”Parasomnia” on Dream Theaterin ja erityisesti Mike Portnoyn kunnianhimoinen taidonnäyte
Kiistatta yksi maailman parhaista rumpaleista, Mike Portnoy, palaa ”Parasomnia”-albumilla Dream Theateriin. Viimeksi vuonna 2009 yhdessä soittanut kokoonpano on vihdoin uudelleen kasassa, mikä luokin mielenkiintoiset asetelmat uudelle albumille. Portnoyn paluu kuuluu läpi albumin, ja biisit rakentuvat vahvasti miehen taitavan rumputyöskentelyn varaan. Biiseissä riittää temponvaihteluita ja monimutkaisia fillejä loputtomiin.
Alkuinstrumentaalin jälkeen levyn ensimmäisenä singlenäkin julkaistu ”Night Terror” käynnistää varsinaisesti albumin. Nerokkaasti sävelletty kappale on hyvä esimerkki albumista kokonaisuudessaan. Lyyrisesti kaikki kappaleet kertovat jollain tavalla uniin ja painajaisiin liittyvistä asioista.
Kertosäkeisiin ”Night Terror”, kuten monet muutkin ”Parasomnian” kappaleet, tarvitsisi enemmän melodioita ja potkua. Kappalerakenteet eksyvät välillä liiankin kauas alkuperäisiltä urilta, jolloin punainen lanka hieman karkaa. Bändiä kuuntelisi mielellään myös pelkkinä instrumentaalikappaleina, koska soitto on kauttaaltaan laadukasta. Dream Theaterin ainoa varsinainen heikkous tuntuu olevan laulaja James LaBrie, jonka äänestä ei löydy tarvittavaa voimaa, jota kappaleet välillä kaipaisivat.
Portnoyn soittoa on helppo ylistää. Kehuja ansaitsee kuitenkin yhtä lailla kitaristi John Petrucci, joka on toiminut myös albumin tuottajana. Äänimaailma antaa tilaa kaikille soittimille, ja varsinkin rummut kuulostavat raikkailta ja monipuolisilta. Pertuccin kitarariffit purevat ja sopivat täydellisesti yhteen Portnoyn rumputyöskentelyn kanssa.
Albumin huippuhetkiin kuuluvat keskivaiheen ”Dead Asleep” ja ”Midnight Messiah”. On hienoa, että bändillä, joka on ollut jo vuosikymmeniä kasassa, riittää ideoita näinkin musiikillisesti rikkaaseen kokonaisuuteen. Progressiivisen metallin legendat ovat siis edelleenkin kovassa iskussa. Lopun lähes 20-minuuttinen ”The Shadow Man Incident” jättää kunnianhimoisuudestaan huolimatta miettimään kokonaisuutta – ehkä vähemmän olisi ollut tällä kertaa enemmän.
