”Pätevä välityö nelikymppisten kunniaksi” – arviossa Juliet Jonesin Sydämen ”Rakkaus”

Suomirockin myöhemmän aallon mukana 1980-luvun puolivälin jälkeen kansan tietoisuuteen ja edelleen suosioon noussut ruukkilais-oululainen Juliet Jonesin Sydän on täällä taas. Teemana sillä on juhlistaa yhtyeen neljän vuosikymmenen mittaista, kunnioitettavaa uraa. Neljästä uudesta, aurinkoisesta, syvää elämänkokemusta huokuvasta biisistä ja kuudesta, yhtyeen erinomaisen paluualbumin ”Kansasin” Suomen-kiertueella äänitetystä livetaltioinnista koostuva auditiivinen dokumentti, ”Rakkaus” on laadukas, vaikkakin hieman keskeneräisen ja kaksijakoisen oloinen.

Albumin studio-osuus kertoo omaa kieltään siitä, että Pohjois-Pohjanmaalta löytyy tällä hetkellä ainoa todella kovia suomirock -biisejä edelleen tekemään kykenevä ryhmä. Näistä vahvimpia on hersyvää ironiaa totuuden siementen seasta pursuava, tanakasti svengaava rakkauslaulu ”Älä lähde, mun luotain”, Bruce Springsteen E-Street Bandin ja uuden aallon The Clashin sähköisestä ilotulituksesta muistuttava ”Natali” sekä aseistariisuvasti asiat tärkeysjärjestykseen asetteleva ”Ruhtinas”. Viimeksi mainitun on helppo kuvitella olevan tribuutti yhtyeen entiselle jäsenelle ja nuoruudenpäivien kantavalle voimalle, laulaja-kosketinsoittajalle, Eero Hyypälle.

Live-osuudella eniten yllättää biisivalintojen pääpainon sijoittuminen 1990-luvun taitteen molemmille puolille, eikä mukana välttämättä ole niitä kaikkein ilmeisimpiä vetoja. Parasta antia on ”Jänis”-albumin pieni klassikko ”Aamuyöllä”, ja tässä ajassa riemastuttavan härnäävällä tekstillä varustettu ”Albania”-albumin ”Kantri”. ”Jupiterilta” poimittu ”Cowboy” sekä itsensä maestro Jussi Raittisen kanssa repäisty, ”Nauru”-albumin ”Jussi And The Boys” ovat nekin asiallisia, eikä yhtyeen ensihitiksi lukeutuvan ”Helppo elämä” -hitin versiointi eponyymiltä debyyttialbumiltakaan kehno ole. Setti on sujuva – mitä nyt laulu hieman tökkii ja yhteissoitto on aavistuksen kankeaa.

Nelikymppistensä kunniaksi JJS halusi eittämättä tarjota kuulijakunnalleen sekä uutta musiikkia, että vanhoja tuttuja ralleja lavatallenteina. Kun näiden laatukin on verrattaen hyvä, on julkaisu perusteltu, vaikka kyllähän sitä uutta pitkäsoittoa näin hyvässä biisintekovireessä olevalta yhtyeeltä janoaisikin.