Pedon paluu: haastattelussa Beast In Blackin Anton Kabanen
Kitaristi Anton Kabasen lähtö Battle Beastista oli monelle bändin fanille kova isku. Anton ei jäänyt kuitenkaan laakereilleen lepäämään, vaan keräsi ympärilleen yhtyeen. Tämän seurauksena Beast In Black on julkaisemassa debyyttialbumiaan nimeltä ”Berserker” marraskuun 3. päivä Nuclear Blast Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti kotoaan promootion keskeltä Anton Kabasen ja keskusteli Antonin kanssa hieman tulevasta albumista sekä miehen ajatuksista niin bändin nimen kuin myös musiikin suhteen:
Terve Anton. Ilmeisesti kiirettä on pitänyt hiljattain haastatteluiden merkeissä?
Anton: Mitäs tässä, ihan täyttä säätöä päivästä toiseen ennen kiertuetta. Kiirettä pitää, haastatteluita on joka päivä ja sellainen 95 prosenttia hereilläoloajasta on töitä kiertuetta ajatellen. Tosin ei pidä valittaa, nämä on oikein hyviä haasteita ja hyviä juttuja tehdä.
Sinulla on nyt siis uusi bändi, Beast in Black ja jätit edellisen yhtyeesi Battle Beastin vuonna 2015. Kertoisitko hieman noista ajoista ja siitä, mitkä asiat johtivat Battle Beastista lähtöön?
Anton: Välit alkoivat kiristyä 2014, kun uutta levyä piti alkaa tekemään ja jossain vaiheessa tuli puhetta siitä, että kuka sen bändin logon ja nimen omistaa, kun tyypit halusivat perustaa yhtiön siihen bändin rinnalle. Siis klassinen tilanne, nimi- ja logokiista. Keksin bändin nimen 2005 ja muutama vuosi myöhemmin ystäväni kanssa tehtiin sille myös logo. Alkuperäinen idea oli siis täysin omani. Halusin jo teininä tehdä omaa musiikkia ja toteuttaa sitä bändin kanssa, eikä todellakaan tullut silloin mieleen, että nimi pitäisi jonnekin rekisteröidä. Asioita tehtiin vaan taide edellä, ja tosiaan vasta 2014 tuli esille tuo asia, että kuka nimen ja sisällöt oikeastaan omistaa.
Ajattelin siis, että sehän on minun luomus ja minun omaisuutta. Toki hammasten kiristelyä oli ollut jo ennen vuotta 2014, kun joku asia ei miellyttänyt kaikkia, mutta olin antanut niiden asioiden olla. Opin kuitenkin myöhemmin, että jos intuitio sanoo, että jonkun tyypin kanssa ei tule juttuun, niin ei kannata väkisin odotella, että välit jotenkin paranevat tai että löytyisi yhteinen sävel. Olisi tosi ihme, jos niin kävisi, jos ei alusta asti ole ollut luontevaa tehdä yhdessä. Usein bändin jäsenten välejä verrataan parisuhteeseen tai avioliittoon, ja sitähän se tavallaan onkin, joten on tärkeää kuunnella intuitiota.
2014 loppuun mennessä olin tajunnut, että homma on minun osalta loppu, vaikka siitä nimestä en halunnut luopua. Siinä oli kaikenlaista painostusta ja ehtoja. Löyhästi sanottuna vähän likainen meininki, joka johti siihen mihin johti.
Milloin uusi bändi tuli kuvioihin mukaan?
Anton: Bändistä lähdettyäni kysyin itseltäni, että mitä haluan oikeastaan tehdä. Halusin jatkaa heavy metallin parissa, joten piti perustaa uusi bändi, joka on tyylillisesti aika samanlainen kuin Battle Beast. Koko Beast-juttu on aika henkilökohtainen, ja siihen liittyy myös hyvä ystäväni Roman Ismailov, joka loi hahmon ja visuaalisen ilmeen tarinalleni Battle Beastin ensimmäiselle levylle. Nyt Roman tekee myös uuden levyn visuaalisen ilmeen, joten uusi levy on tavallaan yhdenlainen paluu juurilleni – sinne, mistä koko homma alkujaan lähti. Tiesin jo ennen kuin pyysin häntä tekemään uuden levyn kantta, että haluan pitää Beastin mukanani, koska se on tavallaan se minun hahmo ja juttu. Juttelin Romanin kanssa Beastin hahmosta ja sen kehittämisestä, ja vanha liekki syttyi uudelleen! Roman sanoi, ettei hänkään ole piirtänyt vuosiin, mutta minulle hän on silti tiimin jäsen ja mukana tässä, vaikka ei olekaan bändin jäsen. Toivotaan, että hän pysyy aina tiimissä ja tekee tulevatkin levyjenkin kannet, jos jotain jossain julkaistaan.
Beastin salaisuutta tai tarinaa sen takana ei ole koskaan julkaistu, vaikka jokaisella levyllä on joitain biisejä siihen liittyen. Myös Beast in Blackin levyillä tulee olemaan biisejä hahmoon liittyen, joten ehkä joskus voidaan kertoa mitä ne ovat, ja tehdä ketju, että nämä biisit liittyvät toisiinsa.
Beast in Black-nimi puhuttaa paljon keskustelupalstoilla. Luin jonkun kommentin, että ”miksi tuota Beastia pitää kuljettaa mukana?” Oletko itse saanut palautetta nimestä?
Anton: Itse en ole aktiivisesti lukenut mitään keskustelufoorumeita nyt kahteen tai kolmeen vuoteen, YouTubesta tai Facebookista saatan lukea kommentteja. Palautteet, mitä on tullut, on olleet ihan positiivisia. Itsekin mietin bändiä nimetessä, että yrittääkö tässä väkisin pitää kiinni Beastista. Kuitenkin nyt kun sai levyn tehtyä loppuun, niin tuli sellainen olo, että näin sen pitääkin olla, ja kuten sanottua, tarina kaiken taustalla sai ihan uutta intoa.
Mikä on Battle Beastin ja Beast in Blackin musiikillinen suhde? Pyritkö jatkamaan Beast in Blackin kanssa siitä, mihin Battle Beastin kanssa jäit, vai onko tämän tarkoitus olla uusi alku?
Anton: Jos mietitään puhtaasti taiteellisesti ja biisien kannalta, niin aika samaa linjaa haluan jatkaa. Se tuntuu oikealta ja omalta. Tiesin, että vertailua tulee, mutta toisaalta haluankin, että uudesta musiikista löytyy linkki entiseen. Ihmiset voi tavallaan mieltää tämän neljänneksi Beast-levyksi. Battle Beastin viimeisimmän levyn kannessa on blondi muija, eikä se liity mitenkään siihen alkuperäiseen, mitä tein.
Itselleni se on siis jatkumoa, oma musiikillinen matka jatkuu. Ihmisten ja bändin kannalta tämä on kuitenkin täysin uusi ja erilainen porukka.
Battle Beast julkaisi levyn ilman sinua. Kuinka tarkasti seuraat heidän tekemisiään? Koetko loukkauksena sen, että he muokkasivat sitä, mitä sinä olit alun perin luonut?
Anton: Olen kyllä seurannut heidän tekemisiään, musiikkivideoita ja sinkkubiisejä olen kuunnellut. Keskustelupalstoja en ole seurannut. Vanha bändi tekee mitä tekee – sitä voi verrata siihen, että James Cameron teki kaksi ensimmäistä Terminator-leffaa, mutta eihän niillä jatko-osilla ole mitään tekemistä Cameronin vision kanssa. Silti Cameronilla on oikeudet niihin alkuperäisiin, omiin tuotoksiinsa. Ensimmäisistä kolmesta levystä, mitä tein, voin olla ylpeä – se oli sen mittainen matka ja mikään ei estä jatkamasta toista tietä.
Millainen prosessi uuden bändin kasaaminen oli? Onnistuiko se helposti vai tuottiko jäsenten etsiminen tuskaa?
Anton: Uuden bändin jäsenet löytyivät yllättävän helposti, koska lähes kaikki jäsenet ovat vanhoja tuttuja. Ainoastaan laulajan löysin sattumalta netistä, YouTuben kautta katsoin hänen klippejä ja sen jälkeen oltiin Facebookissa yhteyksissä, ja tavattiin 2015. Kerroin hänelle ideastani ja hän oli kiinnostunut.
Muut tyypit olivat entuudestaan tuttuja. Kasperin kanssa tavattiin rundeilla, juteltiin ja ystävystyttiin. Hän oli ensimmäinen kitaristi, jota kysyin mukaan bändiin, ja hän suostui, vaikka hän soitti vielä U.D.O:ssa. Kasperin kanssa hommat toimivat hyvin, ja hän on henkeen ja vereen rock – arvomaailmat ja ammattitaito kohtaa.
Basisti, Mate, tuli myös tutuksi rundilla ja ystävystyttiin. Hän etsi samaan aikaan toiseen omaan bändiinsä, Wisdomiin, kitaristia, joten päätettiin auttaa toisiamme: hän tuli Beast in Blackiin soittamaan bassoa ja minä menin Wisdomiin soittamaan kitaraa.
Rumpali, Sami Hänninen, oli tuttu jo vuosien takaa. Sami oli myös Battle Beastin teknikkona, ja hän ilmoitti bändistä lähdettyäni olevansa käytettävissä, jos tarvitaan rumpalia.
Beast in Blackin ensimmäinen keikka oli vaatimattomasti Nightwishin kanssa. Jännittikö vetää ensimmäinen keikka noin ison bändin kanssa, vai mitkä olivat tunnelmat?
Anton: Kyllähän se jännitti, mutta tilaisuuksiin täytyy tarttua! Ei auta epäröidä, tekee vaan parhaansa, ja jos jotain menee munille, niin ylös ja eteenpäin vaan. Keikka meni hyvin suhteessa siihen, missä vaiheessa bändi oli silloin: levyä ei ollut pihalla ja oltiin vasta viikko aiemmin tavattu kaikki yhdessä bändinä.
Kuukausi myöhemmin oli toinen keikka Sabatonin kanssa ja kolmas keikka Tuskassa. Tuskassa oli paljon teknisiä ongelmia: setti oli lyhyt ja jo ennen puolta väliä Kasperilla oli katkennut molemmista kitaroista kieli, ja siinä sitten yhdellä kitaralla vedettiin keikka loppuun. Eihän se kivaa ollut.
Sitten tulevasta albumista: Mitä voit kertoa itse levystä ja teemoista sen takana?
Anton: Lyriikoiden osalta levyn voi jakaa kahteen osaan – viisi biisiä pohjautuu hieman japanilaiseen Berserk-mangaan. Toinen puolisko on sitten puhtaasti omista kokemuksista ja ajatuksista, pieniä tarinoita ja jotain myös siitä, mitä tapahtui minun ja Battle Beastin välillä. Se, että levyllä on sekä teemabiisejä että irrallisia kappaleita, on ollut Battle Beastin alusta asti itselle sellainen kiva soppa, jota tykkään tehdä. Hyvä resepti ja sopivasti haastetta, että voi allekirjoittaa sen mitä lyriikoissa sanoo.
Jos on se etuoikeus, että saa sanoa jotain, minkä sadat, tai tuhannet tai kymmenet tuhannet ihmiset kuulevat, niin parempi on silloin, että viestissä on jotain oikeaa sisältöä. Toki siellä on myös kevyempiä biisejä, koska välillä pitää ottaa iisisti, mutta itsellä kuitenkin tuppaa enemmän kuitenkin näkymään se vakavamielisempi asenne, miten suhtaudun taiteeseen. Musiikissa voi olla todella positiivinen poweri, vaikka lyriikat eivät olisikaan mitenkään iloiset. Kaikki tulkitsee biisejä ihan omalla tavallaan. Art is meant to provoke thoughts.
Seuraavaksi teillä on rundi edessä W.A.S.P:in kanssa. Onko W.A.S.P ollut itsellesi tärkeä musiikillinen esikuva?
Anton: On ehdottomasti, omaan top vitoseen menee. Siisti fiilis lähteä heidän kanssa rundaamaan! Blackie on tietenkin saanut vähän kyseenalaisen maineen ja saattaa olla melko vaikea luonne, mutta olen silti aina arvostanut häntä ja sitä mitä hän on saanut urallaan aikaan. Onhan se hienoa päästä esikuvan kanssa rundille.
Samaan aikaan jännittää, koska tämä on ensimmäinen rundi Beast in Blackin kanssa. Kaikki on olleet kiertueella ennenkin, mutta kimpassa ei olla menty aiemmin. Siinä näkee, miten porukka hitsautuu kasaan.
Lopuksi, kiitos haastattelusta ja onnea debyytin julkaisuun! Haluatko sanoa jotain terveisiä suomalaisille lukijoillemme?
Anton: Ostakaa levyä ja tulkaa keikoille, kunhan hetken kuluttua Suomen keikoille päästään!
https://www.facebook.com/beastinblackofficial/
Beast In Blackin debyyttialbumin voit ennakkotilata tästä.