Peikkometallin hurmaa – Finntroll Vanhalla ylioppilastalolla

Kirjoittanut Topi Suviaro - 23.1.2023

Finntrollin kiertueiden pääpaino on ollut jo pitkän tovin ulkomailla. Varsinkin Keski-Euroopassa tuntuu olevan kova tilaus pohjoismaalaiselle särökitaraviihteelle, ja mitä omaperäisempää meininkiä on kielivalintoine kaikkineen, sen paremmin toimii. Kysykää vaikka Eläkeläiset-yhtyeeltä. Heillä tosin säröä on vähemmän, mutta suomenkielistä humppaa ja jenkkaa senkin edestä.

Alkuvuodesta Finntrollin keikkakalenteriin oli saatu tilaa kotimaan kierrokselle muutaman viikonlopun mitalta. Parin sisäfestarin (TalviHelvetti, Seinäjoki Metal Festival) ja Turku-Kuopio -kierroksen jälkeen kiertue kaarsi legendaariselle Vanhalle ylioppilastalolle pääkaupunkimme ytimeen.

Toimitusseurueemme aikataulussa oli sopivasti tilaa tsekata myös lämmittelijät, joita oli kaksi kappaletta merkitty illan kattaukseen. Illan keskimmäisenä soittanut Atlas kiertää koko alkutalven kierroksen Finntrollin mukana ja kattauksen Vanhalla avannut Crucify the Faith oli Helsingin keikalla vielä lisäyksenä. Molemmat lämppärit olivat itselleni entuudestaan tuntemattomia, mutta tässäpä oli oiva tilaisuus tutustua meininkiin.

Crucify the Faith toimitti oman osuutensa puolen tunnin setin mitaltaan varsin mallikkaasti. Musiikkityyli liikkuu jossain metalcoren, melodisen death metalin ja djentin välimaastossa pääpainon ollessa selkeästi metalcoressa. Oiva keikkabändi ja kun ottaa keikkakokemuksen jälkeen kotona lisäkuuntelua päälle, niin biiseistä saa vielä enemmän irti. Lisähuomiona mainittakoon vielä basistin työvälineestä roikkunut pehmolelu. Toimitus arvostaa.

Atlaksen musiikkityyli liikkuu aika pitkälle samoissa missä Crucify the Faith operoi. Musiikki on edellä mainittuun verrattuna ehkä hieman eeppisempää ja tekstimaailma liikkuu suomalaiseen meininkiin luontevasti luontomystiikan aihepiireissä. Soitto kulki nätisti ja tämä menee myös lisähuomion alle ja kuunteluun ehdottomasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yleisömäärä vaikutti lämmittelybändien aikana melko pieneltä ja kahden hengen toimitusseurueemme pohtikin, josko sali täyttyisi viimeistään Finntrollin aloittaessa. Ihmiset löysivät kuin löysivätkin paikalle, kun Finntroll starttasi ja tanssiminen alkoi välittömästi ensi tahdeista lähtien. Yleisön yleisestä hengestä oli aistittavissa se, että yhtyettä oli odoteltu maamme rajojen sisäpuolelle omalle klubikiertueelleen jo tovi. Osasyy on lienee ollut siinä, että vuonna 2020 julkaistun ”Vredesvävd” -levyn ja sitä edeltäneen ”Blodsvept” -levyn välissä vierähti 7 vuotta. Pandemian viivästyttämän kiertueen Euroopan klubikierros oli viime vuoden loppupuolella ja Suomen keikat vuorossa sen perään nyt. Onhan yhtye toki joitain keikkoja soittanut Suomessa vuosittain, mutta nälkää on jäänyt faneille. Ja kun herkkua oli kerran tarjolla, niin yleisö laittoi sen edestä jalalla koreasti ja yhtye vastasi tähän toimittamalla niin paljon, kuin koneistosta lähtee. Perinteisen moshpitin lisäksi yleisön joukossa nähtiin monennäköistä tanssahtelua ja lantion keikutusta, mikä on menevän show’n merkki tyylilajista riippumatta.

Finntrollin muusikot lavan laidalta toiselle ovat taitavia koko porukka, mutta esiin pomppasi erityisesti rumpali Heikki Saari. En ole henkilökohtaisesti päässyt kyseisen rumputaiteilijan edesottamuksia seuraamaan tähän mennessä muuten kuin internetin välityksellä, mutta nyt pääsin minäkin näkemään livenä. Tämä kapulakeisari tuntuu taikovan rumpupatteristostaan ulos ihan mitä haluaa ja tiukasti biisien ehdoilla. Orkesteri kokonaisuudessaan oli selvästi mielissään siitä, että pääsi pitkästä aikaa Suomessa pidemmälle kiertueelle. ”Finntroll is back in town!” julisti vokalisti Mathias Lillmåns välispiikissään ja yleisö osoitti suosiotaan.

Seuraavana Finntrollin keikkakalenterissa siintää Iso-Britannian kierros maaliskuulla, josta siirrytään parin pistokeikan kautta pikkuhiljaa kesäfestareiden pariin. Muutama Suomen keikkakin siellä on tulossa tähän mennessä ilmotetuista. Siispä kokeilemaan tanssijalan liikkuvuutta ja vauhtimusiikin hurmaa, orkesteri hoitaa kyllä loput.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen