Pate Mustajärvi ja ”Raswaa koneeseen vol. 2!” – nostalgian, lämmön ja kunnioituksen ilta Tampereella

Tampereen Olympia-kortteli täyttyi kesäkuun alussa musiikillisesta muistelosta, kun Pate Mustajärvi toi lavalle Popedan alkutaipaleen harvinaisen kokoonpanon ja sukelsi syvälle Popedan toisen albumin, ”Raswaa koneeseen”, maailmaan. Kyse ei ollut pelkästä keikasta, vaan kunnianosoituksesta yhtyeen varhaistuotannolle – illasta, jossa muistot, musiikki ja monet sukupolvet kietoutuivat toisiinsa vahvalla tunteella.

Lavalla legendat ja perintö

Lavalla nyt nähty esiintyjäkaarti oli täynnä merkityksellisiä nimiä Popedan alkuaikojen kokoonpanosta. Pate Mustajärvi (laulu), Eebo Lehtinen (basso), Ari ’Jatsi’ Puukka (kitara), Kai Holm (rummut) sekä toisessa kitarassa bändin jo vuonna 1986 edesmenneen alkuperäiskitaristin Arwo Mikkosen poika Matti Mikkonen. Lavalla nähtiin nyt eri sukupolvien välistä jatkuvuutta ja musiikillista perimää, joka kosketti loppuunmyydyn Olympia-kortttelin yleisöä aidosti.

Bändin yleisöltä saama vastaanotto oli todella todella lämmin ja suorastaan herkkä. Monet fanit, erityisesti ne Popedan alkutaipaleelta asti mukana olleet, eläytyivät kappaleisiin silmin nähden vahvasti – kyynelistä yhteislauluun. Reilun puolitoistatuntisen keikan kohokohtia olivat muun muassa energinen aloitus “Da Da”, sekä kappaleet “Raswaa Koneeseen”, “Silimiklasikyy”, “Raakaa Voimaa” ja ensimmäisenä encorena kuultu lainabiisi ”Suuret Setelit”. Niiden vastapainoksi tunnelmaa syvensivät keikan rauhallisemmat hetket, kuten “Hautajaiset”, joka loi paikalle hetkellisesti jotenkin eteerisen, lähes hartaudenomaisen ilmapiirin.

Yllättävän tiukkaa soittoa

Vaikka osa lavalla nähdyistä esiintyjistä ei ollut vuosikymmeniin toiminut aktiivisena muusikkona, oli bändin soitto siihen nähden yllättävänkin varmaa ja tasapainoista. Bändi ei vain soittanut kappaleita kliinisesti läpi, vaan eli täysillä niiden mukana. Bändin oman kertoman mukaan mitään teknisiä apuvälineitä, kuten esimerkiksi rumpuklikkiä tai korvamonoreita ei keikoilla nyt käytetty, vaan kaikki vedettiin tunteella, 100 % luomusti ja vieläpä täysin alkuperäisestä sävellajista.

Pakko se on todeta, että osin varmasti valitun vireen takia Paten ääni ei ihan jokaisessa kohdassa yltänyt nuoruusvuosien laulun terävyyteen – mutta kuka nyt oikeasti odottaisi, että kukaan vetäisi 45 vuotta myöhemmin prikulleen samalla tavalla kuin joskus muinoin? Hyvin mies silti kokonaisuutena suoriutui lauluista, ja samalla Paten ainutlaatuinen karisma ja kertosäkeiden vahva yhteislaulun fiilis toivat keikkaan sellaista läsnäoloa, että kokonaisuus oli ihan pirun vahva. Erityismaininnan ansaitsee Matti Mikkonen, jonka rooli isänsä musiikillisilla jalanjäljillä toi iltaan ihan poikkeuksellista syvyyttä. Ari ’Jatsi’ Puukka puolestaan toi keikkaan mukaan kevyttä show-elementtiä, mutta kuitenkin ilman liiallista irrottelua ja ylilyöntejä.

Naurua, huutoa ja historiaa

Välispiikkien aikana yleisö vuoronperään kannusti, huusi ja nauroi iloisesti – esimerkiksi huudahdus ”Eläkeläinen ei vanhene!” sai salin repeämään totaalisesti. Keikan päättänyt “Soita Ilpo” nostatti tunnelman kattoon ja sai osan yleisöstä suorastaan tanssimaan sydämiensä kyllyydestä. Sosiaalisessa mediassa keikat saivat pääosin todella ylistävää palautetta. Erityisesti Olympian tunnelmaa ja keikan autenttista otetta kiiteltiin laajalti. Jotkut fanit toivat kuitenkin esiin sen, että Paten esiintyminen oli ajoittain vähän varovaista ja piti sisällään osin myös niin sanottua ”puhelaulua”, mutta tämä ei ainakaan omasta mielestäni kuitenkaan syönyt pois keikan kokonaisuuden voimaa. Eli sanottakoon, että yhteisöllisyys korvasi pienet tekniset puutteet moninkertaisesti.

Enemmän kuin konsertti

Olympian hieno miljöö tarjosi intiimin ja samalla arvokkaan ympäristön illalle, joka oli selkeästi enemmän kuin pelkkä konsertti: se oli yhteisöllinen juhla, aikamatka ja kunnianosoitus Popedan uran alkuvuosille ja Arwo Mikkoselle. Lavalla kuultiin ja nähtiin elämää, kokemusta ja tunnetta – juuri niitä aineksia, jotka tekevät rockista ajatonta. On myös hyvä muistaa, että vaikka Popedan alkuvaiheiden kappaleet eivät välttämättä ole niitä koko kansan tuntemia hittejä, elävät laulut edelleen omaa elämäänsä, koska ne ovat yhä kiinteä osa juuri tämän yleisön elämää ja nuoruuden kokemuksia. Nämä biisit ovat tavallaan kuin musiikillisia virvokkeita, jotka ravitsevat ja piristävät kuulijoitaan kaikkien näiden vuosikymmentenkin jälkeen.

”Raswaa koneeseen” -levy kuultiin keikalla luvatusti kokonaisuudessaan, mutta sen lisäksi bändi soitti myös nipun muita biisejä. Niistä erikseen nostettakoon esille ”Hullut Koirat” -levyltä poimittu ”Blues”, bändin ”Popeda”-nimiseltä debyytiltä löytyvä ”Oodi Tom Robinsonille” sekä mm MC5:n levyttämä ”Ramblin’ Rose”, jonka Eebo omisti paikalla olleelle vaimolleen. Kaiken kaikkiaan setti oli hyvin ja tarkasti rakennettu, ja se sisälsi sopivasti erityylisiä ja -tempoisia biisejä, jotka pitivät yleisön mielenkiinnon yllä koko lähes kaksituntisen keikan ajan.

Tulevaisuus?

Mikä mahtaa sitten olla tämän kokoonpanon tulevaisuus? Ainakin toistaiseksi kaikki merkit viittaavat siihen, että bändillä on yhteissoitto hyvin hallussa – meno lavalla oli sekä ammattitaitoista että vapautunutta, ja koko komppanialla näytti olevan aidosti hauskaa yhdessä. Yleisö puolestaan otti keikat vastaan erittäin lämpimästi ja eli täysillä mukana alusta loppuun. Tämänhetkisen tiedon mukaan luvassa on enää kaksi keikkaa ensi syksynä. Toinen niistä soitetaan Juvan Kaarihallilla ja toinen legendaarisessa Lallintalossa Köyliössä – molemmat paikkoja, joissa osataan aidosti arvostaa kunnon vanhan liiton rockia.

Tulevaisuutta ei tietenkään voi täysin ennustaa, mutta jos vanha kunnon kysynnän ja tarjonnan laki pitää paikkansa, ei olisi suuri yllätys, jos tämä kokoonpano nähtäisiin vielä lavalla jossakin muodossa myöhemminkin. Ehkäpä uuden materiaalin tai pienen kiertueen merkeissä – tai miksei vaikkapa koodinimellä Hullut Koirat Vol 2!

SETTILISTA:

Da Da
Raswaa Koneeseen
Silimiklasikyy
Luvattu Maa
Hautajaiset
Kitara
Älä Kirjoita Tauluun
Palkkasoturiksi Nubiaan
Nukke
Sä Pelkäät!
Kädet Irti
Liikennelaulu
Shakin’ All Over
Blues
Mauno soittaa stereoo
Huummetta
Oodi Tom Robinsonille
Ramblin’ Rose
Mörri-möykky
Kärol
Raakaa voimaa

Encore:
Suuret setelit
Soita Ilpo

WWW.PATE.FI