Parhaan kaltainen jatko-osa – arviossa The Devil Wears Pradan odotettu ”ZII”

The Devil Wears Prada - Zombie II

Yhdysvaltalainen metalcore-yhtye  julkaisi hiljattain odotetun seuraajan 11 vuoden takaiselle ”Zombie”-EP:lleen Solid State Recordsin kautta. Bändin kaanonissa arvostusta keränneen ja edelleen fanien suosiossa olevan alkuperäisen levyn jatkoa on odotettu innolla jo tovin jos toisenkin verran, ja aprillipäivänä ensiksi vihjailtu jatko-osa ei tällä saralla petä.

Julkistus jatko-osalle tuntui kieltämättä liian hyvältä ollakseen totta, sillä alkuperäisen ”Zombien” asemaa bändin diskografiassa ei voi olla huomioimatta. Bändi julkaisi EP:n pian ”With Roots Above and Branches Below”-levyn jälkeen, kun bändi oli juuri alkanut esittelemään asteittain vahvistunutta melodiatajuaan laajemmalle yleisölle. ”Zombie” oli räväkkä osoitus siitä, että bändi tiedosti täysin asemansa yhtenä sen ajan metalcoren suurimmista nimistä ja toimi ikään kuin viestinä niille, jotka saattoivat edeltävänä vuonna julkaistun levyn myötä epäillä bändin kykyä jatkaa raskaamman suunnan parissa. Muistan itsekin lukeneeni bändistä ensimmäistä kertaa kyseisen EP:n julkaisun myötä, vaikka tosin päädyin itse bändin tuotannon suuntaan vasta vuosia myöhemmin.

Kysymys kuitenkin kuului, että miten ”ZII” välttämättä sopisi bändin nykyhetkeen ja minkälaista suuntausta levy voisi edustaa. Etenkin bändin viimeisellä kahdella ”Transit Blues”- ja ”The Act”-levyillä The Devil Wears Prada on onnistunut kokeilemaan soundillaan ja laajentamaan skaalaansa hyvin omintakeisella tavalla – jos bändi tässä vaiheessa julkaisisi throwback-julkaisun, jolla kurottelee yli vuosikymmenen takaiseen maailmaan, mitä se merkitsisi bändin tässä välissä tehdylle kasvulle?

Bändin vokalisti Mike Hranica on haastattelussa avannut ”ZII”:n kuvailemaa maailmaa ja sen eroa alkuperäiseen. Siinä missä ensimmäinen levy kertoi maailmasta jossa asuvat joutuvat taistelemaan maailmansa loppumista vastaan, tämä jatko-osa ei pyri toistamaan edeltäjäänsä vaan pyrkii kuvailemaan elämää maailmassa, jossa toivottomuus tilanteessa on ottanut vallan. Koronapandemiakin on luonnollisesti mainittu inspiroineen levyä, sillä eihän tätä yhteyttä voi bändin ulkopuolinenkaan olla muodostamatta.

”ZII” on siis osittain samoista aineksista rakennettu julkaisu, mutta pyrkii antamaan tilanteesta ja maailmasta uuden näkökulman. ”ZII” ei suinkaan kuulosta 2020-luvun bändiltä yrittämässä toistaa jotain vuosikymmenen takaista. Jos alkuperäinen ”Zombie” on ”WRAABB”-vaiheen TDWP manaamassa maailmanloppua, ”ZII” on sama bändi palaamassa maailmaan neljän levyn kehityskaaren jälkeen. Vokalisti Mike Hranica ja kitaristi/laulaja Jeremy DePoyster ovatkin ainoat jäljellä olevat bändin tuon aikaisesta lineupista. Etenkin pitkään sessiojäsenenä toiminut kosketinsoittaja/ohjelmoija Jonathan Gering tuo osuuksillaan mukaan vaikuttavan osuuden levyn äänimaailmaan.

Musiikillisesti julkaisu on toki samankaltaisista osista luotu kuin edeltäjänsä, kaikella hyvällä; levystä löytää samankaltaista ”stank face”-breakdownilottelua, mitä vuosikymmenen takainen metalcore parhaimmillaan oli, mutta modernimmilla vaikutteilla ja kasvulla höystettynä. On erittäin vaikuttavaa, kuinka bändi on onnistunut säveltämään jotain samalla nostalgista, mutta kuitenkin kaukana siitä olevaa. ”ZII” olisi voinut olla paluu bändin yhteen menestyneimpään vaiheeseen, mutta fiksusti bändi sisällytti vuosikymmenen verran kasvua soundiin, eikä lähtenyt toistamaan itseään. Katsotaan sitten toisen yhdentoista vuoden päästä, miltä trilogian päätös kuulostaa.

9½/10

Kappalelista:
1. Nightfall
2. Forlorn
3. Termination
4. Nora
5. Contagion

Kirjoittaja: Thomas Frankton

Kommentoi julkaisua