”Parikymmentä vuotta myöhemmin…” eli Mind Riotin paluu

Jotkut ehkä muistavat 1990-luvulta sellaisen bändin kuin Mind Riot. Kaksi albumia julkaissut suomimetallin pioneeriyhtye vaipui pitkäksi aikaa unholaan, mutta nyt miekkoset ovat tekemässä paluuta ainakin yhden EP:n ja parin keikan muodossa. Alkuperäisestä kokoonpanosta jäljellä ovat nykyisin Mokomasta ja Sakara Recordsista tunnettu Tuomo Saikkonen sekä Juha Javanainen, joka soitteli Saikkosen kanssa myös The Machete-yhtyeessä 2000-luvun alussa. Heidän lisäkseen uudella EP:llä musisoivat niin ikään Mokomasta tuttu Kuisma Aalto ja Teemu ”Tuomon veli” Saikkonen, joka vaikutti Javanaisen ja toisen Saikkosen tapaan myös The Machetessa. Huh, piiri pieni pyörii!

Mind Riotin ”Inferno Go-Go” -albumi julkaistiin uudelleenmiksattuna vuonna 2015, ja nyt pari vuotta myöhemmin bändi julkaisee uuttakin musiikkia. Sikäli kun ”uudesta” voidaan varsinaisesti puhua, koska EP:n neljä biisiä on koottu pöytälaatikkoon kertyneestä materiaalista. Mitään suuria tai tuoreita musiikillisia oivalluksia julkaisu ei tarjoa, mutta toisaalta jos tarkoitus olikin tehdä kunniaa 90-luvun alun death metal -skenelle, niin tuskin mitään varsinaisesti uutta on haettukaan. Ysäriä henkii myös (hyvällä tavalla) laiskasti vääntyilevä ”Farewellin” kertosäe, joka tuo mieleen grungen lippulaiva Nirvanan. Vokaaleja hoitavan Tuomo Saikkosen muuntautumiskykyinen ääni jääkin positiivisena asiana mieleen tältä EP:ltä. Tarttuvuutta kappaleista ei myöskään puutu. Erityisesti nimikkobiisi jää ihailtavan moneksi päiväksi soimaan päähän. Jos osallistuisin Tuskan 20-vuotiskekkereille, missä myös Mind Riot soittaa tulevana kesänä, kuuntelisin näitä biisejä oikein mieluusti kaljoittelun ohessa.

Vaikka sillä ei periaatteessa musiikin itsensä kannalta väliä olekaan, herää koko konseptista tukku kysymyksiä: Miksi tämä EP ja paluu tapahtuvat (juuri nyt)? Vaivaako Saikkosia ja kumppaneita kaipuu nuoruuteen? Muistaako tai arvostaako kukaan Mind Riotia sen itsensä takia, vai tuleeko yleisö paikalle vain siitä syystä, että ”siinä on ne Mokoman äijät”? Johtaako tämä mihinkään, vai oliko se paluu tässä, yhdessä EP:ssä ja parissa hassussa keikassa? Ehkä ei pitäisi miettiä näin paljoa, vaan keskittyä olennaiseen, eli musiikista nauttimiseen. Sanoisinkin, että kaikesta ihmettelystä huolimatta kyllä meillä on tässä neljä aivan kelpoa ja räyhäkkääkin metallibiisiä, joiden luulisi toimivan ainakin nostalgian nälkäisille. On hyvä ja ottaa haltuun!

 

8-/10

 

Kappalelista:
1. Come Undone
2. Farewell
3. Stuck
4. Blindfold

 

 

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

Kommentoi julkaisua