”Parhaimmillaan todella pirullista” – arvostelussa Church Of The Dead -debyyttialbumi

Helsinkiläinen pakanallista, skandinaavistyyppistä, rujoa death metalia ja black metalia thrash-mausteisiin sekoitteleva Church Of The Dead tuli edellisellä vuosikymmenellä tutuksi useiden EP-julkaisuittensa myötä. Vuonna 2016 sitten tapahtui jotain, minkä myötä yhtye katosi tutkasta pariksi vuodeksi ennalta tuntemattomasta syystä. Loppuvuodesta 2019 yhtyeen levy-yhtiö Stay Heavy Records kuitenkin tiedotti, että yhtye palaa rytinällä takaisin julkaisemalla kahdeksan kappaletta sisältävän ensialbuminsa seuraavana kesänä.

Matkan varrella yhtye on kokenut yhden merkittävän muutoksen: raaka-äänisen Jukka Pihlajaniemen (mm. Paara, De-Lirium’s Order ja Ghoul Patrol) tilalle yhtyeen vokalistiksi oli yhtyeen pitämän luovan tauon aikana pestattu Jussi Salminen. Yhtyeen debyyttialbumilla esittämiensä laulusuoritusten perusteella herra täyttää tonttinsa kiitettävästi niin yhtyeen uusien biisien tulkitsemisen kuin vanhojen versioimisenkin suhteen.

Yhtyeen omaa nimeä kantavan albumin kahdeksasta kappaleesta neljä ensimmäistä on uusia, ennenjulkaisemattomia biisejä, ja vinyylimitassa albumin B-puolen neljä biisiä ovat valikoidusti yhtyeen varhaisemmilta EP-levyiltä poimittuja, päivitettyjä ja uudelleen äänitettyjä kappaleita. Uusista kappaleista valottavimpana esimerkkinä toimii talvella videosinglenä julkaistu tyly, dynaaminen ja loppuosassaan mustan myrskytuulen lailla moukaroiva ja hipiää silittelevä ”Rat King (The Bringer Of Plague)”.

Tyylillisesti albumin A-puolen biisit ovat kahmaisseet osakseen reilusti sävytettä sysimustan bläkkiksen ja Göteborg-dödiksen suunnalta. Ukkosrintaman lailla päälle vyöryvän intron ”The Opening: Rising From The Beyond” jälkeen ”Hounds Of Men” nakuttaa vimmaisesti Dark Thronen ja Dissectionin hengessä. Tuore materiaali on tiukasti soitettua, pääosin todella nopeaa materiaalia. Biisien sisällä osien tempot varioivat kuitenkin riittävästi pitääkseen kuulijan mielenkiintoa yllä. Yleistunnelmaltaan albumin A-puoli ruoskitaan ja tylysti, vaikkakin mukana on myös etovan painostavia hajuja vanhan NihilistinUnleashedin ja ehkä myös Abortedin suunnilta. Se, onko suunta ollut oikea uusien biisien suhteen, on vaikea sanoa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin pakko todeta, että albumin neljän ensimmäisen biisin kohdalla kappaleiden soundipolitiikka on genreopillisesti asiallisen kolkko, mutta tarkoituksessaan monessa kohtaa tukkoon soitettuna yleissoundi jää aavistuksen tukkoiseksi ja potkuvoimassaan hennonlaiseksi.

Rohkenenkin väittää, että yhtyeen uusien biisien miksauksessa olisi ollut vielä säätämisen varaa, jotta ne olisivat potkineet vielä tehokkaammin ja kunnolla perille. Asia korostuu etenkin, kun polkaisee käyntiin albumin B-puolen murskaavalla voimalla ja leveällä panssarivoimalla päälle runnovat, erinomaisesti tuotetut uusioversiot niskan taittavasta groove metal -vivahteisesta kappaleesta ”The Reckoning” sekä Impaled Nazarenen ja Bathoryn tyylistä, raakaa tulitusta sofistikoituneempaan, puolinopeaan Skandinavia-dödikseen sekoittavasta kappaleesta ”Something Came Out Of The Woods”. Albumin huipentumia ovat kuitenkin hardcoren sekotteisen, vanhalta Sepulturalta ja Dischargelta tuoksahtava ”Nekrovulture” ja doomahtavasti starttaava, mutta Bolt Throwerin elein loppubiisin löylyttävä ”The Abyss. Tästä syystä vanhempien kappaleiden uusioversiot albumin loppua kohti osoittautuvat perustellusti albumin kohokohdaksi. Albumin B-puolen keskitempoisemmat ja enemmän death metaliin, doomiin ja hardcore-sekoitteisen thrashin suuntaan painottuvat biisit pääsevät monottamaan paremman dynaamisuutensa ja raskautensa ansiosta täydellisen tasapainoisesti ja päättävät kokonaisuuden juuri sopivanmittaisen 32 minuutin keston kohdalla.

Olisi ehkä ollut myös ollut toivottavaa, että ”Rat King” -singlen B-puolena julkaistu, tyylillisesti enemmänkin Behemothin suuntaan nyökkäävä, hurjia kontrasteja ja yhtyeen ehkä monipuolisinta soittoa tarjoileva uusioversio ”Re-Animationing The Flesh Of The Damned” -biisistä olisi myös saatu mahdutettua mukaan varsinaiselle albumille – jos sitten vaikka jonkin A-puolen uudemman biisinkin tilalle. Noh, kaikkea ei saa mitä haluaa.

Kaksijakoisuudestaan huolimatta Church Of The Dead on onnistunut tekemään pirullisen hymyn suupieliin tuovan debyyttialbumin. Sellainen on jo orastava taidonnäyte yhtyeen potentiaalista ja kyvykkyydestä.

8-/10

Kappalelistaus:

    1. The Opening: Rising From The Beyond
    2. Hounds Of Men
    3. Coffincraft
    4. Rat King (The Bringer Of Plague)
    5. The Reckoning
    6. Something Came Out Of The Woods
    7. Nekrovulture
    8. The Abyss

Kommentoi julkaisua