Paradise Lost – The Plague Within
Paradise Lost on niitä yhtyeitä, jotka ovat kokeneet hyvin raskaita tyylillisiä muutoksia ja palanneet lopulta vanhaan. Uran alkupuolen death metal muuttui goottilaisen ilmaisun kautta noin kymmenessä vuodessa futurepopiksi, jonka jälkeen se palasi hiljalleen takaisin yhtyeen ikonisimpaan, ”Iconin” ja ”Draconian Timesin” aikaiseen tyyliin. ”Faith Divides” ja ”Tragic Idol” ovat hyviä levyjä, joskin harva yhtye onnistuu tekemään kolmea maalia putkeen. Gregor Mackintosh pääsi tuulettumaan raskaamman ilmaisun parissa Vallenfyren riveissä ja viimeksi vokalisti Nick Holmes Bloodbathissa. Mackintoshin death-kokeilut olivat kuultavissa jo edeltäneellä ”Tragic Idol” -levyllä, ja nyt puolestaan Holmes on lisännyt säröä.
Väitetään, että 33-vuotiaana ihminen jämähtää nuoruuden aikaisiin suosikkeihinsa. Minä olen 33-vuotias ja arvostan nyt Paradise Lostin kaltaisia bändejä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Voin sanoa pystyväni kuuntelemaan jenkkiläisen metallin uutta aaltoa samalla tavalla, kuin voin sanoa pystyväni syömään baklavaa. Se nostaa nopeasti verensokeria, mutta kaksi alkaa olla jo liikaa ja kolmannen jälkeen ei halua enää koskaan kuullakaan kyseisestä tuotteesta.
”The Plague Within” voittaa siinä, missä uusi aalto kärsii pahimman tappionsa. Laulu on korjattua, melodia ja soundit ovat hiottuja, mutta synkistely on pinnallista ja naurettavaa, eikä sanomassa ole mitään, mikä saisi edes kiinnostumaan lyriikoista. Paradise Lost onnistuu joka jäsenensä panoksella kertomaan, ettei kaikki ole todellakaan hyvin, minkä on valmis uskomaan. Yhtye osaa tuoreella levyllään olla hienovarainen, mutta helvetillisen painostava.
Vaikka levy on tasainen, on siellä muitakin huippuhetkiä ensisingle ”No Hope in Sightin” ohella. Lyijynraskas ja hidas ”Beneath Broken Earth”, ”An Eternity of Lies” ja ”Cry Out” nousevat esille bändin uuden tyylin suunnannäyttäjinä. 1980-luvun lopussa aloittanut bändi on aivan uskomattoman kovassa vedossa ja menee tällä hetkellä omassa tyylilajissaan selvästi ohi sekä retroilijoista että uudistajista. Pakkohankinta ja heittämällä yksi vuoden kovimmista levyistä.
9/10
1. No Hope in Sight
2. Terminal
3. An Eternity of Lies
4. Punishment Through Time
5. Beneath Broken Earth
6. Sacrifice the Flame
7. Victim of the Past
8. Flesh from Bone
9. Cry Out
10. Return to the Sun
11. Victim of the Past (Orchestra version)
Kirjoittanut: Sebastian Laitila