Kanadalainen kokeellisen sci-fi thrashin uranuurtaja Voivod julkaisee korona-viiveen myötä muhkean, 74-minuuttisen tupla-live-albumin ”Lost Machine – Live”. Konsertti on tallennettu Quebecissa yhtyeen edellisen kokopitkän albumin, ”The Waken” kiertueella. Albumin setti koostuu tasaisesti yhtyeen uran varrelta kootusta materiaalista, ainoastaan bändin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkumetrien Jason Newstedin (ex-Metallica, Echobrain, Newsted) aikainen materiaali jää levytyksen ulkopuolelle.

Meno alkaa kiehtovasti eteerisen jazzahtavaa, elokuvasoundtrackin mallista kitaramaalailua Motörhead-henkiseen kaahaukseen yhdistelevällä muutaman vuoden takaisella ”Post Societyllä”. Matelevana tuplabassari-shufflena twistaava ja äkkivääriä käännöksiä sisältävä vuoden 1988 ”Dimension Hatröss” -albumin ”Psychic Vacuum” sekä keveillä melodioilla d-beatin tahtiin leijuva ”Obsolete Beings” ovat molemmat vengon ristiriitaista kuultavaa. Pop-punkahtava ja vasta outrossaan free jazz -kiharaa sovitukseensa saava 1990-luvun alun tuotantoa oleva ”The Prow” on albumin radioystävällisintä kuultavaa. Megadethin tyyppistä kipakan kulmikasta kitarasolmitusta vaativaa thrash-riffittelyä ja arpeggiosoittoa sisältävä, Voivodin toistaiseksi tuoreimman studioalbumin ”The Waken” rivakka ”Iconspiracy” on konsertin menevintä osastoa. Bändin ”Nothingface”-klassikolta napatut melankolisesta puoliballadista laahaavaan funk metaliin ja edelleen yhtyeen mukavuusalueelle speed metaliin kehittyvän ”Into My Hypercuben” nelikko soittaa alkubiisistä kummasti laahaten, kiilaillen ja kompastellen. Myös vokalisti Denis ”Snake” Belangerin lauluäänen nuotissa pysymisen suhteen on toivomisen varaa.

Aiemmin kuluneena vuonna jazz-vetoisena EP-versiona julkaistu raskaasti keinuva ”The End Of Dormancy” on kitaran ja basson välisine vuoropuheluineen yksi albumin hienoimpia biisejä. Sellaisenaan se kuitenkin huutaa saman nimisellä EP:llä esiteltyjä saksofonisovituksia poissaolollaan. Sinällään taidokkaan kitaristi Chewyn yritys soittaa puhallinstemmat puoliksi särösoundisella kitaralla jättää kappaleen loppupuoliskon jamimaisen instrumentaaliosuuden äänimaiseman puolesta laihanlaisen vaikutelman. Eteerisesti nykivä ja brutaaliin humppaan singahtava progeheviteos ”Always Moving” tuo vahvoilla ja toimivilla kontrasteilla albumin loppupuoliskolle ilmavuutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Yhtyeen tiukka yhteissoitto ansaitsee erityismaininnan.

Seesteisellä kitaranäppäilyllä käynnistyvä avantgarde rock -biisi ”Fall” sisältää toimivia ja kiihkeitä Voivodin jäsenistön suvereenin instrumenttien hallinnan osoittavia soitto-osuuksia mutta on kappaleena albumin sekavinta osastoa. 1990-luvun puolivälin Voivod-tuotannosta poimitussa albumin nimibiisissä on nykivää stonerin ja noise rockin välimaaston meininkiä, jolloin yhtye sysää soittonsa keskiössä olevan metalliosuuden piristävällä tavalla pois. Biisin sirkusmusiikin sukuinen, uhkaava väliosa on tunnelmaltaan koko albumin viihdyttävintä antia. Varhaisen Pink Floydin psyke-bluesahtava cover ”Astronomy Domine” etenee mallikkaasti, ja kappaleen rytmiä kannatteleva rumpali Michel ”Away” Langevyn ja basisti Dominique Larochen klenkkaava rytmisoitto istuu kummallisen loistavasti remellyksen sekaan.

Livesetin päättävä, vuoden 1984 ”War And Pain” -debyyttialbumilla alun perin julkaistu nimikkobiisi tuo keikkakokemukseen raa’an loppuvaikutelman. Samainen kappale herättää myös fiiliksen, että pitkä albumikokonaisuus olisi vaatinut sekaan enemmän yhtyeen suoraviivaisempia ja aggressiivisempia biisejä. – Muitakin kuin paria numeroa tuota aiemmin hienosti potkivan ja kaahaavan vuoden 1987 ”Killing Technology” -albumin ”Overreactionin”.

Yksi taltioinnin selkein kompastuskivi ovat pehmeän keveät rumpusoundit. Langevyn soitto kuulostaa enemmän lounge jazz -bändin levymiksaukseen soveltuvilta Dominique Larochen äänimaisemaa hallitsevan jykevän bassosoundin rinnalla tukemassa käärmemäisesti kiemurtelevia äkkivääriä bassokuvioita.

Laulaja ”Snaken” ääni ei ole koskaan kuulostanut allekirjoittaneen korvaan erityisen kouliintuneelta instrumentilta Voivodin muutoin villisti rönsyilevän musiikin kontekstissa. Yhtyeen alkuperäisjäsen ja keulahahmo hoitaa tonttinsa näissä liveolosuhteissa kumminkin kelvollisesti. Hänen vuoroin ranskaksi ja vuoroin englanniksi vetämät välispiikit tuovat mukaan tunnelmaa, että live olisi taltioitu useammalla eri keikalla.

”Lost Machine” on kelvollinen ja konstailematon konserttitallenne hyvällä yhteissoittotaidolla varustetulta metallimusiikin edelläkävijäyhtyeeltä. Ennakko-odotuksiinsa nähden se jää kuitenkin lievässä puolivillaisuudessaan ja ylipituudessaan ratkaisevat pari pykälää potentiaalistaan.

7½/10

Kappalelista:

1. 1. 1. Post Society
      2. Psychic Vacuum
      3. Obsolete Beings
      4. The Prow
      5. Iconspiracy
      6. Into My Hypercube
      7. The End Of Dormancy
      8. Overreaction
      9. Always Moving
      10. Fall
      11. The Lost Machine
      12. Astronomy Domine
      13. Voivod