Pantheon I – From the Abyss They Rise

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 22.9.2014

Reilun kymmenen vuoden ikään ehtinyt Pantheon I julkaisi elokuun pimenevien iltojen iloksemme kokoelmalevyn “From the Abyss They Rise”. Oma suhteeni kokoelmiin on vähintäänkin ristiriitainen, mutta täytyyhän tämän norjalaisen black metal -ryhmän kohdalla ottaa selvää, mitä reilun tunnin mittainen tuotos pitää sisällään. Ensimmäinen myönteinen huomio on se, että aivan pelkästään kokoelmasta ei ole kyse, koska levy alkaa Pantheon I:n uudella demolla, jonka jälkeen siirrytään yhden cover-biisin kautta ensimmäisen sinkun biiseihin ja siitä vielä aivan ensimmäiseen bändin demoon vuodelta 2003.

Levyn avaava, raskas ”Pariah” kuljettaa kuulijan hiukan bändin muuta tuotantoa melodisempaan maailmaan. Tässä on oiva valinta levyn avausbiisiksi, sillä tunnelma muuttuu ajoittain hyvinkin eeppiseksi sello-osuuksien ja akustisen kitaroinnin aikana; mutta toisaalta vokalisti Kvebek sylkee myrkkyä omalla kähinällään. Erityismaininta heti aloitusbiisin kohdalla täytyy antaa bändin kitaristeille, joiden toiminta on saumatonta. Myös seuraava ”Martyr”-biisi kulkee samoilla linjoilla, vaikka tempoa tässä nostetaankin. Raakuuden ja synkkyyden välistä näkyy valoa, kun akustiset, jopa hiukan espanjalaishenkiset osiot tunkevat korvakäytäviin. Erityisen onnistunut Pantheon I on mielestäni juuri biisien hitaampitempoisissa kohdissa, mutta mitään valittamista kakkosbiisin räjähdyksenomaisista blast beateistäkään minulle ei ole.

”I’ll Come Back As Fire” alkaa kauniilla, mutta niin uhkaavalla sellolla, mikä on aina tuonut bändin biiseihin omanlaisiaan sävyjä. Biisi etenee raskaasti ja mustanpuhuvasti eteenpäin ja jättää jälkeensä sellaisen fiiliksen, että haluaisi katsoa olkansa yli, seuraako joku minua. Tämä on ehdottomasti levyn parhaimmistoa! Myös seuraavana kuultava ”What Lies Beneath” lähtee käyntiin sellolla, joka seuraa mukana pitkin matkaa. Yksinkertaisesti hieno biisi, josta löytyy taas vauhtiakin.

Levyn nimibiisi on näistä aikaisemmin julkaisemattomista biiseistä suoraviivaisin ja lyhyin – se on ehkä kaikista tutuinta Pantheon I:stä, ja biisi onkin itse asiassa nauhoitettu jo vuonna 2005. Mukana biisissä on myös viulu, joka sopii yllättävänkin hyvin musiikkiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Uudempi materiaali on muuttunut hiukan melodisemmaksi ja eeppisemmäksi aikaisempaan verrattuna. Tämä voisi kantaa bändiä jopa ug-piireistä ulospäin – mikä ei kaikkien mielestä tietenkään ole pelkästään hyvä asia. Julkaisemattomat biisit on tehty monien vuosien aikana, mutta jostain syistä ne ovat jääneet pois aikaisemmilta levyiltä. Onneksi saamme kuitenkin ne nyt kuultavaksemme!

Levyn keskivaiheilla siirrytään varsinaiseen kokoelmaosuuteen, ja vastaan tulee Emperor-cover ”Thus Spake The Nightspirit”. Mitään uutta ja mullistavaa tämä cover ei tarjoile, vaikka se hyvin raskas versio biisistä onkin – itse asiassa sen olisi voinut hyvin jättää julkaisemattakin ilman, että maailma olisi siitä yhtään huonommaksi muuttunut. Tämän jälkeen kuultavaksi tarjoillaan bändin varhaista materiaalia ”Pantheon I”-singleltä (2004) ja bändin aivan ensimmäiseltä ”Demo MIII” -demolta (2003). Tämä materiaali uusien biisien jälkeen tuo hyvän vertailukohdan sille, mitä Pantheon I on ollut kymmenen vuotta sitten. Samalla se myös osoittaa, miten bändi on kulkenut eteenpäin valitsemallaan tiellä. Missään tapauksessa alkuaikojen biisit eivät ole huonoja, vaan niistäkin löytyy nerokkaita rytminmuutoksia, riffejä ja vokalistin tuttua kähinää. Selvästi Pantheon I on elänyt kuitenkin tuolloin vielä etsikkoaikaansa, ja osaamisen myötä myös tyyli on hiukan muuttunut. Varmasti kokoelman loppuosakin on hunajaa bändin hc-faneille. On hyvä, että kokoelmalle on valittu juuri noiden kahden ensimmäisen julkaisun biisejä, sillä ne varmasti ovat vähiten tunnettua tuotantoa bändiltä.