Pelle Miljoona United @ Möysän Esso, Lahti 4.10.2014

pelle miljoona unitedKotimaisen punkin ja rockin elävä legenda saapui Lahteen Möysän Essolle esiintymään yhdessä basisti/laulaja Tumppi Varosen ja kitaristi Jukka Melametsän kanssa muodostamansa -kokoonpanon kanssa. Pelle Miljoonan vaikutusta suomalaisen musiikin historiaan on mahdotonta kiistää, joten kun mies saapui lähimaille yhtyeineen, niin eihän sitä voinut väliin jättää.

Illan aikana kappaleita kuultiin niin vanhoja kuin uusiakin; uusimmat Pelle Miljoona Unitedin viime vuonna julkaistulta ”Diaspora”-levyltä ja kertaalleen palattiin yleisön pyynnöstä Pelle Miljoona & N.U.S. -aikojen punkimpaan ulosantiin kappaleella ”Väkivalta ja Päihdeongelma”, joka oli varmasti illan energisin veto. Pelle Miljoona Unitedin tuotantoon en ole paria biisiä lukuunottamatta tutustunut, mutta livenä kuunneltuna ainakin ”Me, Me, Me”, ”Mä Seuraan Rakkautta” ja ”Vanhan Klovnin Kyyneleet” kuulostivat niin hyvältä, että laitoin ”Diasporan” tilaukseen kotiin päästyäni. Tietenkin myös ”Moottoritie On Kuuma” -klassikkolevyltä kuultiin muutamia biisejä. Kappaleiden rehelliset sanoitukset sekä vapautunut ja yhteenkuuluvainen fiilis, purivat ja antoivat miettimisen aihetta livenä aivan samoin kuin levylläkin.

Yleisöä oli kertynyt paikalle ihan mukavasti, joskin suurin osa tyytyi istuskelemaan kaljatuopin äärellä. Ei sillä, että siinäkään mitään väärää olisi, mutta eturivissä fiilistelleiden nuorten eläytyminen todella lämmitti sydäntä. En minä itsekään mikään vanha ole, vaikka ajan raiskaama harvenevine hiuksineni ja kulahtaneine vaatteineni olenkin, niin tuntui hyvältä huomata, ettei Pelle Miljoonan kaltainen legenda, joka tekee muuten edelleen hyvää musiikkia ja soittaa kovia keikkoja, ole kaikille pelkkä nostalgia-akti. Oli todella hienoa, kun ”Hyvää Yötä Maailma” -kappaleen aikana nuori pari kiipesi lavalle tanssimaan ja järjestyksenvalvojan jo kävellessä lavalle päin Pelle Miljoona ilmoitti, ettei tarvitse poistua ja viittoi rumpukapulallaan heidät takaisin lavalle.

Pelle Miljoona Unitedin keikassa riitti meininkiä enemmän kuin monella muulla bändillä ja siitäkin syystä viidentoista euron hintainen lippu tuntui todella halvalta. Ei sillä että valittaisin, ihan hyvä ettei ole mitään riistohintoja ja jos halvat liput toivat keikalle enemmän porukkaa, niin hyvä vaan. Soitto ja laulu kulki, eikä keikassa ollut muutenkaan mitään valittamisen aihetta. Pettyneenä Möysän Essolta tuskin poistui kukaan.

Teksti: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua