Parkway Driven valloitusta ja Def Leppardin charmia: Copenhellin ensimmäinen päivä vietettiin helteisissä merkeissä

Kööpenhaminassa järjestettävä Copenhell festivaali on vuosikymmenen saatossa kasvanut erääksi tärkeimmäiksi eurooppalaiseksi metalli/rock festivaaliksi. Tänä vuonna lähestulkoon 40.000 ihmistä per päivä vieraili alueella. Festivaalialue sijaitsee varsin hyvällä paikalla, sillä alueelle on todella helppo saapua niin bussilla kuin polkypyörällä. Eihän Copenhell sijaitse kuin muutaman kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta. Tämä vuonna nelipäiväinen festari tarjosi niin modernia kuin myös legendaarisia nimiä.

Ensimmäisen päivän ensimmäiset artistit jäivät valitettavasti paitsioon, sillä tähän vaikutti logistiset tekijät. Valitettavasti väliin jäi niin Valot, Undeathit kuin Enforceritkin. Olisi kyllä kovasti kiinnostanut nähdä Undeath ja Enforcer, mutta tämä ei vain onnistunut. Sen sijaan Sick Of It Allin hardcore räime oli hyvä aloitus nelipäiväiselle festaritapahtumalle. Sick Of It All ei koskaan petä lavalla ja vauhtia riitti koko keikan läpi. Yhtyeen nokkamies Lou Koller on aina yhtä pirteä ja iskussa keikalla kuin keikalla. Copenhellissä mies pisti yleisöön vauhtia, kun Sick Of It All tuuttasi New York hardcorea menemään. Kitaristi Pete Koller loikki ja pomppi pitkin poikin lavaa.

Mötley Crue... Bändi on saanut rapaa oikein kunnolla viime aikoina. Oli sitten Vince Neilin laulu, Tommy Lee rintojen tirkistely tai Mick Mars poistuminen bändin rivistä, palaute on ollut suhteellisen säälimätöntä.  Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että Mötley Crue on ollut aina sekoilun mestari ja bilebändi, jolla on sattunut ja tapahtunut vuosikymmenien varrella vaikka mitä, joka on nostanut heidät legendaariseen asemaan.  On muistettava, että ukot eivät ole pari/kolmekymppisiä, vaan kuuden kympin molemmin puolin. Onhan Nikki Sixx ja Tommy Lee fyysisesti kovassa kunnossa.  Neil on ilmeisesti ollut jonkin sortin kuntokuurilla, sillä mies on laihtunut huomattavasti. Vaikka biisit ja laulut tulevat nauhalta tai ainakin osittain, siitä ei käy kiistäminen, että Mötley Cruen biisit ovat legendaarisia sekä yhtye legendaarinen. Yhtyettä tullaan katsomaan, vaikka jaksetaan nillittää. Yhtye kuitenkin tarjosi hyvää viihdettä puolentoista tunnin ajan. Settilista oli hyvin turvallisen oloinen. Oli vanhoja biisejä rutkasti ja pari uudempaa kuten ”Saint Of Los Angeles” ja ”The Dirt”, jossa Machine Gun Kelly fiittasi videolla. John 5:n värväys Mötley Cruen riveihin on tuonut selvästi vauhtia lavatouhuihin. Mies on myös itsekin melkoinen showmies. Suomessa jotkut olivat jo ennättäneet pahoittaa mielensä Tommy Leen tissifetissistä, kun yritti rohkaista naisia vetämään yläosat pois. Suomessa ei kuitenkaan homma oikein onnistunut, kun taas tanskattaret vetivät yläosia pois kiivaaseen tahtiin. Rehellisesti sanottuna, vaikka pitäisi antaa pelkkää kritiikkiä, niin Mötley Crue oli hyvässä vedossa, vaikka Neilin vokalisointia voisi kritisoida (kuten sanottu, että taustanauhat on taatusti käytössä).

Tässä välissä pari metalcore-yhtyettä tarkasteluun. Heti aluksi The Ghost Inside aloitti kakkoslavalla myllytyksen ja kolmoslavalla nähtiin puolestaan Employed To Serve. The Ghost Inside Los Angelesistä oli hyvin perinteinen metalcore-bändi, jonka musa ei loppujen lopuksi erotu metalcore-massasta, jota tulee tänä päivänä valtava määrä. Laulajalta sujui niin örinät, huuto ja puhdas laulu mallikkaasti.  Sen sijaan Employed To Serve oli varsin brutaali tapaus. Ihan perinteiseen metalcoregenreen yhtyettä on vaikea laittaa, sillä aineksia oli ammettu niin grindcoresta, hardcoresta etc. Bändin vokalisti Justin Jones oli hyvin vakuuttava, sillä brutaalisesta örinästä huutoon ja perinteiseen ulosantiin oli vakuuttava. Employed To Serve yllätti. Tämä bändi meni tarkempaa tarkasteluun Copenhellin jälkeen.

Def Leppard heitti todella kova setin Rockfestissä Hyvinkäällä, eikä Copenhell osoittanut yhtään lipsumista sen suhteen. Sheffieldin legendat tarjosivat aimoannoksen niin perinteistä hard rockkia kuin hieman modernimpaa tavaraa viimeisimmältä ”Diamond Star Halos” -levyltä. Kieltämättä ”Take What You Want” aloitusbiisinä juuri tältä ko. viimeisimmältä levyltä rokkasi varsin mallikkaasti. Uuden levyltä oli poimittu kolme biisiä. Luonnollisesti ”Hysterialta” oli poimittu eniten kappaleita, joka ei nyt yllättänyt yhtään. Def Leppard soundasi ja rokkasi todella hyvin. Vaikka vuosia on kertynyt ja maailmaa on kierretty, viisikko oli todella kovassa tikissä. Yhtye tarjosi mitä yleisö janosi eli hittejä toisensa perään. Eihän Leppardin kaverit ole nuoria, joten samanlaista vauhdikkuutta kuin esimerkiksi 30 vuotta ei tietenkään ollut lavalla. Def Leppard oli charmanttinen viisikko lavalla, joka hoiti keikan tyylikkäästi. 

Australialainen Parkway Drive on tasaisesti ja varmasti nostanut suosiotaan metallimusiikin ystävien keskuudessa. Bändi on jo useilla festareilla pääesiintyjäluokkaa ja yleisömäärät ovat huimia. Tällä kertaa Parkway Drive oli kakkoslavalla illan viimeinen bändi. Bändi saapui komeasti soihtujen loimutessa lavalle ja aloitti veivaamisen. Jestas mikä tempo oli laulaja Winston McCalilla. Mies pomppi pitkin lavaa puolelta ja toiselta. Kun yhtye oli liekeissä, oli myös yleisö.  Crowdsurffareita oli aivan hämmästyttävä määrä, johan oli järkkäreillä kiireinen loppuilta. Tämä jo todisti, että Panteran ja Slipknotin aikana tullaan myös näkemään hurja määrä surffareita. Parkway Drive ei ole enää mikä teinikossien metalcore-yhtye, vaan nelikymppisten ukkojen melodista metallia veivaava yhtye. Totta kai biiseissä tulee vääjäämättä metalcoren vaikutetteet esiin, mutta yhä enemmän melodiset ja tarttuvat riffit ovat saaneet paikkansa. Parkway Drive kannattaa tsekata livenä, sillä se todennäköisesti yllättää positiivisesti ainakin paikan päällä!