Panssarijuna, Talmud Beach @ Semifinal, Helsinki 12.9.2015

Syksyinen ilta alkoi jo viiletä, kun saavuimme ”pienemmän Tavastian”, eli Bar Semifinalin, oville joitakin hetkiä niiden avautumisen jälkeen. Tällöin yleisöä oli paikalla vielä sangen niukasti, mikä ymmärrettävästi aiheutti hieman huolestuneisuutta yhtyeissä, jotka olivat lippuriskillä keikan järjestäneet. Tapahtuma kulki nimellä Täyden Kympin Ilta ja tarkoitus oli esitellä samat artistit, jotka olivat olleet kirjaimellisesti lauteilla maaliskuussa Kulosaaren kartanon saunassa järjestetyissä Blues Sauna -bileissä.

Illan aloitti aina yhtä energinen Panssarijuna, jonka edesottamuksia allekirjoittanut on seurannut ensimmäisen levyn julkaisemisen jälkeen varsin tiiviisti. Ensimmäisen kappaleen alkutahdit kajahtivatkin jo back stage -verhojen takaa ja yhtye saapui yleisön puolelle akustisessa kokoonpanossa soittaen ns. katutasolla lavan edessä. Kappale oli yhtyeen kakkostäyspitkän videobiisi ”Hullu Ja Epänormaali”, joka soikin varsin mallikkaasti. Tämän jälkeen siirryttiin lavan puolelle ja ilmoille kajahti debyyttilevyn nimikkoraita ”Haistoin Kerran Näätää”, joka oli edeltäjänsä tavoin hyvin menevä ralli. Yhtye paikkasi hienosti tätä seurannutta kielenvaihtotaukoa esittämällä triona kappaleen ”Honey Baby”, jota säestivät akustinen kitara, huuliharppu ja rumpalin soittama triangeli. Tuntui kuin ”tapaturma” olisi ollut kirjoitettu sisään showhun.

Livenä soitettua, mutta vielä julkaisematonta, materiaalia esitettiin runsaasti. Rokkaava ”Huumeluolaan” veti hyvin yleisön mukaansa sekä myös itselleni entuudestaan tuntematon ”Nyt Sattuu”, jonka melodia jäi mieleen. Tämän lisäksi esitettiin tulevalle joulusinkulle (joka julkaistaan 7-tuumaisena vinyylinä) päätyvä ”Paska Lahja”. Lyyrinen puoli esitteli tarinaa, joka jouluna paketista löytyvästä sosialistisesta barbie-nukesta, ja loi hyvin mielikuvia kirjoittajan kenties epäintentionaalisista pyrkimyksistä. Musiikillinen puoli esitteli hienosti edukseen mm. basistin yläarsenaalin osaamista. Kuultiin tietysti myös viimeisimmältä singleltä löytyvä ”Punainen Kukko”, jonka aihepiiriä ilmensi omintakeisella tavallaan eräs yleisön edustaja punaisessa Fez-hatussaan ja samanvärisessä kostyymissaan. Esityksen päätti tuttu encore kappaleesta ”Marjaana”, joka soitettiin ensimmäisen kappaleen tavoin yleisön seassa ja se loppui myrskyisiin suosionosoituksiin.

Lyhyehkön tauon jälkeen lauteille nousi Talmud Beach, ja tässä vaiheessa yleisöäkin oli jo paikalla kiitettävästi. Pienen alkulämmittelyn jälkeen yhtye aloitti settinsä ”Ain’t So Young” -kappaleella, jonka musiikkivideo voitti hiljattain Oulun musiikkivideofestivaalien pääpalkinnon (katsottavissa alla). Monotonisen staattisella tavallaan mukaansatempaava yhtye kietoi yleisön helposti pauloihinsa ja oli todella kuin kotonaan lavalla. Tuntui myös, että useampi kävijä oli ilmaantunut paikalle katsastamaan vain tätä myöhempää esiintyjää. Edeltäjänsä tavoin myös Talmud Beach soitti julkaisematonta materiaalia, joihin kuului mm. kappale ”Mountain Man”, joka esitteli samaa vahvaa linjaa kuin aikaisempikin materiaali. Musiikissa kaikki instrumentit tukivat hienosti toisiaan ja loivat yhtenäisen kokonaisuuden. Myös se, että kaikki soittajat lauloivat vuoroillaan loi hyvää kontrastia. Rumpalin laulusoundin yhteys 22-Pistepirkon P-K Keräseen oli ilmeinen, eikä ainakaan minun kirjoissani negatiivinen vivahde.

Kyseessä saatoi toki olla subjektiivinen assosiaatio, mutta näkisin itse yhtyeen lyyrisessä pohjassa paljon symbolisia elementtejä, tosin pelkistettyinä. Eräs uusi raita oli lyyrisesti yksinkertaisuudessaan vain toistoa toteamuksesta ”Olen Jeesus”, ja toinen julisti duona laulettua, lorulaulumaista riimiä: ”Näin pellon laidassa Kekkosen, vieressä kaadettu puu…”, ja jatkoi: ”…Ympärillä sädekehä ja vieressä kaadettu puu”. Tämä mm. kuuluu asioihin, joka entisestään keskittää mielenkiintoani ko. yhtyeeseen. Uuden materiaalin lisäksi bändi soitti myös vanhaa tuttua tuotantoa, kuten kappaleet ”Wizard”, viimeisimmältä sinkulta löytyvän ”Summertime Mother” videobiisin, sekä vihdoin encorena kappaleen ”Hobo Don’t Mind A Little Rain”. Setin päätti lyhyt ja ytimekäs ”Drinkin’ Kilju”.

Illasta jäi mieleen epämääräinen paljous monenlaisia asioita. Ensinnäkin huomio siitä, että kumpikin yhtye oli huomattavasti kehittynyt live-esiintymisissään. Tätä en sano sillä, että aikaisemmat kokemukset olisivat olleet negatiivisia, mutta artistista välittyvän energian kyllä rekisteröi helposti, jos se on jollain tasolla vaillinainen. Ensimmäinen esiintyjä Panssarijuna on varmasti artisti, joka jakaa mielipiteitä rajummin kuin helposti omaksuttavampi Talmud Beach. Uskon kuitenkin, että kummallekin on muodostumassa oma kuulijakuntansa, joista kummatkin varmasti sietävät toisiaan, pikkuseikkojen eroavaisuudesta huolimatta. Ilta oli kokemuksena todella onnistunut ja on mukava huomata, että Suomesta löytyy vielä esiripun takana piileviä blues-yhtyeitä, jotka pistävät kampoihin mm. samana iltana Tavastian puolella esiintyneelle Von Herzen Brothersille. Ehkei peli ole vielä täysin menetetty.

Kirjoittanut: Tuukka Franck
Kuvat: Kirsti Runavik