”Parhaimman jälkeen on vaikea tehdä parasta”: arviossa Ulverin ”Flowers of Evil”
Vielä karkeat 10 vuotta sitten Ulver oli bändi, jonka musiikillisista edesottamuksista ei voinut vannoutunut fanikaan olla aina täysin kärryillä. Black metalin jo vuoden 1997 ”Nattens Madrigal” -levynsä jälkeen tyystin hylännyt norjalaisryhmä on luonut nahkansa useaan kertaan 27 vuoden olemassaolonsa aikana. Vuosituhannen taitteen ambient-kummajainen ”Perdition City” oli viimeistään merkki siitä, että Ulver oli muuttanut vuorilta kaupunkiin.
Kuluneen kesän lopulla yhtyeen fanien reilun kolmen vuoden mittaista odotusta helpotettiin kahdella sinkkujulkaisulla. Biisit ”Little boy” ja ”Russian Doll” olivat kuitenkin vain tulevan kokopitkän pinnan hienoista rappausta eivätkä avanneet täysin sitä, mitä ”Flowers of Evil” -levy pitää sisällään. Vuoden 2020 Ulver toki kuulosta jo bändin nykytyyliksi muodostuneelta doom dancelta, mutta paikoitellen hieman köykäiseltä tai liian riisutulta. Edeltäjänsä ”The Assassination of Julius Caesarin” tapaan ”Flowers of Evil” on myös häikäilemättömästi 80-luvun synth-popin soundimaailmaan nojaava 38-minuuttinen, mutta jopa harmittavan turvallisella syvyydellä uiva tekele. Siinä, missä ”The Assassination of Julius Caesar” oli raikas tuulahdus kestäviä kappaleita sisältävä mestariteos, ”Flowers of Evil” ei jaksa kannatella samaa tasoa, kun kyse on oikeasti oivaltavista ja mieleenpainuvista biiseistä. Ei levy millään tasolla huono ole, mutta paikoitellen tuntuu, että se sisältää muutaman edeltäjältänsä ”ylijäämäkoppaan” hylätyn kappaleen.
Mainos päättyy
Levyn selkeästi parhaat hetket koetaan biiseissä ”Machine Guns and Peacock Feathers” ja ”Nostalgia”. ”Machine Guns and Peacock Feathers” on vapautuneen kuuloista Ulveria, jota ei ole juuri aiemmin kuultu. Ei nyt ihan kieli poskella -menoa, mutta biisi on härskin yksinkertainen ja sen groove on vieläkin härskimpi. ”Nostalgia” taas maalaa kuulijalle 70-luvun soulin sielunmaisemaa, ja kepeä shuffle on nannaa korville. Näistä kahdesta ei voi sitten millään olla pitämättä. Biisikaksikon jälkeen levyn jäljelle jäävä tarjonta jotenkin vain menettää teränsä.
Jotain karismaa Ulverissa on aina ollut, sillä bändi ei ole vuosien itsetutkiskelun ja kokeellisten aikakausien aikana jäänyt puritaanien hampaisiin vaan ollut ylpeästi oma itsensä. ”Flowers of Evilista” Ulver voi olla myös ylpeä. Eihän samaa levyä kannata tehdä kahdesti, ja edellinen tuotos ”The Assassination of Julius Caesar” on yksinkertaisesti vain niin törkeän hieno, että sen peittoamiseen Ulver ei ehkä koskaan tule pystymään. Annettakoon se anteeksi. Hyllyyn ja soittoon ”Flowers of Evil” kelpaa mainiosti. Ehkä muutos on aina tarpeen, en tiedä. ”Wolves evolve”, niin kuin Ulver itse asian kiteyttää.
7½/10
Kappalelista:
1. One Last Dance
2. Russian Doll
3. Machine Guns and Peacock Feathers
4. Hour of the Wolf
5. Apocalypse 1993
6. Little Boy
7. Nostalgia
8. A Thousand Cuts