Papa Roachin Jerry Horton uudesta albumista: ”Se on Infestin ja Getting Away With Murderin rakkausliitosta syntynyt lapsi”
Yhdysvaltalainen modernin rockin jättinimi Papa Roach julkaisi tuoreimman, järjestyksessään yhtyeen yhdeksännen albumin 19. päivä toukokuuta. Kaaoszinen arvostelussakin kehuja kerännyt uusi albumi ”Crooked Teeth” on yhtyeen omien sanojen mukaan vuoden 2000 alussa julkaistujen ”Infest” ja ”Getting Away With Murder” albumeiden liitosta syntynyt lapsi.
Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristin Jerry Hortonin puhelimitse pari päivää ennen albumin julkaisua ja pääsi kuulemaan tämän mietteitä juuri levynjulkaisun kynnyksellä. Kiireinen mies ei joutanut valitettavasti kauaa juttelemaan, mutta ehti kuitenkin kertomaan meille omin sanoin uudesta albumista, sen tekoprosessista sekä taustoista kappaleiden takana. Lisäksi Jerry kertoi mm. miten ihmeessä rock-yhtye päätyi valitsemaan tuottajiksi aiemmin vain edm-artistien kanssa työskennelleen parivaljakon.
Mainos päättyy
Hei Jerry! Kiva päästä juttelemaan kanssasi! Mitä kuuluu?
Jerry: Hei! Kuten myös. Kaikki on oikein hyvin, kiitos kysymästä!
Uusi albumi tulee ulos tällä viikolla, vihdoinkin! Millä mielellä kohti levynjulkaisua?
Jerry: Olen iloinen ja helpottunut. Helpottunut siksi, että albumi saadaan vihdoin ulos. Olemme kuitenkin olleet albumin kanssa valmiita jo kuukausien ajan. Todella innostunut fiilis myös, sillä olemme erittäin ylpeitä albumista. Olemme lisäksi saaneet kuulla myös aika hyvää palautetta tähän mennessä eli aika hyvä fiilis!
Tuore albumi kantaa nimeä ”Crooked Teeth”. Kerro vähän albumista. Oletko sitä mieltä, että tämä on ikään kuin jatkoa edelliselle albumille ”F.E.A.R.” vai onko tämä ennemminkin uuden alku ihan omana teoksenaan?
Jerry: Mielestäni se on nimenomaan uusi alku. Jos minun pitäisi kuvailla sitä lyhyesti, sanoisin että se on yhdistelmä vanhaa old school Papa Roachia ja uutta, tuoretta soundia. Jos ”Infest” ja ”Getting Away With Murder” olisivat menneet yhteen ja saaneet lapsen, se olisi ”Crooked Teeth”.
Miten itse levynteko prosessi sujui?
Jerry: Biisien kirjoittaminen itsessään oli laaja prosessi. Aloitimme kirjoitusprosessin omassa studiossammme Sacramentossa ja teimme siellä demoja muutamien kuukausien ajan. Sen jälkeen otimme vähän taukoa, ennen kuin palasimme takaisin kappaleiden pariin. Tauon jälkeen jatkoimme LA:ssa ja siellä pidimme kirjoitus sessioita muiden tyyppien kanssa. Teimme niin lähinnä siksi, että meillä ei ollut tuolloin vielä tarkkaa visiota kenen tuottajan kanssa haluaisimme työskennellä. Aluksi työskentelimme Jason Eviganin kanssa, joka kirjoitti ja tuotti kappaleen ”Born For Greatness” yhdessä meidän kanssamme. Tuon session aikana tajusimme, että haluamme työskennellä jonkun sellaisen kanssa, joka tulee jostain vähän rock-maailman ulkopuolelta. Olemme työskennelleet monien legendaaristen rock-tuottajien kanssa, mutta tällä kertaa halusimme jonkun, joka toisi pöytään ulkopuolisen näkemyksensä ja hieman erilaisen perspektiivin.
Kun ”Born For Greatness” oli saatu valmiiksi, siirryimme tekemään yhteistyötä Nick Furlongin ja Colin Brittainin kanssa. Nickin ja Colinin kanssa teimme kappaleen ”My Medication” ja tuolloin tajusimme, että juuri tämän kaksikon haluamme albumimme tuottajiksi. Heidän innokkuutensa musiikkia kohtaan ikään kuin palautti meidät niille ajoille, kun emme ajatelleet radiohittejä tai mitään sellaista. Teimme vain mitä rakastimme ja loimme musiikkia sen suurempia ajattelematta. Aluksi oli vaikea saada levy-yhtiömme hyväksymään tuottaja valintaamme. Näillä kavereilla ei ollut minkäänlaista näyttöä albumeista, sillä he olivat aiemmin tuottaneet vain sinkkuja ja niitäkin vain EDM-artisteille, kuten Diplolle ja Aviciille. Levy-yhtiö oli siis homman suhteen hyvin epäileväinen ja meidän täytyi vakuuttaa heidät uskomaan meihin ja meidän vaistoomme. Koko äänitysprosessi puolestaan oli ihan mahtava, oikeastaan jopa paras kaikista tähän astisista!
Albumin nimikkokappale ”Crooked Teeth” on ehdottomasti yksi omista suosikeistani uudelta albumilta. Kappaleesta tuli mieleen alkuaikojen ja erityisesti 2000 vuoden tuotanto. Oliko tarkoituksenakin tuoda ns. ”old school” vibat tälle albumille vai syntyikö soundi ihan ajattelematta?
Jerry: Mahtavaa kuulla, kiitos! Luulen, että se tapahtui ihan luonnostaan. ”Crooked Teeth” kappaleen pohjana ja ajatuksena oli koko biisin läpi kulkeva riffi, jonka takana oli muuttuva rumpubiitti tuomassa erilaista fiilistä kappaleeseen. Jacoby tuli mukaan sitten myöhemmin sanoitusten kanssa ja hoiti oman juttunsa. Kun sitten lopulta istuimme kuuntelemaan valmista kappaletta, kaikki vain hyppäsivät ylös penkeiltään ja sekosivat täysin. Olimme niin innoissamme, ettemme voineet hallita itseämme! Kappaleesta tuli niin dynaaminen, hullu ja erilainen.
Monet bändit ovat muuttaneet musiikillista suuntaansa vuosien saatossa. Jotkut fanit eivät kuitenkaan arvosta kovinkaan radikaaleja tyylillisiä vaihteluja ja haluavat kuulla yhtyeeltä sitä tiettyä tyyliä mihin ovat tottuneet. Raastaako tämä koskaan hermojasi tai jännittääkö koskaan miten fanit ottavat uuden materiaalin vastaan?
Jerry: Joo, noh. Olemme kuulleet siitä asti, kun tulimme ulos ”Lovehatetragedy” albumin kanssa. Se ns. kuuluu työn kuvaan, joten sen kanssa pitää kai vain oppia elämään. Tässä vaiheessa emme enää kiinnitä siihen huomiota. Meidän täytyy pysyä uskollisina itsellemme ja tehdä musiikkia, jota itse rakastamme. On äärimmäisen vaikeaa kasvaa ja kehittyä bändinä menettämättä omaa identiteettiään. Sitä me olemme yrittäneet tehdä, joskus olemme menneet liian pitkälle johonkin suuntaan ja joskus taas pysytelleet liian samassa ja niin edelleen. Se on aina vähän riskin ottamista, joskus se toimii ja joskus ei. Tiedämme, että emme voi miellyttää kaikkia. Voimme vain pysytellä aitoina itsellemme ja toivoa, että fanit ovat avoimia lähtemään uudelle matkalle kanssamme.
Tuntuu että albumi on tällä kertaa hyvinkin vihainen ja albumilla on monia ”synkkiä hymnejä” jos niin voisi sanoa. Oliko albumin tekoprosessi tällä kertaa bändille henkilökohtaisempi tai terapeuttisempi kokemus vai kaivettiinko albumia varten mielensopukoista joitain vanhempia ajatuksia?
Mainos päättyy
Jerry: Osa kappaleista on itseasiassa hyvinkin iloisen kuuloisia, jos kuuntelee pelkästään insturumentteja. Esimerkiksi ”Help” ja ”American Dreams” ovat rytmiltään melko reippaita ja instrumentaaleina todella iloisia. Meitä ei kuitenkaan tunneta iloisesta musiikista, joten kappaleet tavallaan jopa tarvitsivat synkän aiheen tasapainon saavuttamiseksi.
Sain sellaisen kuvan, että “American Dreams” ja “None Of The Above” kumpikin heijastelisivat ajatuksianne ja mielipiteitänne maailman tämän hetkisestä tilanteesta ja ongelmista. Onko näin?
Jerry: Tuo on totta. Kappale ”None Of the Above” syntyi puhtaasti Yhdysvaltojen presidentinvaalien aiheuttamasta inhosta. Osa kappaleista ovat hyvinkin henkilökohtaisia ja osa taas ovat enemmän tarinallisia. Seassa on toki myös erilaisia kappaleita, kuten esimerkiksi ”Periscope”, joka hyvin rauhallinen ja kaunis kappale. Kaikki kappaleet eivät vain voi olla sellaisia, vaan kokonaisuudesta pitää saada oman näköinen. Silloin pitää lisätä hieman vihaa ja raivoa.
Olette tosiaan lyöttäytyneet yhteen Skylar Greyn kanssa, joka on mukana ”Periscope” kappaleessa. Miten päädyitte työskentelemään hänen kanssaan?
Jerry: Kappale oli oikeastaan täysin valmis, Jacoby oli jo äänittänyt kaikki laulu osuudet ja biisi kuulosti hyvältä. Istuimme ja kuuntelimme kappaletta ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että haluamme siihen mukaan naisvokalistin. Kappaleen tarina tavallaan vaati sitä, tiedätkö? Skylar Grey oli nimenä tullut jo aiemmin esille ja olimme miettineet yhteistyön tekemistä jo aikaisemmin. Hän sattui sopivasti olemaan vapaana, joten tällä kertaa yhteistyö saatiin onnistumaan. Me lähetimme hänelle kappaleen ja hän tuotti itse omat osuutensa ja lähetti sitten kappaleen meille takaisin. Olemme sitä mieltä, että hän oli ehdottomasti oikea valinta. Hänen äänensä oli kappaleeseen sopiva ja hänen koko yleinen olemuksensa sopi biisiin täydellisesti.
Tässä vaiheessa joku huikkaa linjalta, että aikamme on valitettavasti täynnä. Haluatko heittää nopeat terveiset Kaaoszinen lukijoille ja suomalaisille Papa Roach – faneille?
Jerry: Kiitos kaikille jotka ovat pysytelleet mukanamme niinäkin aikoina, kun emme ole päässeet siellä käymään. Se merkitsee meille paljon. Olemme kuitenkin tulossa sinne syyskuussa ja olemme siitä hyvin innoissamme. Me tuomme Frank Carter & Rattlesnakes:in mukanamme ja siitä tulee varmasti hauskaa. Emme malta odottaa, että näemme teidät!
Kiitos kovasti ajastasi ja onnea vielä levyn julkaisuun!
Jerry: Kiitos kovasti itsellesi!
