Helsinkiläinen Panssarijuna on varmasti monelle valtavirran musiikinkuluttajalle entuudestaan tuntematon yhtye. Se on kuitenkin tehtaillut jo kaksi täyspitkää levyä, joista viimeisin kantaa edeltäjänsä ”Haistoin Kerran Näätää”-levyn tapaan vähintään yhtä erikoista nimeä ”Lihaperunasoselaatikkoportaat”. Yhtye tituleeraa musiikkiaan suomalaiseksi trauma bluessiksi, eikä tämän tyyppistä materiaalia ole kuultu Suomen maaperällä aikoihin. Yhtye sekoittaa musiikissaan elementtejä countrysta, rock ’n’ rollista ja bluesista, tietynlaisessa rillumarei-hengessä.

”LPSLP” on selkeästi kokonaisuutena dynaamisempi tuotos kuin yhtyeen debyytti, joka ei toki ominaisuudessaan ollut missään nimessä huono. Kakkoslevy osoittaa sen mihin yhtye kykenee, mutta tarjoilee silti vain pienen osan siitä energiasta, jonka yhtye tarjoaa livenä. Levyn avaava raita ”Baby Mä Oon Sun Jackpot” aloittaa rokkaavalla linjalla ja groove vetää välittömästi mukaansa. Levyllä kuullaan kuitenkin myös hitaampia, jopa balladinomaisia ralleja, kuten kappaleet ”Maailman Rikkain Nalle” ja levyn lopettava ”Honey Baby”.

Hauskaa kontrastia konseptiin tuo laulaja Jussi Karmalan lauluääni, joka on aika ajoin Irwin-tyyppistä honottamista ja välillä jopa hieman M.A.Nummismaista kiekumista. Tämä on kuitenkin selvästi varsin tarkoituksellista ja yhtyettä enemmän kuunnelleena olisi muunlainen ilmaisu jopa suoranaisesti väärän kuuloinen yhtälössä. Muutkin jäsenet osallistuvat aika ajoin vokalisointiin taustaäänien ominaisuudessa, mikä luo mukavaa vaihtelua.

Vaikka rytmiryhmän käyttävä laitteisto on jokseenkin nykyiseen äänitystekniikkaan verrattuna rajallista, sen pitäen sisällään mm. pyykkilautaa, lusikoita ja myös livenä mikitetyn bassorumpuna toimineen matkalaukun, toimii se juuri siten miten siltä odotetaankin, luoden poljennon joka vetää mukaansa. Kitaroiden ja basson lisäksi mukana on myös muita perinteisiä blues-insrumentteja, kuten huuliharppua, mutta toisaalta myös countrylle tyypillinen banjo.

Bändi huokuu tietynlaista Kaurismäki-maista karismaa rujoudessaan, mikä on huomattavissa lyriikoista, jotka käsittelevät banaaleja asioita joihin on helppo samaistua. Ulkoasu live-tilanteessa on saattanut osaltaan myös johtaa tähän mielikuvaan; valkoiset kauluspaidat ja sliipatut hiukset luovat varmasti samanlaisen mielikuvan muillekin kuin allekirjoittaneelle, puhumattakaan siitä että rumpali tuntuu pitävän aina aurinkolaseja, oli kyseessä siten sisä- tai ulkokeikka.

Panssarijuna on luonut jotain sellaista, joka on ollut suomalaisesta musiikista kadoksissa useampia vuosikymmeniä ja uskon, että näistä neljästä herrasta kirjoitettava saaga on vasta alussa. Loppuun sopii lainaus nimikkoraidan lyriikoista, joka on myös kirjailtuna CD:n sisäkanteen: ”Jokaisen on käytävä lihaperunasoselaatikkoportaat”.

8/10

Kappalelista:
01. Baby mä oon sun jackpot
02. Hullu ja epänormaali
03. Hottis
04. Noutaja kävi kirjahyllyllä
05. Maailman rikkain nalle
06. Lihaperunasoselaatikkoportaat
07. Konkurssiblues
08. Kummitustalojuttu
09. Päänne tehty betonista
10. Honey baby

Kirjoittanut: Tuukka Franck