Pate Mustajärvi keikalla Karkkilassa: ”Ukkometson lento jatkuu edelleen komeasti”
Pate Mustajärven keikka Karkkilassa viime viikonloppuna oli osa hänen “Pelkkää Patee” -albumina julkaisukiertuetta, ollen samalla sen varsinainen levynjulkaisukeikka. Konsertti pidettiin Karkkilan Ravintola Pikkupässin ulkolavalla perjantaina 30. elokuuta 2024. Mustajärvi esitti kappaleita uudelta albumiltaan, sekä vanhoja soolouransa suosikkeja, ja yleisö otti hänet lämpimästi vastaan. Tunnelma oli energinen ja innostunut, ja keikka sai paikan päällä paljon positiivista palautetta.
Mustajärven uusi ”Pelkkää Patee” -levy on saanut vaihtelevia arvioita. Esimerkiksi Soundi-lehden mukaan Mustajärvi on onnistunut tuomaan uudella albumillaan hyvin esiin vahvan karismansa ja persoonansa. Toisaalta, esimerkiksi Iltalehden ja Helsingin Sanomien arviossa uutta levyä on kritisoitu, ja sitä on kuvattu jopa “kiusallisen isoksi hudiksi.” Etukäteen on mainostettu, että Paten keikoilla tällä kiertueella on luvassa monipuolinen settilista, joka sisältää sekä rauhallisempia, että rokkaavampia kappaleita, riippuen keikkapaikasta ja yleisöstä. Kun nyt oli kyseessä perjantai-ilta ja Karkkila, niin sen saattoi arvata, että kovin rauhallisella intensiteetillä ei täällä keikalla oltaisi liikkeellä. Toisaalta, tiedossa oli myös se, että näillä keikoilla on turha odotella mitään Popedan materiaalia, joten keskimäärin ainakin pienessä maistissa jo hyvissä ajoin olleen yleisön reaktioita jäi mielenkiinnolla odottelemaan.
Kun Pate ja miehen viisihenkinen bändinsä asteli lavalle kellontarkasti kello 22:00 ja aloitti settinsä uuden levyn avauskappaleella “Lanka Palaa,” niin ilmassa oli selvästi paljon hermostuneisuutta. Sitä oli silminnähden havaittavissa sekä lavalla olleen bändin, että yleisön puolella. Erityisesti maestro Mustajärvelle tämä tavallaan uusi tilanne näytti olevan erityisen jännittävä, mutta sittemmin kaikki kuitenkin palautui ns. normaaleihin uomiinsa viidentenä kuullun “Lola” -biisin kohdalla. Siinä kohtaa Paten jalka alkoi taas nousta vanhaan tapaan monitoreille, ja mies oli selkeästi vapautuneen oloinen. Vaikka “Lola” on käännösbiisi alun perin, on se kuitenkin yksi Mustajärven soolouran virstanpylväistä, ja yleisö otti sen todella lämpimästi vastaan.
Mainos päättyy
Uuden levyn biisejä kuultiin laskujeni mukaan keikalla yhteensä kuusi kappaletta. Vaikka niistä tuskin kovin moni klassikon asemaan nouseekaan, niin ainakin “Pirulle Turpaan” varmasti nousee tulevaisuudessa Paten keikkabravuuriksi. Tosiainesta siihen voisi olla myös muutamassa muussakin uudessa biisissä, mutta vain aika näyttää, mihin kohtaan ne Paten tuotannossa loppujen lopuksi ajan myötä asettuvat.
Parhaiten keikalla toimivat odotetusti vanhat tutut rallit. Niistä poimittakoon hyvin Paten tarinalla pohjustama “Jukeboxin Luona,” aina hyvin toimiva ja varsinaisen setin päättänyt “Ukkometso,” sekä vihoviimeisenä kuultu Bruce Springsteenin “Born To Run” -biisistä väännetty käännös, “Synnyimme Lähtemään,” jonka aikana meininki oli Pikku Pässissä suorastaan riehakasta.
Paten taustabändi ansaitsee erityiskiitokset. Bändin soitanta oli kaikkinensa todella tiukkaa, ja se oli samalla todella muuntautumiskykyinen porukka. Siitä esimerkkinä mainittakoon setin loppupuoliskolla mätetty “Maan Valitus,” joka oli raskaine hevisoundeineen melkoinen vastakohta vaikkapa uusimman levyn vahvasti iskelmähenkiselle “Hei Äijä” -renkutukselle. Taustalaulajan, ja välillä vähän liidilaulujakin esittämään päässeen Päivi “Capri” Virkkusen rooli oli keikalla iso, ja hänen energistä esiintymistään ja vahvaa vokalisointiaan oli ilo seurata läpi koko keikan.
Pate itse oli keikan edetessä koko ajan yhä vapautuneempi ja sen kyllä ymmärtää, koska ainakin tämän keikan perusteella miehen sooloura, nyt ensimmäistä kertaa ilman aina aiemmin taustalla ollutta Popedaa, sai enemmän kuin onnistuneen startin. Vaikka välillä selkeästi näytti, että Pate turvautui sanoituksissa nykyteknologian apuun, niin eipä tuo isommin varsinaista esitystä haitannut. Patella myös riitti juttua lähes entiseen malliin ja itselleni jäi mieleen letkautus, “Kaikesta huolimatta, olen edelleen se vanha Pate,” joka välittyi myös hyvin yleisölle, joka palkitsi sankarinsa äänekkäillä aplodeilla. Männävuosilta tuttuun tyyliin mies vaihteli keikan aikana asusteitaan useaan otteeseen, ja erityisen huomion kiinnitti encoreiden aikana miehen päällä nähty valkoinen takki, jonka selkään oli ilmeisesti omakätisesti kirjattu isolla Black Sabbath. No, “Paranoidia” ei yleisön pyynnöistä huolimatta kuultu, vaan sen oli siinä kohtaa tyytyminen herkkään, Paten vaimolle omistettuun “Sinun Laulusi” -kappaleeseen, joka oli kieltämättä kaunista kuunneltavaa.
Ainakin tämän keikan perusteella “Ukkometson” lento jatkuu edelleen komeasti. ”Pelkkää Patee” -keikka tarjoili nimensä mukaisesti pelkkää ehtaa Patea, ja hyvin koko paketti toimi ainakin Karkkilassa. Mutta samaan aikaan tuli mieleen se, että on syytä muistaa Mustajärven tähänastisen soolouran koostuvan pitkälti käännösbiiseistä ja ulkopuolisten biisinkirjoittajien tilaustöistä, joten vain aika näyttää, miten pitkälle se sooloura sitten pidemmän päälle kantaa. Seuraamme tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla.
Mainos päättyy