Peer Günt todisti, ettei se ole vanha kehäraakki vaan tyrmäysvoimaa löytyy
Edellisestä Peer Güntin keikastani oli ehtinyt vierähtää jo tovi, sillä muistelen nähneeni yhtyeen viimeksi seitsemän vuotta takaperin Mikkelin Wilhelmissä. Onhan yhtye toki soittanut ympäri ämpäri Suomea viime vuosina, mutta tieni Peer Güntin kanssa ei ollut kohdannut syystä tai toisesta. Tämän takia olikin hienoa päästä kokemaan yhtye pitkästä aikaa uudelleen.
Saavuin Kerubiin hyvissä ajoin, joten pystyin seuraamaan ihmisten saapumista saliin alusta saakka. Koin pientä hermostuneisuutta yleisön määrästä, sillä parikymmentä minuuttia ennen esityksen alkua ihmisiä oli lähinnä salin takaosassa ja lavan edusta ammotti tyhjänä. Ehdin jo manata, että eivätkö ihmiset nykyään enää arvosta edes vanhan liiton rockyhtyeitä sen verran, että vaivautuisivat paikalle? Onneksi yleisöä alkoi virtaamaan tasaiseen tahtiin ja keikan alettua sali täyttyi toden teolla. En tiedä oliko keikka loppuunmyyty, mutta jos ei, niin kauaksi siitä ei varmasti jääty.
Peer Günt aloitti keikkansa kellon tarkasti sovittuna ajankohtana soittamalla taustanauhalta Edvard Griegin ”In the Hall of the Mountain King” -sävellyksen. Suomalaisten keskuudessa kappale tunnetaan nimellä ”Vuorenkuninkaan Luolassa” ja Peer Güntillä on tapana aloitta sillä keikkansa. Kappaleen aikana trio tuli lavalle ja kun nauha loppui, polkaistiin käyntiin ”Bad Boys Are Here”. Tämän kaltainen kova hitti luonnollisesti sai tunnelman lämpiämään heti, jota ylläpidettiin ”Smalltown Maniacsin” ja ”Motorcycle Womanin” avulla. Jo näiden ensimmäisten kappaleiden myötä tuli selväksi, että vaikka yhtyeen nokkamies Timo Nikki lähentelee varmasti jo kuuttakymmentä, ei rokkaamisesta tingitä piiruakaan.
Mainos päättyy
Peer Günt esiintyi kaikkiaan vajaan 80 minuutin verran ajan hikeä ja energiaa säästelemättä. Kappaleita runnottiin sisään toinen toisensa perään, eikä välispiikeille uhrattu juurikaan aikaa. Ehkä hienoinen ilmapiirin jäähtyminen tapahtui keikan alkupuolella hittien jälkeen, kun yhtye soitti tuntemattomampia kappaleita. Toisaalta, ”Train Train” sai jälleen hurjan vastaanoton, jonka jälkeen loppukeikka etenikin yleisön ollessa täpinöissä. ”Bartender”, ”I Don’t Wanna Be A Rock ’N’ Roll Star” ja ”Backseat” saivat yleisön suorasta mylvimään innostuksesta.
Yllätyin hiukan, kun Peer Günt soitti encoren, sillä olin kuvitellut, ettei yhtye perusta sellaisista. Joka tapauksessa encoren aikana yleisöä viihdytettiin vielä ”Red Chevy”, ”Fat Girls” ja ”Liquor And Drugs” -kappaleilla. Näiden jälkeen yhtye poistui lavalta kiitosten kera ja lopetuksen merkiksi nauhalta laitettiin soimaan länkkäri-elokuvamainen musiikki.
Peer Günt on kovassa iskussa, vaikka sitä ei välttämättä uskoisi näin iäkkäästä yhtyeestä. Yhtye soitti hikisen, intensiivisen ja energisen 80 minuuttisen konsertin, joka helli varmasti jokaisen hard rock musiikin ystävän korvia. Yleisö ei kuitenkaan ollut ainoa joka nautti, sillä näytti niitä hymyjä vilahtavan siellä lavankin puolella. Mikäli janoat aitoa rock ’n’ rollia, suosittelen lämpimästi, että käyt katsomassa yhtyettä esiintymässä. Peer Günt esiintyy tulevien viikkojen aikana vielä Turussa, Kouvolassa, Vaasassa, Tampereella, Oulussa, Nivalalla ja Helsingissä, joten valinnanvaraa löytyy.
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen