Paradise Lost
Brittiläinen goottimetallin pioneeri Paradise Lost julkaisee ”Tragic Idol” – nimeä kantavan albuminsa huhtikuun 25. päivä, albumi on veteraanibändin kolmastoista. Yhtye vieraili Suomessa Finnish Metal Expo -tapahtumassa helmikuussa. Haastattelimme yhtyeen laulajaa Nick Holmesia sekä kitaristi Gregor ”Greg” Mackintoshia ja kyselimme bändin kuulumiset sekä utelimme ennakkoon bändin omia fiiliksiä uuden levyn materiaalista. Saimme jutustelun yhteydessä myös selville mikä helsinkiläinen yökerho on herrojen mielestä sopivin Judas Priestin Rob Halfordille sekä missä Nick Holmes on syönyt ehkäpä elämänsä parhaat lihapullat.
Tervehdys hyvät herrat! Mitä teille ja Paradise Lostille kuuluu?
Greg: Moi! Oikein hyvää kuuluu, kiitos kysymästä! Tänään on itse asiassa ensimmäinen päivä kun annamme haastatteluita uuden levyn tiimoilta toimittajille naamatusten, joten on mukavaa päästä jutustelemaan ihmisten kanssa ja saada kommentteja ja palautetta uudesta levystämme.
Mainos päättyy
Julkaisette kolmannentoista albuminne ”Tragic Idolin” huhtikuussa. Mitä voitte kertoa lukijoillemme tuosta uudesta levystänne?
Nick: Levy on edeltäjäänsä huomattavasti melodisempi. Kiinnitimme tällä kertaa paljon enemmän huomiota kappalerakenteisiin, halusimme biisien olevan ehjiä kokonaisuuksia… tiedäthän, niissä pitää olla hyvä alku, keskikohta ja loppu. Mielestäni tämä levy on perinteisempää metallia ja doomia kuin edellinen levymme.
Greg: Tällä levyllä ei ole mitään täytepaloja. Mietimme miltä Paradise Lostin musiikin pitäisi meidän mielestä kuulostaa ja pyrimme kirjoittamaan mahdollisimman hyviä kappaleita tuon soundin puitteissa.
Mainos päättyy
Nick: Halusimme levyn soundista todella raskaan, mutta nimenomaan perinteisen heavy metallin-, eikä esimerkiksi thrash- tai deathmetallin soundeilla.
Miten levyn nauhoitukset menivät, oliko prosessi sama mitä olette tottuneet käyttämään vai oliko työskentelytavoissanne tällä kertaa jotain uutta?
Greg: Kyllä pääpiirteittäin pysyimme vanhoissa toimintatavoissamme. Halusimme alusta lähtien kuitenkin pysytellä kaukana nykypäivän metallisoundeista. Mielestäni liian moni levy kuulostaa nykyään samalta, bändit käyttävät samoja rumpu- ja kitarasoundeja, joten alussa etsimme aikamme oikeaa soundia ja käytimme referenssinä mm. vanhaa Black Sabbathia. Sitten kun oikeat soundit löytyivät, päätimme pysyä niissä, eli kun jokin juttu oli nauhoitettu, niin sitä ei enää muokattu. On itse asiassa todella outoa, että pitää mennä ajassa yli 20 vuotta taaksepäin jotta löytää heavyalbumin joka kuulostaa tuoreelta! Kaikki nykymusiikki on vaan liian geneeristä. Tämä oli asia jonka pidimme kirkkaana mielessä koko nauhoitusprosessin läpi.
Edellinen ”Faith Divides Us – Death Unites Us” -albuminne oli erittäin suosittu ympäri maailmaa. Oliko teillä paineita kun aloitte kirjoittaa uutta materiaalia?
Mainos päättyy
Nick: Eipä oikeastaan, varsinkaan sen jälkeen kun saimme ”pyörät pyörimään”. Vaikeinta on aina aloittaa uuden materiaalin kirjoittaminen. Hyvän kappaleen kirjoittaminen ei ole mitenkään helppo homma ja vaikka jokin juttu saattaa kuulostaa hyvinkin yksinkertaiselta, on sen kehittämiseen saattanut mennä useampi kuukausi. Metallimusiikin kirjoittamisessakin on kuitenkin omat rajansa sille, kuinka paljon voit kokeilla erilaisia juttuja ja kuinka pitkälle voit tiettyjä juttuja viedä. Homma helpottuu siinä vaiheessa kun on saanut muutaman hyvän jutun kirjoitettua. Mutta uuden levyn materiaalin kirjoittaminen ei ikinä ole helppoa, varsinkaan silloin kun yrität tehdä yhtä hyvän, tai paremman levyn kuin edellinen levysi on ollut.
Greg: Näinhän se on, mutta en silti koe että olisimme ottaneet ylimääräisiä paineita edellisen levyn menestyksestä.
Jens Bogren tuotti myös tämän uuden levynne. Oliko työskentely hänen kanssa helpompaa nyt, kun teitte yhteistyötä jo toista kertaa?
Nick: Hmm… sanoisin että homma toimi nyt ihan samalla lailla kuin edellisen levymme kanssa. Hän on hyvin metodinen työskennellessään, hän ilmestyy studiolle aina tasan klo 8.30 ja lähtee aina tasan kuudelta. Itse tykkään tällaisesta täsmällisestä työskentelytavasta, näin ainakin saa työn tehtyä nopeammin jos vertaa sellaiseen ”nauhoitetaan silloin kun siltä tuntuu” – metodiin. Hän on hyvin keskittynyt työhönsä.
Greg: Me muut olemme ehkä enemmän tuon toisen metodin kannalla… ainakaan minua henkilökohtaisesti ei inspiroi etsiä oikeaa kitarasoundia ja soittaa heviä klo 9 aamulla, (nauraa).
Nick: Itse taas pidän siitä, että puoli kuudelta kun homma on paketissa tiedän, että minulla on ilta aikaa omille menoilleni (nauraa). Mutta kyllä homma toimi erittäin hyvin tällä kertaa, ehkä hieman helpommin kuin viime kerralla. Molemmat tiesivät nyt mitä odottaa toiselta ja välillä tuntui jopa siltä että voisimme työskennellä erikseen tapaamatta toisiamme ja silti molemmat olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Mutta onhan toki fiilis paljon parempi silloin kun kaikki työskentelee samassa tilassa.
Greg: Ehkä se johtui myös siitä, että riisuimme soundiamme ja palasimme ”perusasioiden” äärelle. Esimerkiksi kitararaitoja on nyt paljon vähemmän ja muutenkin tällä kertaa oli paljon vähemmän asioita jotka olisi voinut mennä pieleen ja mihin keskittyä.
Jos vertaatte näitä kahta uusinta levyänne keskenään, niin mitkä asiat ovat mielestänne muuttuneet uudella levyllä?
Mainos päättyy
Greg: Sanoisin että ”Faith Divides us…” levyllä on paljon enemmän kerroksia, paljon orkestraatioita ja se on uutta levyä huomattavasti dramaattisempi. Uusi levy on tosiaan paljon melodisempi ja sanoisin jopa että se on rehellisempi kuin edeltäjänsä.
Nick: Ja uudella levyllä on enemmän kitarasooloja.
Greg: Ehdottomasti! Ja se johtuu nimenomaan siitä, että veimme tyylisuuntaa enemmän sinne klassisen heavymetallin suuntaan. Pidän siitä että kitaralla täytetään ne kohdat, missä ei ole laulua. Ja mielestäni on erittäin hienoa, että kappale alkaa lead-kitaralla.
Kuten jo aiemmin mainitsitte, tämän uuden levyn soundissa on kuultavissa selkeä askel kohti vanhempaa materiaalianne. Miten päädyitte tähän ratkaisuun?
Nick: Me emme oikeastaan koskaan ”katso taaksepäin” ja mieti vanhaa materiaaliamme. Mehän emme ole ikinä pitäneet taukoa tai hajonneet, mikä tuntuu olevan tietyllä lailla jonkinlainen trendi nykypäivänä. Monet bändit hajoavat tai pitävät tauon ja palaavat sitten tekemällä sellaista materiaalia mikä on ollut heidän urallaan kaikista suosituinta. Luulen että musiikkimakumme ovat tehneet täyden ympyrän, hyvänä osoituksena siitä on että olen kuunnellut viimeaikoina todella paljon Black Sabbathia. Ja niinhän se menee, että vaikka tutustut uusiin bändeihin ja kuuntelet uudenlaista musiikkia, niin jossain vaiheessa sitä palaa kuitenkin niihin vanhoihin suosikkeihin… ja tajuaa että ”Snow Blind” on edelleen parempi biisi kuin mikään muu. Ja olen vankasti tätä mieltä, vaikka alankin kuulostaa vanhalta ukolta (nauraa). Joten, emme tietoisesti vieneet tämän levyn soundia kohti meidän aikaisempaa materiaalia, vaan pyrimme nimenomaan saavuttamaan tuota vanhaa kunnon heavy metal soundia.
Uuden levyn kappaleiden sanoitukset ovat erittäin synkkiä. Mistä ammensitte inspiraatiota näihin sanoituksiin?
Nick: Elämästä. Tuntuu siltä että joka kerta kun ajattelet kaiken olevan hyvin, tulee nurkan takaa taas kunnolla ”paskaa niskaan”. Olen aina luullut että asiat helpottuu sitten kun on aikuinen, mutta ei mikään kuitenkaan näköjään muutu. Ihmissuhteet, oikeastaan kaikki elämässä on yhtä vaikeaa kuin silloin kun oli nuori. Elämässä on aina surua, murhetta ja suoraan sanottuna paskaa… mutta siinähän sitä inspiraatiota on uusiin kappaleisiin.
Entä mistä levyn nimi ”Tragic Idol” kertoo?
Nick: Se kertoo oikeastaan siitä että vaikka jokin henkilö nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan, on pinnan alla kuitenkin kaikki toisin. Kaikki mikä kimaltaa ei ole kultaa ja tuntuu että nykyään ihmiset palvovat idoleitaan ”sokeasti”.
Greg: Toivoimme kaikki salaa että Whitney Houston kuolee juuri ennen levyn julkaisua, haha!
Nick: Haha! Eli levyn nimi tuleekin Whitney Houstonista!
Bändi on ollut kasassa nyt jo 24 vuotta. Mistä luulette näin pitkän suosionne johtuvan?
Greg: No, emme me aina kyllä ole olleet suosittuja, haha!
Nick: Pyrimme työskentelemään aina todella paljon, vaikkakin urallemme mahtuu aikoja jolloin tuo ei ole pitänyt täysin paikkaansa. Olemme aina pyrkineet tekemään niin hyviä biisejä kuin pystymme ja olemme aina tehneet sellaista musiikkia mistä itse olemme pitäneet. Emme ikinä ole tehneet sellaista musiikkia minkä olemme ajatelleen myyvän, koska jos alat tekemään tuolla mallilla, eksyt siihen suohon aika nopeasti.
Greg: Olemme aina tehneet tätä täydellä sydämellä ja pyrkineet nauttimaan tästä. On helppoa unohtaa miksi tätä hommaa tekee, varsinkin kun on tehnyt jo näin pitkään. Me teemme tätä siksi että rakastamme hommaa ja tämä on muuttunut harrastuksesta ammatiksemme. Eli pitää nauttia niin kauan kun saamme tätä tehdä.
Nick: Ja vaikka ajattelemme yhä että tämä on meidän harrastus, se tosiasia että saamme tästä elantomme saa meidät yrittämään vielä enemmän.
Greg: Itsepäisyydellämme on varmasti myös osansa tähän. Mehän olemme oikeastaan aina ”soutaneet vastavirtaan”, tehneet aina trendeistä poikkeavaa musiikkia. Välillä olemme ampuneet itseämme jalkaan juuri tuosta syystä, mutta toivon että ihmiset arvostavat sitä että teemme juuri sellaista materiaalia mitä haluamme ja olemme aitoja.
Nick: Ja meillä on kuitenkin biisejä jotka ovat kestäneet hyvin ”ajan hammasta” ja ovat yleisön kestosuosikkeja. Metallica on tästä hyvä esimerkki, heillä on loistavia biisejä ja hehän tulevat olemaan aina pinnalla.
Greg: ”Give me fuel, give me fire” ja niin edelleen…
Nick: Haha, onko se muuten sen biisin nimi? ”Give me fuel, give me fire, give me that what I desire”?
Greg: No niinhän siinä ainakin lauletaan! En minä tiedä mikä sen biisin nimi on… Haha!
Kappaleen nimi taitaa olla ”Fuel”.
Nick: Niinpä onkin, haha! No, tuota biisiä en nyt tuolla kommentillani tarkoittanut…
Monet faneistanne eivät hyväksyneen 90-luvun lopulla tapahtunutta musiikkityylin vaihdosta. Jälkeenpäin ajatellen, oliko tuo kuitenkin sellainen asia joka teidän oli mielestänne silloin pakko tehdä?
Greg: Kyllä se silloin siltä tuntui. Olimme tehneet pitkään niin samantyylistä musiikkia, että olimme siihen jo kyllästyneitä. Olimme myös kiertueilla silloin erittäin paljon. Saimme oikeastaan kaikesta tarpeeksemme ja halusimme kokeilla jotain täysin erilaista. Yksi viimeisiä niittejä oli myös se, että olimme Kerrang! – lehden kannessa ja he kuvailivat musiikkiamme ”tukka metalliksi” tai ”tukka heviksi”. Otin sen henkilökohtaisena loukkauksena ja tuon seurauksena leikkasin tukkani ja muutin musiikkityyliäni, haha!
Nick: Nyt tätä voisi kuvata ”ei tukkaa metalliksi”, haha! Tai, sinullahan ei ole mitään hätää…
Greg: Haha, ”keski-ikä metallia”! Mutta kyllä se kyllästyminen oli se isoin syy. Jos haluat tehdä jotain muuta niin tee! En ole ikinä pelannut mitään varman päälle…
Oliko noina aikoina yleisönne erilainen verrattuna aikaisempiin kiertueisiin?
Greg: Oli, paljon pienempi! (nauraa)
Nick: Haha, yleisö oli kyllä tuohon aikoihin täysin erilainen kuin aiemmin tai nykyään – muutamilla keikoilla oli jopa naisia! Olimme tottuneet metalliyleisöön, mutta noihin aikoihin yleisön seassa oli sekoitus mitä erilaisimpia ihmisiä. En kylläkään ole varma onko noiden aikojen yleisöstä enää nykypäivänä montakaan ihmistä meidän keikoilla. Parin viime levymme jälkeen ihmiset tulivat valittamaan kun musiikkimme oli raskaampaa, mutta eipä tuon nyt luulisi tulleen hirveänä yllätyksenä kun katsoo uraamme taaksepäin.
Greg: Ja noihin aikoihin pääsimme myös erilaisempiin lehtiin ja pääsimme soittamaan erilaisilla festivaaleilla, joten olihan se mukavaa vaihtelua hetken ajan.
Nick: Mutta kyllähän me olemme pohjiltamme metallibändi ja kun teimme taas levytyssopimuksen Century Median kanssa, niin tunne oli kuin olisi ”kotiin tullut”. Ja kyllähän me toimimme nuo vuodet mukavuusalueemme ulkopuolella. Törmäsimme ihmisiin ketkä eivät olleet yhtään meidän tyyppisiämme, tiedäthän, sellaisiin taiteilijatyyppeihin jotka juttelivat meille kulttuurista kun me vain halusimme puhua Venomista. Joten kyllä paluu metallin pariin tuntui erittäin hyvältä.
Viimeistään ”In Requiem” – levyllä palasitte sen soundin pariin mitä monet pitävät goottimetallin alkuperänä. Miksi päätitte muuttaa jälleen suuntaa noiden muutaman kokeellisen albumin jälkeen?
Greg: Meistä tuntui että aika oli siihen oikea, se tuntui jälleen tuoreelta ja jännittävältä. Luulen että jos olisimme jatkaneet ”Draconian Timesin” jälkeen samanlaisen materiaalin parissa, olisimme kyllästyneet ja bändi olisi mitä todennäköisimmin hajonnut. Tuo aika erilaisen materiaalin parissa antoi meille uutta potkua ja inspiraatiota.
Viime vuonna juhlistitte ”Draconian Times” -levyä ja tuolta kiertueelta julkaistiin myös live-DVD. Kertoisitteko hieman tuosta keikasta?
Nick: Tuo DVD kuvattiin Lontoossa. Oli erittäin mukavaa huomata miten tärkeä tuo kyseinen levy on niin monelle ihmiselle. Paikalla oli paljon sellaistakin väkeä ketkä eivät ole nähneet meitä livenä 90-luvun puolivälin jälkeen. Mutta se oli erittäin mielenkiintoista ja tavallaan tuntui siltä kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin, tuntui kun viimeiset 15 vuotta olisivat vain kadonneet!
Greg: Tavallaan nuo keikat saivat meidät tuntemaan itsemme todella vanhoiksi, koska yleisössä oli vanhoja miehiä jotka ovat menestyneet paremmin kuin me… tiedäthän, pankkiireja joilla on kauniit vaimot ja kalliit autot, haha! Ja vielä vanhemmaksi minut sai tuntemaan se, että viimeisen keikan yhteydessä lämppäribändimme Ghostin eräs soittaja sanoi, että hänen äitinsä on voittanut lipun meidän keikalle 90-luvun alussa! Hänen äitinsä, haha!
Kun julkaisitte ”Draconian Times” -levyn vuonna 1995, uskalsitteko edes ajatella että juhlisitte albumin 16-vuotis syntymäpäiviä ympäri Eurooppaa?
Nick: Me emme ikinä ajattele asioita noin pitkälle eteenpäin…
Greg: Olemme aina olleet todella kyynisiä… tai ei kyynisiä, mutta realistisia odotustemme kanssa. Emme ikinä ole kiinnittäneet huomiota meitä koskevaan hypetykseen. Ehkä silloin uran alkuaikoina, kun musiikkibusineksessa pyöri vielä rahaa ja sitä alkoi tulla myös meidän suuntaan, uskalsimme unelmoida isommista asioista. Mutta emme ole enää pitkään aikaan kiinnittäneet tähän asiaan huomiota. Kun ei ole isoja odotuksia, silloin yllättyy enemmän jos jotain mukavaa tapahtuu.
Kertokaapa kolme sanaa mitä tulee ensimmäisenä mieleen Suomesta.
Nick: Lumi
Greg: Ruumiillinen rangaistus
Nick: Haha, no siinähän oli kolme sanaa!
Greg: Haha! No niinpä onkin!
Nick: Hmm… Lumi, Amorphis ja Jyrki
Greg: Ai Jyrki-TV?
Nick: Haha, ei vaan Jyrki 69!
Tunnetteko Jyrki 69:n hyvin?
Nick: Joo tunnemme, hän on todella mukava kaveri!
Greg: Kun olin alkuvuodesta täällä Vallenfyren kanssa, lähetin hänelle tekstiviestejä ja kyselin onko hän tulossa keikalle. Joka kerta hän vastasi että ”Joo joo, ehdottomasti mutta mikäs sen sinun projektin nimi nyt olikaan ja missä se keikka on”. En häntä sitten keikalla nähnyt, en tiedä oliko hän siellä vai ei, haha!
Teillä on keikka täällä nyt Finnish Metal Expossa. Minkälaisia muistoja teillä on edellisiltä Suomen vierailuilta?
Nick: Täältä on pelkästään hyviä muistoja. Tykkään käydä täällä festivaaleilla koska yleisössä kaikki on niin jumalattomassa kännissä! Yksi parhaista keikoistamme oli jokin kiihdytysajotapahtuma jossain pohjoisessa ja siellä kaikki oli aivan tajuttomassa kännissä!
Greg: Ja outoa oli se, että koko ajan oli niin valoisaa. Emmehän me englantilaiset sitten tienneet että milloin pitää nukkua. Ja muistan että siellä tarjoiltiin jotain whiskyä ja join sillä itseni hitonmoiseen humalaan. Siitä innostuneena lisäsin sen meidän raideriin, sillä ajattelin että tämän pitää olla todella hyvää ainetta. Sitten kun sitä ilmaantui takahuoneeseemme, tajusin että se on ihan helvetin pahaa!
Nick: Sittenhän sitä oli loppujen lopuksi varmaan 30 pulloa ja kukaan ei koskenut siihen edes pitkällä tikulla, haha! Mutta kyllä Suomessa on aina mukavaa, niin keikalla kuin keikan jälkeenkin!
Greg: Joo, meillä on ollut monta todella hauskaa iltaa Helsingin Lost & Found baarissa. Se baari oli todella omituinen, sillä alakerta oli rokkibaari ja ylhäällä oli homodisco. Sehän olisi muuten ihan täydellinen paikka Rob Halfordille! Tosin hänen varmaan pitäisi seistä rappusilla kun ei osaisi päättää, kummalla puolella olisi, haha!
Nick: Kerran juhlimme siellä Ville Valon kanssa ja emme menneet nukkumaan koko yönä. Seuraavana päivänä annoimme haastatteluja koko päivän ja minulla oli ihan tajuton krapula. Taisimme vielä jakaa jonkin palkinnon jossain gaalassa… nyt ajateltuna en voi uskoa että tein niin. En ole selvinpäinkään mitenkään erityisen aktiivinen henkilö, saati sitten kun minulla on maailman pahin krapula – huh huh! Mutta ikävä kuulla että se baari on lopetettu – siellä join ensimmäisen kerran salmiakkikossua ja en vaan voi käsittää teidän makuaistianne kun tykkäätte siitä tavarasta!
Mitkä ovat loppuvuoden kiertuesuunnitelmat?
Greg: Meillä on huhtikuussa tulossa iso Britannian kiertue ja tällä hetkellä bookataan keväälle Euroopan kiertuetta. En tiedä vielä kaikkia päivämääriä.
Nick: Noiden lisäksi kesällä on varmaankin 6 – 7 festivaalia. Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun albumi on pihalla ennen kesän keikkoja. Yleensä levymme on julkaistu loppuvuodesta, joten olemme kiertäneet kesän festivaalit vielä vanhan levyn tiimoilta. Siitä tulee varmasti mukavaa!
Suomalainen bändi Insomnium on teidän lämppärinä Brittien kiertueella. Oletteko tutustuneet heidän materiaaliin?
Nick: Joo, kyllä minä heti tsekkasin heidän musiikkiaan kun kuulin että heidät on kiinnitetty kiertueelle, ja heti parin minuutin jälkeen tiesin että homma tulee toimimaan. Erittäin hyvän kuuloista materiaalia!
Greg: Joo, ja kaikki ketkä heidät tuntevat ovat kehuneet meille kuinka mukavia he ovat, joten siitä tulee varmasti mukavaa!
Tiedättekö jo onko teillä tämän vuoden aikana Suomessa keikkaa Finnish Metal Expon lisäksi?
Nick: Emme tiedä vielä, mutta toivotaan!
Greg: Yksi kiertueidemme kohokohtia on ollut aina laivamatka Ruotsista Suomeen! En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon humalaisia ihmisiä niin pienessä tilassa kuin noilla laivoilla. Siellähän näkee ihmisiä mahallaan lattialla edelleen kävelemässä, sillä he ovat niin päissään että luulevat vielä olevansa pystyssä, haha!
Nick: Teimme kerran myös keikan tällaisella risteilyllä, se oli jokin ruotsalaisten järjestämä rock-risteily ja se oli erittäin hyvä reissu…
Greg: Mitä!?! Olet varmaankin ollut sitten eri reissulla kuin minä jos se oli mielestäsi hyvä!
Nick: En minä sanonut että se oli hyvä!
Greg: Sanoithan!
Nick: Sanoinko?
Greg: No sanoit! Joo, me tehtiin se reissu mutta se ei todellakaan ollut hyvä!
Nick: Minun pitikin sanoa että ruoka siellä oli hyvää, haha!
Greg: No joo, ruoka oli tosi hyvää!
Nick: Minulle nimittäin keikka voi olla hyvä jo siitäkin syystä, että ruoka on hyvää.
Greg: Itse keikka oli ihan hirveä – porukka oli niin kännissä, että heitä ei kiinnostanut se soittaako siellä jokin bändi vai ei. Merellä oli ihan mieletön myrsky, lavalla oli vaikea pysyä pystyssä ja Nick oksensi vielä juuri ennen lavalle nousua.
Nick: Niinpä olikin. No mutta ne siellä tarjoillut lihapullat oli todella hyviä, varmaankin parhaita mitä olen ikinä syönyt!
Greg: No niitä syötiin Göteborgissa, ei siellä laivalla!
Nick: Haha! Niinpä olikin!
Kiitos erittäin hauskasta ja mielenkiintoisesta haastattelusta. Haluatteko lähettää vielä terveisiä Kaaoszinen lukijoille?
Nick: Kiitokset sinulle! Mutta joo, tsekatkaa uusi albumi kun se tulee ulos ja tulkaa katsomaan meitä keikoille!
Muista tsekata myös video ”Honesty in Death” – kappaleesta: