Metalcoren ehdottomaan eliittiin kuuluva Parkway Drive julkaisee 26. lokakuuta odotetun, ”Atlas”-nimeä kantavan neljännen studioalbuminsa, jota on ennakkoarvosteluissa tituloitu muun muassa yhdeksi historian parhaista metalcore-levyistä. Yleispätevä näkemys on, ettei tämän etevän australialaisbändin uralta löydy ohilyöntejä ja miten suurenmoista olisikaan, jos ”Atlas” jatkaisi tätä hohdokasta saagaa? Ainakin minun uskoni tähän oli luja.

Parkway Drivessa on aina stimuloinut se, kuinka aseista riisuttua yhtyeen säveltaide on suhteutettuna miltei kaikkiin muihin nykypäivän metalcore-rivistöihin – se on metalcorea puhtaimmillaan. ”Atlas” jatkaa samalla linjalla: kaikki aikaisemman tuotannon loisto, kuten kokonaisuuteen sopivat, ”calm before the storm” –meiningillä etenevät introt, tajuntaan pureutuvat breakdownit, mutkikkaat metalliriffit ja sielukas lyriikka, edustavat myös uudella lätyllä. Melodiamaailma on erinomaisen vaikuttavaa: olenkohan kenties liian helppo vai missä vika, mutta joitakin levyllä kajahtavia sävelmiä luonnehtisin lähestulkoon eeppisiksi.

Yhtyeen vokalisti Winston McCall on kertonut yhtyeellä olleen ”Atlaksen” varalle suurempia ideoita, kuin minkään aiemman levyn kohdalla ja onkin selvää, että albumi on luotu vahvan vision ohjaamana. Se on harvinaisen yhtenäinen kokonaisuus, jossa on ihailtavasti onnistuttu pitäytymään alusta loppuun tietyssä tunnelmassa, joka on ilman tällaista visiota lähes mahdotonta. Lätty tuntuu myös hieman kokeellisemmalta, kuin yhtyeen aiempi tuotanto, joka kertonee niinikään vahvemmasta visiosta. Esimerkiksi levyn laaja instrumenttiskaala saattaa joidenkin korvaan tuntua tarpeettomalta tai elitistiseltä, mutta omasta mielestäni vain osaltaan tukee ja täydentää sitä. Oli miten oli, uudet raaka-aineet ja vanhassa, hyväksi todetussa, pysyminen ovat levyllä hyvässä balanssissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Atlas” pitää alusta alkaen tiukasti otteessaan, eikä näin tasaisen laadukkaan albumin kohdalla edes viitsi eritellä kappaleita, jotka nousevat ylitse muiden. Kyseessä on kunnianhimoinen ja mystisellä, muttei missään nimessä huonolla tavalla herkkä tuotos, jonka tunnelmallisuutta ei voi tarpeeksi korostaa. Parkway Drive on luonut yksilöllisen ja ensiluokkaisen albumin, jolla se todistaa jälleen kerran kuuluvansa metalcoren kirkkaimpiin tähtiin.

9½/10

Kappalelista:
1. Sparks
2. Old Ghost / New Regrets
3. Dream Run
4. Wild Eyes
5. Dark Days
6. The River
7. Swing
8. The Slow Surrender
9. Atlas
10. Sleight Of Hand
11. Snake Oil And Holy Water
12. Blue And The Grey

https://www.facebook.com/parkwaydrive

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumin voit kuunnella tästä:

Kirjoittanut: Elina Rauhala