Paluualbumi, jonka ilmestyminen tuntuu pieneltä ihmeeltä – arviossa Alice Cooperin ”The Revenge Of Alice Cooper”

Vuonna 1964 perustettu Alice Cooper -yhtye takoi vuosia intensiivisesti omaperäistä uraa julkaisemalla tiiviiseen tahtiin albumeja ja keikkailemalla ahkerasti. Vuonna 1973 yhtye julkaisi ”Muscle Of Love” -pitkäsoiton, joka jäi myös kokoonpanon viimeiseksi yhtyeen hajottua vuonna 1975 ja vokalisti Vincent Damon Furnierin aloitettua soolouransa Alice Cooperin nimissä. Tänä vuonna tapahtui kuitenkin suurta ja odottamatonta, kun yhtye julkaisi heinäkuussa uuden pitkäsoiton alkuperäisten jäsenten kera. Ja mikä parasta, albumissa on oikeasti ytyä.

Vincent Furnier on jättänyt oman lähtemättömän kädenjälkensä historiaan shock rockin pioneerina, eikä hänellä ole enää tarvetta julkaista mitään varmistaakseen asemaansa. Jotain 77-vuotiaan muusikon intohimosta ja rakkaudesta musiikkia kohtaan kertoo kuitenkin se, että vokalisti keikkailee ja julkaisee edelleen uutta musiikkia. Kauhurockin kantaisä ei ole enää vuosiin julkaissut musiikillisesti shokeeraavaa musiikkia, joten kun ”The Revenge Of Alice Cooper” -pitkäsoitolta löytyy kauhuelementtejä, on se sekä yllättävää että ilahduttavaa.

Furnierin, kitaristien Glen Buxtonin ja Michael Brucen, basisti Dennis Dunawayn ja rumpali Neal Smithin tiet erosivat enemmän tai vähemmän riitaisasti vuonna 1975 ja otti selvästi aikansa ennen kuin muusikot saatiin saman pöydän äärelle. Tässä kohtaa voisi todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä kun muusikoiden ikä on lähempänä 80 vuotta kuin seitsemääkymmentä, ei suunnitelmien kanssa kannata enää aikailla. Vuonna 1997 kuollutta Buxtonia ei luonnollisestikaan kuulla uusilla kappaleilla, mutta hänen soittamansa kitaraosuus on istutettu osaksi ”What Happened To You” -kappaletta, minkä myötä kitaristi on pitkäsoitolla ikään kuin hengessä mukana.

”The Revenge Of Alice Cooper” lepää pitkälti Alice Cooperin alkuperäisen jäsenistön harteilla, mutta albumilla kuullaan myös liuta taustamuusikoita. ”Famous Face” on kappaleista tuetuin, kun mukana vierailevia muusikoita on peräti yhdeksän. Tuottaja Bob Ezrinin rooli ei ole rajoittunut pelkästään tuotantopuoleen, vaan hän on ollut mukana muutamalla kappaleella sekä taustalaulajana että -muusikkona. Hänen lisäkseen kitaristit Gyasi Heus ja Rick Tedesco ovat olleet useammalla kappaleella antamassa tukensa Brucelle. Kun ottaa huomioon Alice Cooperin alkuperäisen jäsenistön ikähaitarin, on se ollut ymmärrettävä ratkaisu. Esimerkiksi ”Blood On The Sun” ja ”Intergalactic Vagabond Blues” olisivat varmasti jääneet paljon vaisuimmiksi ilman vierailevien kitaristien osuuksia.

Alice Cooperilla on kyky yhdistää rock ’n’ rollin mukaansatempaavuus monenlaiseen tunnelmaan huumoria unohtamatta. Tuo kyvykkyys loistaa myös ”The Revenge Of Alice Cooper” -pitkäsoitolla, jolta löytyy niin jännitystä, kaksimielisyyttä, leuhkaa asennetta, kantaaottavuutta kuin surumielisyyttäkin. Kaikki on onnistuttu käärimään yhdeksi sopivan sekalaiseksi kollaasiksi, joka saa kuulijasta kerta toisensa jälkeen aina vain tiukemman otteen. Yksittäisten kohokohtien valitseminen albumilta on haastavaa, sillä lähes jokainen teos tuo esille jotain omaperäistä. Niin käy jopa pitkäsoiton päättävän ”See You On The Other Side” -kappaleen kohdalla, joka saa pohtimaan, mahtaako kyseessä olla oikeasti viimeinen Alice Cooper -yhtyeen albumi? Jos niin on, ei ”The Revenge Of Alice Cooper” ole lainkaan hullumpi tapa päättää tarinaa, joka sai alkunsa yli 60 vuotta sitten.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen