Paluun tehnyt Rockperry ReLoad vakuutti Vaasan
Rockperry teki paluun yhdeksän vuoden tauon jälkeen ja festari sai lisänimen Rockperry Reload. Tapahtumapaikka vaihtui Vaskiluodosta Hietalahdenpuistoon, Villa Sandvikenin ympärille. Festivaali järjestettiin ikään kuin festari festarin sisällä -periaatteella. Kevyempää FestiVilla-tapahtumaa on järjestetty nyt kolmatta vuotta peräkkäin, ja se keräsi tänäkin vuonna kevyempää suomalaista musiikkia ja musiikin ystävää yhteen. Pääajankohta FestiVillalla oli perjantaina ja Rockperry Reload oli vuorossa lauantaina.
Rockperry Reloadin vetäjänä toimii aiemmilta Rockperry-vuosilta tuttu mies Jouni Jaskari. Rockperryn bändikattaus oli myös kasassa jo hyvissä ajoin viime vuoden syksyllä, mutta sopimusteknisistä asioista johtuen bändikirjo julkaistiin 9.11.18. Vaikkakin tapahtumapaikka oli melko pieni, se loi samalla mukavan kodinomaisen ja hiukan idyllisenkin tunnelman tapahtumalle. Lava oli muuhun alueeseen nähden hyvän kokoinen, ja puitteet olivat muutenkin jopa monikameratuotantoa ja screeniä myöten kunnossa. Pieni miinus oli kuitenkin vessojen sijoitus kauemmaksi, päärakennuksen taakse, jonne joutui kiertämään aika pitkästi. Oheistuotteiden ja merchandice-myyntikojun paikka oli sijoitettu festivaalin sisäänkäynnin luo, joka oli myöskin aika syrjäinen, eikä osunut matkalle muutoin kuin tultaessa tai poistuessa festareilta. Alueen nurmi oli myös yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka edellisenä päivänä oli satanut vettä, sekä yksi festaripäivä jo tampattuna. Jonoja ei päässyt liiaksi asti muodostumaan mihinkään, jopa ruokatarjonta toimi todella ripeästi ja oli hyvää! Villa Sandvikenin päärakennus oli pyhitetty VIP-vieraille ja ruokatarjontaa hoidettiin myyntiteltalle myös päärakennuksen uumenista.
Mainos päättyy
Festivaalin tuli päräyttämään käyntiin festivaali-isäntä Jussi Lampi pienellä brieffauksella ja muistelolla 10 vuoden takaisesta viime visiitistään Rockperry-tapahtumassa. Lampi toivotti myös tervetulleeksi lavalle päivän ensinmäisen esiintyjän Saran!
Saraa oli tullut katselemaan pieni joukko porukkaa, ja keikka pääsi alkamaan pienen teknisen ongelman jälkeen oikeastaan aikataulussakin. Saran soundit tuntuivat olevan kohdallaan, kuten oikeastaan kaikkien bändien. Paikoitellen syntikka oli melko pinnassa ja tuntui syövän hiukan muuta äänipuolta. Vaikkakin Saralla on jo melko pitkä menneisyys musiikkialalla, en itse ollut bändiä aiemmin päässyt kuulemaan. Bändi tuntui olevan hyvässä iskussa ja asenne kohdallaan. Biisit olivat kuitenkin hyvin samankaltaisia ja herkkä laulu kaipaisi jotain kontrastia, edes ajoittain. Tyylilleen uskollinen Sara on kuitenkin aikansa tuote ja teini-klangimaisuus on ilmeinen osa bändin omaa identiteettiä. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, jos bändillä olisi englanninkielistä tuotantoa. Hieno avaus päivälle joka tapauksessa.
Kotiteollisuus ei paljon esittelyitä kaipaa ja festariyleisöäkin alkoi kerääntyä Sandvikeniin jo melko mukavasti. Basisti Hongiston astuessa lavalle ja ilmasyleillessä yleisöä unohtui työvälinekin takatiloihin, mutta näppärät tekniikkapuolen kaverit toivat basson miehen kaulaan. Setti alkoi pontevasti ”Laulu Kuolleille” -biisillä ja muutamien ensinmäisten biisien aikana huomasi, että hapuilua suuntaan jos toiseen on porukalla. Sehän ei menoa kuitenkaan haitannut, ja kitaristi-solisti Hynynen välispiikissään hyvin hauskasti ja tilanteeseen sopivasti heittikin, ”tilasitte parasta – saitte Kotiteollisuuden”. Osa bändin neroutta tai kieroutta on juurikin välispiikit ja yleisölle ja bändikavereille pienimuotoiset vittuilut. Eikä pidä unohtaa Hongiston pyllynpyörityksiä! Kotiteollisuus oli edeltävänä päivänä Kuopiossa soittamassa kiertävällä Rock In The City -kiertueella, jolla bändi nähdäänkin kesän mittaan jokaisella yhdeksällä paikkakunnalla. Hongisto ja muukin bändi sulautui yhteen noin puolessa välissä settiä ja ”Tuonelan Koivut” -biisissä päästiin juttuun todella kiinni. Bändi paransi kuin sika juoksua loppua kohden, ja yleisökin heräili setin lähestyessä loppua. Viimeisiä biisejä vedettäessä tuli jopa tunne, että tätä olisi voinut kuunnella jopa enemmänkin! Jotain merkillistä ja alkukantaista tässä bändissä tuntuu olevan, joka vetoaa vuodesta toiseen niin toimittajaan kuin festariyleisöönkin.
Mainos päättyy
Eclipsen keikka pääsi alkamaan ”I dont Wanna Say I’m Sorry” -biisillä, ja aikataulusta oli jääty nyt noin vartin verran. Keikka lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja volumetasot oli lyöty vielä pykälää isommalle. Yleisöä haettiin mukaan huudattamalla, ja yleisö lähtikin mukaan erittäin helposti. Käsiä oli ensimmäistä kertaa illalle ilma täynnä ja meno näytti nyt rokkifestarilta! Laulajalle ja bändin toiselle perustajalle Erik Mårtenssonille täytyy antaa iso käsi laulutaidosta. Koko muukin bändi tuntui olevan todella tikissä ja soitto tuntui olevan rentoa ja varmaa. Mårtensson manaili vielä välispiikissään, kun lento Helsingistä Vaasaan oli jouduttu perumaan syystä tai toisesta. Bändillä tulikin tästä johtuen erittäin kiire keretä paikalle ajoissa. Mårtenson ihmetteli ja taivasteli myös suurta nopeusvalvontakameroiden määrää, jota Suomen teillä on. Sakkoja on kuulemma luvassa, hyvä jos ei konkurssiin mene koko bändi tämän takia. Syke oli siis kohdillaan jo bändin saapuessa Vaasaan, ja se energia näkyi vielä lavallakin!
Eniten illalta henkilökohtaisesti odotin ehkä Hardcore Superstaria ja tiesin, että odotettavissa on vähintääkin saman verran energiaa kuin Eclipsen ukoillta. Intro lähti käyntiin, mutta katkesi tovin kuluttua. Pienen puuhastelun jälkeen bändi jätti intron välistä ja aloitti suoraan soittamisen hitillä ”Moonshine”. Räväkkää ja kovaa menoa heti alusta asti, eikä paukkuja säästelty! Yleisö oli myös hienosti mukana railakkaassa menossa ja näissä hetkissä kulminoituu hyvän festarin tunnelma. Jokin lisävaihde löytyi vielä energisen Eclipsenkin päälle, mihinkähän ilta vielä meneekään tästä! ”We Don’t Celebrate Sundaysin” lopuksi laulaja Joakim ”Jocke” Berg intoutui vielä yleisösurffaukseen! En ole henkilökohtaisesti ennen livenä todistanut tämmöistäkään heittäytymistä, sananmukaisesti. Erittäin hieno ja vaikuttava keikka länsinaapurin bändiltä!
Backyard Babies oli myös ilo nähdä aiemmin tänä vuonna Z-rock -festareilla Kempeleessä. Tiedossa siis oli, millainen poppoo on lavalla ja mitä odottaa. Aikataulusta oltiin edelleen jäljessä, mutta vain vartin verran. Soittaminen oli jälleen varmaa ja lavaesiintyminen oli vakuuttavaa katseltavaa. Mukava myös huomata, että isompi yleisö Z-rockiin verraten toi bändille hyvän lisänsä, ja miksipä ei toisi. Meno oli nyt vuorovaikutteisempaa ja antoi näin ollen varmasti enemmän niin soittajille kuin katsojillekin. Kitaristi Dregenin menoa on myös ilo katsella, kun mies antaa itsestään kaiken. Mies täytti keskiviikkona myös 46 vuotta, joten onnea! Seuraava keikka yhtyeellä on 27.6. Espanjassa Bay of Biscay -tapahtumassa.
Lavan viimeisenä esiintyjänä oli itse legenda Skid Row. Keikka pääsi alkamaan noin parikymmentä minuuttia myöhässä, joka on hyvin suhteessa siihen, että osa bändeistä joutui turvautumaan lentokoneen sijasta vaihtoehtoisiin menopeleihin. Skid Row:ta miettiessä mieleen tulevat tietenkin hitit ”18 and Life” ja ”I Remember You”. Jotka settilistalla olivatkin, tietenkin. Introna pyöri Ramonesin ”Blitzkrieg Bop”, jonka jälkeen keikka tärähti aluilleen. Keikan alusta asti huomasi, että bändi toi tuulahduksen Amerikkaa tullessaan, ja jokin oma jenkki-sävynsä setissä oli. Myös illan hämärtyessä lavavalot pääsivät oikeuksiinsa ja toivat hienon tunnelman kotikutoiseen Sandvikeniin. Festarikansa oli jaksanut myös odottaa illan pääesintyjää ja se oli tuskin vähentynyt yhtään. ”Big Guns” -kappale keräsi yleisöltä isot suosionosoitukset ja biisin tai kahden jälkeen tuli ehkä suosituin kappale ”18 and Life”. Eikä mennyt aikaakaan, kun käsiä ja kännyköitä oli taivas täynnä, ikuistamassa hämärtyvässä illassa tätä suurinta hittiä. Basisti ja perustajajäsen Rachel Bolan kiitti välispiikissään vielä Backyard Babiesia soittokamojen lainaamisesta, koska Skid Row:n soittokamat olivat jääneet lentosotkujen takia Helsinkiin. Loistavasti setti meni siis myös lainakamoilla! Lavalle asteli myös Ryan Cook, joka on totuttu näkemään ainakin Skid Row:n Euroopan-kiertueen keikoilla. Lisäksi Cook on myös tuttu Gene Simmonsin soolobändistä ja Hair Of The Dog -yhtyeestä. Ryan tuli luotsaamaan bändin toisen suuren hitin ”I Remember You:n”. Hieno ja ison maailman tyylinen veto kaiken kaikkiaan bändiltä, jota ei myöskään ole aiemmin tullut nähtyä.
Rockperry Reload onnistui elvyttämään vanhaa Rockperry-perinnettä kunniakkaasti, vaikka paikka ja tilanne olikin erilainen. Vanhasta isosta alueesta ja lavasta oli tingitty, mutta samalla tilalle oli tuotu intiimimpää tunnelmaa ja ripaus idyllisyyttä hienossa ympäristössä. Toivottavasti FestiVillan ja Rockperryn yhteistyö saa jatkoa, sillä kyllä täällä kelpaisi toistekin käydä rokkailemassa!
Teksti: Tanu Jänkä
Kuvat: Sini Sulkakoski