Nykyisin vastaan tulee aivan liian harvoin yhtyeitä, joiden äänitteitä todella odottaa. Tässä kuussa olin kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että markkinoille tupsahti Pässilauman uusin äänite. Kyseessä on kuitenkin sen verran omintakeinen yhtye, jonka tuotokset yllättävät joka kerta.

Odottamisessa on toki se huono puoli, että sen myötä odotukset tuppaavat kasvamaan isoiksi. Samalla kasvaa myös riski tulla pettyneeksi. Pässilauman uuteen levyyn tarttuminen kuumotti myös sen takia, että yhtyeen edellinen julkaisu ”Horros” oli onnistunut tekele. Tämän yhtyeen kohdalla siitä ei voi kuitenkaan tehdä mitään johtopäätöksiä uuden levyn suhteen, sillä Pässilaumalla on tapana tehdä liikkeitä, joita ei voi ennustaa. Näin kävi tälläkin kertaa.

Kun ”Jakomäkeen!”-albumin aloitusraita lähti soimaan ensimmäisen kerran, kuvittelin kappaleen olevan instrumentaalinen intro. Toisin kuitenkin kävi. Nimikkokappaleen alussa on pitkä intro, jonka jälkeen kappale etenee laiskan pulleasti Kivilahden takoessa rytmiä. Kontrastia rytmikkyyteen syntyy Ahosen paatoksellisesta laulusta ja kitaroiden murisevista riffeistä. ”Jakomäkeen!”-kappaleesta löytyisi enemmänkin yksityiskohtia bongattavaksi, sillä kappale on kestoltaan yli kymmenminuuttinen. Aloitusraita on suorastaan progejyystö Pässilauman mittapuulla, jossa kappaleet ovat yleensä kestoltaan kahdesta kolmeen minuuttiin.

Pitkäsoiton ensimmäinen kappale on ehkä poikkeuksellisen pitkä, mutta se ei ole ainut laatuaan tällä albumilla. Levyltä löytyvät ”Sateet saapuvat” ja ”Tyhmä ja nuori” saavuttavat myös kohtuullisen pitkät, seitsemän ja yhdeksän minuutin rajapyykit. Näistä ensimmäinen on yllättävänkin kunnianhimoisen kuuloinen voimaballadi, josta ei puutu riipivää tulkintaa. Myös kappaleessa kuuluvat kosketinsoittimet ovat harvinainen, mutta mainio lisä Pässilauman pelkistetyssä ja rosoisessa soundissa. Vastaavasti ”Tyhmä ja nuori” edustaa tyylipuhtaampaa balladilinjaa, jossa on Pässilaumalle ominaisesti rosoisuutta kauniiden melodioiden ohessa.

Kolme edellä mainittua kappaletta haukkaavat karhunosan 40 minuutin mittaisesta pitkäsoitosta. Albumin viisi muuta kappaletta on puristettu punk rockille tyypilliseen muottiin, eli lyhyiksi ja aggressiivisiksi. ”Ihan oikein” on raivotautinen ja vimmainen punk-rutistus, joka jää yleisvaikutelmaltaan ”ihan OK:si”. Sen sijaan ”Aurinkoon” onnistuu potkaisemaan kunnolla, ja mikäli jokin kappale tältä levyltä joskus eksyisi radioaalloille, olisi se todennäköisesti tämä. Sen sijaan ”Tahdon” ja ”Antipopulismi” tuovat esille parhaiten Pässilauman kieroutunutta ajatusmaailmaa, joka saattaisi kummeksuttaa liikaakin valtavirtaa.

Kuten aiemmin totesin, Pässilaumalla on taito luoda levyjä, joiden sisältö onnistuu yllättämään kuuntelijansa. ”Jakomäkeen!”-albumi ei tee tähän traditioon poikkeusta, vaan tuo esille niin yhtyeen progressiivisempaa kuin myös keveämpää äänimaisemaa. Yhtye on palannut ”Horroksen” industrial metal -tyylisestä soundista Pässilaumalle ominaisempaan punk rockiin, mutta se onnistuu kuitenkin ammentamaan siitä uutta. Huomioni levyä kuunnellessa kiinnittyi erityisesti siihen, ettei Ahonen ole enää yhtä paljon äänessä, vaan Kemppainen on valloittanut enemmän äänialaa. Tämä muutos toi luonnollisesti oman säväyksensä Pässilauman soundiin, ja Kemppaisen melankolisen äänensävyn takia uusi albumi tuo paikoittelen mieleeni Tehosekoittimen ja Ismo Alangonkin.

Joka tapauksessa ”Jakomäkeen!” on onnistunut albumikokonaisuus, joka sitoo irralliset, lyhyet ja pitkät, kappaleet löyhästi kasaan. Pitkät kappaleet on sijoitettu levyn alkuun ja loppuun, mikä on ollut järkevä ratkaisu, sillä näin levy ei turruta kuulijaansa, vaan etenee sulavasti ja kivuttomasti. Albumi ei ehkä anna yhtä paljon euforiaa kuin edeltäjänsä, mutta ei ”Jakomäkeen!” jää kovin kauaksi ”Horroksen” huumasta. ”Jakomäkeen!” on aitoa ja ehtaa Pässilaumaa kuuntelijaa säästämättä.

7½/10

Kappalelista:

1. Jakomäkeen!
2. Ihan oikein
3. Aurinkoon
4. Tahdon
5. Antipopulismi
6. Väärällä hetkellä
7. Sateet saapuvat
8. Tyhmä ja nuori

Pässilauma Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen