, joten nyt oli hyvä aika yrittää saada negatiivisesta jotain positiivista.

Tätä levyä on kuitenkin odotettu, joten on hienoa, että olette sen kaikesta huolimatta julkaisemassa. Hatunnostot teille.

Kyle Johnson: Kiitos!

Tämä on tosiaan ensimmäinen Misery Signals -levy seitsemän vuoden takaisen ”Absent Lightin” jälkeen, ja olette myös tuoneet takaisin ”Of Malice and the Magnum Heart” -levyn jäsenistön. Minkälainen tarina levyllä on?

Kyle Johnson: Kaikki alkoi vuonna 2014, kun kiersimme ”Malice”-levyn kymmenvuotisjuhlan kunniaksi, mikä toi myös kaikki takaisin samaan huoneeseen. Itse palasin bändiin noin vuotta aiemmin, mutta Stu ja Jesse eivät vielä virallisesti, joten sen kiertueen tekeminen sai meidät huomaamaan bändin parhaan version olevan paikalla. Se auttoi meitä asettamaan erimielisyytemme sivuun ja pääsimme takaisin siihen, mitä meillä oli joskus yhdessä ollut. Tuo kiertue oli kaiken alku, jonka jälkeen käytimme kaikki mahdollisuudet tehdä musiikkia yhdessä ja käyttää aikaa ystävyyssuhteisiin, joihin emme olleet juuri käyttäneet aikaa vuosiin. Se vain tuntui järkevältä ja kaikki loksahti paikalleen.

Eihän se tietenkään helppoa ollut. Kaikki vanhat ongelmamme eivät kadonneet, vaan saivat uuden tarkoituksen nuoruuden näkökulmiin verrattuna. Sitä ei voisi millään kutsua helpoksi, mutta tälle bändille levyttäminen ei ole koskaan ollut helppoa, henkilöstöstä huolimatta. Sillä on kuitenkin ollut jotain vaikutusta tämänkin levyn lopputulokseen.

Pyrittekö musiikin osalta jatkamaan siitä, mihin olitte aiemmin jääneet vai yritättekö jotain uutta bändille?

Kyle Johnson: Se taitaa ennemmin olla sekoitus monia eri lähtökohtia, sillä edellinen levy, jolla minä ja Stu (Ross, kitara) soitimme oli ”Controller”. Itse liityin takaisin bändiin ”Absent Lightin” valmistumisen jälkeen, joten meille kahdelle tämä levy on jatkumoa sille, mitä olisi voinut tapahtua ”Controllerin” jälkeen. Meillä on erilainen tapa säveltää verrattuna Morganeihin (Ryan ja Branden; kitara ja rummut), ja mielestäni sen jälkeisillä levyillä on hyvin selvä ero aiempiin, sillä emme olleet mukana tasoittamassa kaikkea. Joten meille tämä levy on jatkumoa ”Controllerille”, mutta keltä tahansa muulta saisi varmaan eri vastauksen. Ainakin omalta osaltani pääsimme hyvin lähelle sitä, mitä olin kuvitellut.

Minkälaisten teemojen kanssa painitaan, kun puhutaan levyn sanoituksista? ”Old Ghosts” ainakin kertoo bändin yhteenpalaamisesta, mutta mitä muuta sieltä löytyy?

Kyle Johnson: En toki voi kovin paljoa sanoa olematta bändin vokalisti, mutta vanhempi materiaali pyörii enemmän tragedian ja menetyksen ympärillä. Etenkin verrattuna ”Maliceen”, sillä se levy käsitteli paljon Jessen tapaturmaa ja ystävien menetystä. Siinä missä se levy keskittyy enemmän tragediaan, ”Ultraviolet” kertoo uudelleenrakentamisesta, vapahduksesta ja iän myötä saadusta erilaisesta näkökulmasta. Enemmän elämän positiiviseen kuin negatiiviseen keskittymistä. Toki aiemmin on ollut omat syynsä käsitellä niitä asioita, mutta siitä on nyt jo viitisentoista vuotta. Tämä levy tulee siis huomattavasti positiivisemmista lähtökohdista, sillä Jesse on nykyisin isä ja opettaja, mikä näkyy hänen vokaaleissa ja lyriikoissaan.

Siitä on nyt hetki, kun olette viimeksi tällä kokoonpanolla levyttäneet. Minkälaista tämän levyn teko oli verrattuna ”Maliceen”?

Kyle Johnson: Dynamiikka on pitkälti sama, hyvässä ja pahassa. Prosessin osalta suurin ero on siinä, että ”Malicen” aikaan teimme tätä kokoaikaisesti, eikä mikään ollut bändille esteenä. ”Ultravioletin” kohdalla kahdella jäsenellä on lapsia, yksi on naimisissa ja kaikilla on omat prioriteettinsa elämässä. Kuten aiemmin mainitsinkin, Jesse on nykyisin isä, käyn itse töissä ja Stu kiertää Comeback Kidin kanssa, joten emme voi kerääntyä yhteen kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ”Malicen” tapaan. Meidän täytyi valikoida hetkemme tarkkaan, säveltää paljon netin välityksellä ja heitellä ideoita edestakaisin. Sanoisin tämän olevan yleinen tapa tehdä asioita nykyisin, mutta onhan siinä eronsa. ”Malicen” aikaan saatoimme käyttää päivät yhdessä harjoitteluun, eli se oli hyvin kokoaikaista työtä. ”Ultravioletilla” meillä ei ollut tätä mahdollisuutta, joten teimme mitä voimme, ja toivomme sen kelpaavan yleisölle.

Kuuntelin itse levyn läpi ja olen ainakin itse vaikuttunut. Löytyykö levyltä joitain omia suosikkeja?

Kyle Johnson: ”Sunlifter” on ollut yksi suosikkikappaleita Misery Signalsin tuotannosta siitä asti, kun kuulin sen B-puolena ”Absent Lightilta”. Se nousi heti kasan huipulle ja olin innoissani sen julkaisemisesta tällä levyllä. Mitä täysin uuteen materiaaliin tulee, mielestäni mieleenpainuvin kappale on ollut ”Cascade Locks” Ryanin ja Brandenin demoversion kuulemisesta asti. Mielestäni se kappale kattaa kaiken, mitä bändin olemukseen liittyy yhtenä kokonaisuutena. Se kappale on hieno ja pidän myös ”River Kingistä” etenkin sen lyriikoiden ja raskauden takia. Levyltä ei löydy yhtään kappaletta johon en olisi tyytyväinen, mutta ”Cascade Locks” on ainakin oma suosikkini.

Pidemmän kaavan tekoprosessin myötä olette varmaan myös ehtineet työstämään kappaleita pidempään niiden kokoaikaiseen työstämiseen verrattuna?

Kyle Johnson: Kyllä, ehdottomasti. Aloitimme tämän materiaalin säveltämisen joskus vuonna 2016, karkeasti arvioituna viitisen vuotta sitten, ja muutama alkuperäisistä ideoistamme päätyi levyille. Kappaleet toki muuttuivat vuosien aikana, mutta kuten sanoit, pidempi aika antoi mahdollisuuden olla kriittisempi niitä kohtaan ja työstää niitä uudelleen. Ennen teimme levyjä antamatta kappaleille kunnolla aikaa, missä on hyvät ja huonot puolensa, sillä liian pitkän ajan antaminen kappaleelle voi johtaa itsensä epäilemiseen. Joskus voi jopa huomata alkuperäisen vision olleen paras versio kappaleesta, joka on työstetty niin pitkälle, ettei alkuperäiseen voi enää palata. Eli sillä voi olla huonot vaikutuksensa, mutta mielestäni aika, jonka käytimme levyyn oli ehdottomasti hyväksi.

Jessen ollessa takaisin kokoonpanossa, tätä uutta levyä verrataan usein ”Malice”-levyyn ja monen vanhemman bändin kohdalla uutta materiaalia verrataankin suoraan vanhempaan. Koetko, että tämä asettaisi teille paineita ylittää kyseisen levyn?

Kyle Johnson: Ehkä hieman, mutta ei liikaa, sillä mielestäni Jessen paikalla oleminen itsessään lunastaa suurimman osan ”Malice”-nostalgiasta. Toki hänellä oli oma osansa kappaleiden sovittamisessa, ja hän on viimeksi tehnyt näin juuri sillä levyllä. Itse vihaisin olla se tyyppi, joka olettaisi bändin julkaisevan jotain yli vuosikymmenen takaisen kaltaista vain omien mieltymyksieni takia. Siinä ei oteta huomioon sitä, että bändit ovat saattaneet tehdä tätä kaikkea jo vuosikymmeniä, eivätkä välttämättä halua julkaista samaa levyä uudestaan. Mielestäni onnistuimme tekemään hyviä kompromisseja ja tuomaan hyvin vaikutteita vanhasta materiaalista karsimatta liikaa siitä, mitä olemme nyt. On vaikeaa tietää, miten fanikunta reagoi siinä vaiheessa, kun se on ollut aktiivinen lähes parin vuosikymmenen ajan ja kaikilla on omat mieltymyksensä materiaalin suhteen. Kaikkiin odotuksiin ei voi vastata, mutta emme antaneet tämän johtaa projektia.

Moni modernimpi Counterpartsin kaltainen metalcorebändi on paljista velkaa kaltaisillenne uranuurtajille. Miten näet metalcoremaailman nykysilmin? Onko maailmalla mielestäsi bändejä, joista voisi tulla seuraavia August Burns Redejä tai Killswitch Engageja?

Kyle Johnson: Nykyään löytyy paljon sen skaalan bändejä, enkä ainakaan näe sen laskevan. Bändit, jotka yleensä herättävät huomioni – kuten Counterparts ja Knocked Loose – ovat kuin uusia versioita Misery Signalsin kaltaisista vanhoista bändeistä. Toki ei vain meistä, mutta olemme hyviä ystäviä kummankin bändin kanssa ja he ottavat usein esille, kuinka tärkeitä kaltaisemme bändit ovat heille. Mielestäni se on aivan hullua ajatella olevamme näin kaukana alkuajoistamme, ja että olemme edelleen relevantteja viidentoista vuoden päästä. Mekin vain otimme vaikutteita bändeiltä, jotka tekivät, mitä mekin halusimme. Näin käy kaikenlaisessa musiikissa, missä viidentoista vuoden välein palataan takaisin alkuun ja aletaan kuulemaan bändeistä, jotka kuulostavat samalta kuin moni vanhempi, mikä on mielestäni hienoa. Mielestäni ei kannata unohtaa aiempia saavutuksia vaan pitää ne mielessä ja hyödyntää niitä omassa musiikissa. Moni nuori bändi osaa tehdä juuri sen, mitä mekin teimme, kun otimme vaikutteita omista edeltäjistämme, kuitenkin tekemällä siitä omaa ja olemalla suoraan kopioimatta heitä. Jos sen osaa tehdä hyvin, voi tehdä hyvin omanlaista musiikkia jostain, mitä on saattanut olla olemassa jo pitkään.

Minkälaisia suunnitelmia bändillä on, kun virustilanne on ohi? Kiertää niin paljon kuin mahdollista?

Kyle Johnson: Sehän se suunnitelma olisi. Olisimme kiertäneet suuren osan tästä vuodesta ja seuraavastakin, jos tätä virustilannetta ei olisi tapahtunut. Ainoa oikea suunnitelma, mitä meillä tällä hetkellä bändin suhteen on, on päästä soittamaan niin paljon keikkoja kuin mahdollista. Tämä virus on muuttanut monen elämää ja on vaikeaa tietää, miten käy kun kaikki palaa ennalleen. Kaikki eivät välttämättä edes voi odottaa siihen asti. Meidän täytyy edetä elämissämme ja sopeutua, sillä voimme oikeastaan vain odottaa. Vähintään haluaisimme päästä soittamaan tämän levyn myötä keikkoja ja ehkä julkaista jotain myös tulevaisuudessa. Täytyy vain odottaa ja katsoa, miten käy.

Iso kiitos ajastasi, on aina hienoa kuulla ajatuksia jostain, joka on ollut työn alla näin pitkään! Onko mitään, mitä haluaisit lopuksi sanoa tätä haastattelua lukeville?

Kyle Johnson: Jos teillä on mahdollisuus kuunnella levyä, tehkää niin ja kertokaa meille someissamme, mitä mieltä olette. Pitäkää päänne pystyssä ja mieli positiivisena tässä hullussa maailmassa, jossa elämme, ja jos musiikkimme voi auttaa teitä siinä, se on paras kehu jonka meille voisitte koskaan antaa. Pysykää turvassa, maskit päähän ja pitäkää toisistanne huolta!

 

Tässä haastattelu alkuperäisellä kielellä:

So, how are you doing?

Kyle Johnson: I’m doing okay, given the circumstances of the world.

I guess if you have to find something positive out of all this, it’s given people plenty of time for themselves.

Kyle Johnson: For sure.

Anyway, how has the past year been for you guys?

Kyle Johnson: It’s been a pretty strange year. It started off with my 40th birthday in Hawaii in February, right before everything started falling apart. After that, we just watched all of our touring plans get rescheduled and then everything started closing down. Personally, I wasn’t working for a few months, because I work in a bar when I’m not on tour. So, yeah, it’s been an unexpected year and not at all what we expected it to be, but I think managing to release a new album has probably helped us keep a more positive outlook on the future. I guess nobody really knows what the future is at this point, so I guess we’ll just have to wait and see.

It’s been a strange year for bands releasing new material and a lot of people have decided to postpone their releases, so it must be exciting to see what happens.

Kyle Johnson: Yeah, for sure. We had a discussion about whether we should delay the release of ”Ultraviolet” and we did end up pushing it back a month or so from what we originally had planned, but we felt that it was more important for people to have something to look forward to. Our music has always seemed to have an emotional impact on people, so what better time to try to divert all that negative into something positive.

This has definitely been something that people have been waiting for for quite some time, so it’s very cool that you’re releasing it despite all this. Hats off to you guys.

Kyle Johnson: Well, thank you!

So, this is the first Misery Signals album in seven years since ”Absent Light” and you’re also bringing back the ”Malice” lineup. Could you tell how the album really came to be?

Kyle Johnson: I guess it kind of started in 2014, when we did the anniversary tour for ”Malice”, which kind of brought everybody back into the same room. I myself had rejoined the band about a year prior, but Stu and Jesse had not yet officially rejoined, so doing that tour and spending time with each other made us realize that the strongest incarnation of the band was in that room. That alone I think helped us set our differences aside and we just kind of grew back into what we had been before. That tour was the beginning, and over the years we took every opportunity to get together and write music, spend time together and rebuild friendships that hadn’t necessarily dissolved, but we hadn’t spent much time on in the years prior to that. It just kind of dawned on us that it made sense to do and I guess it all just kind of fell into place.

Beyond that, it wasn’t an easy process. All the old issues that had plagued us didn’t just suddenly disappear, but took on a different meaning than how we had viewed them when we were younger. To say that was an easy process would definitely not be true, but writing albums with this band has never been an easy process, regardless of who is involved. That may be par for the course, but it also has something to do with how the album turned out in the end.

From a musical standing point, did you try to pick up where you left off or try to do something new for you?

Kyle Johnson: I think it was kind of a mixture of several different approaches, because the last album Stu and I had been on was ”Controller”. I rejoined after they had completed ”Absent Light”, so for me and Stu this album was kind of a continuation of what could have been after ”Controller”. We have a different kind of approach to songwriting compared to the Morgans’ and I think there’s a significant difference between those two albums with us not being there as a counter force for things. So for us this is a return to what could have come after ”Controller”, but if you asked anyone else, you’d get a different answer. As for me, it turned out pretty close to what I had envisioned.

So, when it comes to the lyrics, what kind of themes are we talking about? ”Old Ghosts” is apparently about the band coming back together, but what else is there?

Kyle Johnson: As far as I know with not being the vocalist, as I don’t want to speak out of turn here, compared to how vocals were written in the past, they revolved more around tragedy and loss. With this one, especially if you want to compare the lyrics to ”Malice”, that album centered around Jesse’s accident and losing his friends. That whole album is more based in tragedy, while I’d say ”Ultraviolet” is more focused on rebuilding and redemption, and just getting older and having a different outlook on life. It’s more about focusing on what’s good rather than on what is negative. Granted, there was reason for that back in the early years, but that was fourteen or fifteen years ago, now. So this album comes from a more positive spot than any album we’ve done prior, with Jesse being a father and a teacher now, which is reflected in his vocals and his lyrics.

It has been quite a while since you’ve recorded together with this exact lineup. How was recording this album like compared to ”Malice”?

Kyle Johnson: The dynamic is largely the same, that’s good and bad. As far as the process went, I think the big difference was that when writing ”Malice” we were touring full-time, so there was nothing outside of the band getting in our way. But when we fast forward to ”Ultraviolet”, two of the members have kids, another one’s married and everyone has different priorities now. As I mentioned before, Jesse’s a teacher, I have work and Stu’s with Comeback Kid, so the big difference is that we weren’t able to get together for three months at a time like we did with ”Malice”. We had to pick our moments, a week or two here and there, do a lot of writing over the internet and pass ideas back and forth. I would say that’s a very common approach nowadays, with the state of technology and the internet, but it’s definitely a different experience. When we did ”Malice” we were there every day: we would get up, rehearse for four hours, have lunch, rehearse for four hours, have dinner and then rehearse for four more hours, so it was very much like a nine-to-five job. With ”Ultraviolet” we didn’t have that opportunity, so we just kind of pieced it together the best we could, crossed our fingers and hoped that it turned out good enough to release to the public.

I listened through the album myself and I’m impressed with it. Do you have any personal favourite cuts on the album?

Kyle Johnson: ”Sunlifter” has been one of my favourite Misery Signals songs since I heard it, because it was originally a B-side off ”Absent Light”. Once I heard that, it kind of got on top of the pile for me and I was super excited to include it as a song on this album. But outside of that, speaking purely of new material, I think the standout track on the album is ”Cascade Locks”. I think it was my favourite the moment I heard the demo Ryan and Branden put together. To me that song encompasses so many aspects of the band: you have the heavy, you have the pretty, you have the clean, you have the dirty and everything just kind of in one. That track really stands out for me, and ”River King” I really like a lot, I’m very partial to the lyrical structure and content of that song and how heavy it is compared to the rest of the material on the album. There’s not really a track that I’m not happy with, I think the whole thing turned out a lot better than I ever anticipated, but I think ”Cascade Locks” is my personal standout.

I guess the longer-form approach you took with this album must have given you more time to work on the songs on the album compared to hammering at them full-time?

Kyle Johnson: Yeah, definitely. We started writing these songs in 2016, I believe, so roughly five years ago and a few of the early ideas we had made it on to the album. A lot of the tracks changed throughout the years, but like you said, the longer time gives you an opportunity to be more critical and rework them. Before we’d write and record albums without really giving time to think about the songs and let them marinate, which was a good and bad thing, because spending too much time on a song can lead to you second-guessing yourself. You might even find that the original incarnation was the best version after all, but at that point you’re so far removed from the point that you just can’t get back to it. So it can have a negative effect as well, but I think the time we had for this album and the songs was a positive thing for sure.

With Jesse back in the lineup, there’s a lot of talk about the band being back to that ”Malice” lineup, with plenty of comparisons being made between these two albums. For bands that have been in the game longer, the new material often tends to be compared to the older stuff. Do you feel like this put some kind of pressure on you guys to have to top that album?

Kyle Johnson: I mean, maybe a little bit. I wouldn’t say too much, because I think that bringing Jesse back covers for a lot of the nostalgia associated with ”Malice” with how he sounds like in the music. At the same time, he had some involvement in structuring songs and he had opinions that we took into account in the writing, and the last time he did that with us was with ”Malice”. As far as us, I’d hate being that guy who has that expectation that a band would put out something like they already did a decade or more ago, just because of my personal preferences. It’s not taking into account that they’ve been doing this for decades now, and they don’t want to release the same album again. So I think we were able to make some compromises and bring in some aspects and elements of the older stuff, without sacrificing what we are now. It’s hard to say how your fan base will respond, when you have one who have been active for almost two decades at this point and everyone is into different parts and has their own expectations. You can’t meet all of them, and it’s impossible to do it, so we kept that in mind to a certain extent, but we didn’t let it drive the whole project.

A lot of the more modern metalcore bands like Counterparts tend to owe a lot to bands like you guys. How do you see the metalcore world today? Do you think there are bands out there who could be the next August Burns Red or Killswitch Engage?

Kyle Johnson: There are plenty of bands who are on that scale and getting to that point and at least I don’t see it getting any smaller. The bands who normally get my attention are bands like Counterparts and Knocked Loose, bands that are now almost like new versions of earlier bands like Misery Signals – obviously not just us, but we’re good friends with these bands and talk about it all the time and they don’t hesitate to tell us how important what we did is for them now. To me, that’s crazy to wrap my head around, being so far past the point of when we were writing music in the early days of the band and none of us could have dreamt that we’d still be relevant fifteen years later. We were working off of influences that bands that made us do what we want to do. This happens in all kinds of music, where every fifteen years or so we go back to the beginning and start hearing of bands who sound very similar to bands from years ago, which I think is a great thing. I think that instead of forgetting about the past and history of the genre, it’s much more important to keep that in mind and use that to your advantage. I think a lot of young bands can dig that far back and do what we did, which was look back and take influence and create something new, but make it their own and not blatantly rip it off. If you do it in a clever way, you can really build your own sound out of something that might have existed for a long time.

What kind of plans do you have after this virus situation is over, just get out there as much as you can?

Kyle Johnson: That’s the idea. We would have been on tour for a good portion of this year and into next year, had this virus debaucle not happened. I think the only concrete plan we have at the moment is to play as many shows as we can, once that’s possible again. Beyond that, nobody really knows. This virus has completely changed a lot of lives and it’s hard to see what everything is going to look like when everything comes back, and I’m not sure everyone is able to wait for it all to get back. People have to move on with their lives and adjust, so the future is very uncertain and we can only really just wait. At the very least, we’d like to play some shows to support this album and maybe do a couple more releases down the road. We’ll just have to wait and see how it all comes out.

Thank you for the time, it’s always a pleasure to hear someone’s thoughts on something they’ve worked on for a while. Is there anything you’d like to say to people reading this interview?

Kyle Johnson: Well, if you have the opportunity to give the album a spin, give it a listen and take the opportunity to tell us what you think on our social medias. Keep your heads up, try and keep a positive mindset in this crazy world we’re living in and if you can use our music to get through that, it’s the biggest compliment we could ever get. Stay safe, mask up and look out for each other!

Kommentoi julkaisua