Pedon perintöä vaalimassa – Iron Maiden Hartwall Areenalla 28.5.

Brittiläinen heavy metalin isä Iron Maiden saapui räjäyttelemään tajuntoja kahdelle keikalle Suomeen, yhdessä yhdysvaltalaisen metalcore-yhtye Killswitch Engagen kanssa, Helsingin Hartwall Areenalle 28.-29.5.

Saavuin paikalle ovien aukaisun jälkeen, enkä joutunut kauaa odottelemaan, kunnes Killswitch Engage rykäisi käyntiin energiseksi osoittautuneen shownsa. En oikein osannut odottaa mitään yhtyeen keikalta, sillä en kuuntele kyseistä yhtyettä ollenkaan. Keikka osoittautui kuitenkin oikeinkin viihdyttäväksi. Yhtyeen laulaja Jesse Leach oli oikeinkin vakuuttava ulosannissaan ja kuulosti tismalleen samalta kuin levyllä. Muun bändin jatkuva riekkuminen toi mieleen yhden ajatuksen: Kuinka tämä bändi edes selviytyy pienemmillä lavoilla? Yhtye otti todella hyvin haltuun niinkin ison alustan, kuin Hartwall Areenan.

Iron Maiden aloittaa settinsä tutuksi tulleella Winston Churchillin puheella, jonka jälkeen ”Aces High” pamahtaa käyntiin. Yleisömeri mylvii ja paikka meinaa haljeta. Yhtye on aivan lyömättömässä kunnossa, mikä on todella hämmentävää ottaen huomioon, että jäsenet ovat ylittäneet 60 ikävuoden.

Bruce Dickinson on ehkä kaikkien aikojen keulamies. Miehellä on taito tarttua koko yleisöön yhdellä kädellä, eikä ote lipsu senttiäkään keikan aikana. Muu yhtye seuraa Brucen esimerkkiä ja kontaktoi yleisöä niin paljon kuin soittamiseltaan ehtivät. Erityishuomion kiinnitti se, että herroilla on edelleen kaapelit kiinni kitaroissa, eikä Iron Maidenin leirissä olla siirrytty langattomuuteen. Paitsi Brucen mikissä.

Soittamisen riemu välittyy yleisöön, ja koko keikka on yhtä hurmosta vaihtuvine teemoineen. En ole varmaan ikinä todistanut näin innokasta yhtyettä näin loppuunhiotulla lava-showlla, jos siis yhtyeen edellistä todistamaani keikkaa ei lasketa.

Setistä käy ilmi, että tällä kertaa siihen on mahdutettu kappaleita, joita ei ole hirveästi livetilanteissa kuultu. Ykköseksi nousee oma suosikkikappaleeni yhtyeeltä,”For the Greater Good of God”. On jopa hieman uskomatonta ajatella, että yhtye sen ylipäätään soitti.

Blaze Bayleyn aikakudelta kuulimme kappaleet ”Sign of the Cross” ja ”The Clansman”, joista ensimmäinen ei kyllä vakuuttanut, ei sitten yhtään. ”The Clansman” sen sijaan toimi vallan hienosti, ja yleisökin näytti tykkäävän.

Totta kai keikalla kuultiin vanhat klassikot, mutta erityisesti mieleen painui ”Hallowed be thy Name”, koska yhtyeellä on ilmeisesti jotain oikeuskiistaa kappaleesta. Kappale kuitenkin kuultiin, ja yleisöhän siitä vallan riemastui. Eikä mikään ihme, sillä kyseessä on yksi yhtyeen suosituimmista kappaleista.

Lavasteissa ”aikakausien” vaihtuminen oli todella mielenkiintoinen konsepti, ja Iron Maiden sai sen toimimaan täydellisesti Bruce Dickinsonin johtamana.

Yksi asia on varma, ja se on, että Iron Maiden on maailman paras bändi, eikä se ole edes mikään mielipidekysymys. Siihen ei kukaan koske.