Pentagram, Ranger, Seremonia @ Klubi, Tampere 23.5.2014

PentagramTampereen Klubilla oli ilo päästää lauteilleen kahtena iltana peräkkäin yksi doom metallin pioneereista. Pentagramilla tuntui olevan kysyntää, nimittäin viimeistään silloin, kun alkuperäiskitaristi Victor Griffinin varmistettiin palanneen kokoonpanoon, alkoi lippuluukuilla käydä kuhina siinä määrin, että perjantain keikka myytiin loppuun ja torstaille järjestettiin vielä toinen samanmoinen. Pisteet bändille myös siitä, että se soitti molempina iltoina eri setin.

Ennen pääesiintyjää lavalle nousi kuitenkin kaksi lämppäriä. Näistä ensimmäinen oli Seremonia, jonka esiintymistä en kerinnyt kokonaan näkemään. Astellessani sisään Klubille keikka oli jo täyttä häkää käynnissä, joten suuntasin suorinta tietä vessaan tyhjentämään itseni, minkä jälkeen hain baaritiskiltä tumman oluen ja menin seuraamaan keikkaa. Suurin osa yhtyeen musiikista on levyllä niin mitäänsanomatonta, että olin jo melkein unohtanut, kuinka hyvin se toimii livenä. En sitten tiedä, johtuuko se soundeista, ylipäätään live-tilanteesta vai mistä, mutta keikalla Seremoniaa on aina ollut ilo seurata, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.Seremonia

Paikalle ei ollut vielä vaivautunut suurta määrää yleisöä, mutta ne jotka olivat, tuntuivat myös nauttivan keikasta. Itse kerkesin todistamaan keikasta noin puolet ja soitetuista kappaleista tunnistin ainoastaan ”Rock n’ Rollin Maailman”, jota olen aiemmin vieroksunut, mutta livenä sekin toimi. Jokaisen näkemäni Seremonian live-esiintymisen jälkeen kummastus on ollut sama, kun olen yrittänyt uppoutua jälkikäteen bändin musiikkiin: Miksei tämä toimi niin kuin eilisellä keikalla? Jos joku viisaampi on keksinyt tälle selityksen, niin valistakaa minua.

RangerSeuraavana oli vuorossa hieman NWOBHM:iin kallellaan olevaa perinteistä  heavy metallia tyylikkäästi veivaava Ranger. Tämä keikka oli ensikosketukseni kyseiseen yhtyeeseen, mutta menin silti mielenkiinnosta seuraamaan esiintymistä eturivistä. En joutunut katumaan päätöstäni, sillä tarjolla oli setillinen varsin mallikasta perinneheviä. Keikka kasvoi kasvamistaan jokaisen kappaleen myötä, ja jokainen niistä tuntui ottavan otteeseensa edellistä paremmin. Erityisesti jäi mieleen ”Knights of Darkness” -niminen kappale, joka oli osittain muita ehkä hieman hidastempoisempi mutta potki silti kovaa ja laittoi niskoihin liikettä koko eturivillisellä ihmisiä. Erityismaininta vielä taitavalle laulajalle korkeista kirkumisista, jotka toivat parhaimmillaan mieleen Manowar-laulaja Eric Adamsin.Ranger2

Viime aikoina on noussut pinnalle paljon uusia vanhantyylisiä metallibändejä, mutta Ranger kuuluu ehdottomasti niiden kärkikastiin. Keikan jälkeen ostin vielä ”Shock Skull” -c-kasetin, mutta en ole vielä kuunnellut, miltä bändin musiikki kuulostaa keikkaolosuhteiden ulkopuolella. On kuitenkin pieni kutina, etten joudu pettymään.

Pienen odottelun jälkeen lavalle asteli illan pääesiintyjä, doom metallin edelläkävijä ja elävä legenda Pentagram. Vaikka bändin rytmiryhmä edustaa nuorempaa sukupolvea, niin Victor Griffin on bändin alkuperäinen kitaristi ja laulaja Bobby Liebling sen ainoa alusta asti mukana ollut jäsen. Itse keikasta en juuri valittamista keksi, mitä nyt laulu pariin otteeseen meinasi hukkua basson ja kitaran muodostaman vallin alle, mutta itsepä paikkani eturivissä valitsin. Soitto kuitenkin kulki moitteetta koko reilun tunnin ajan, ja Lieblingin äänikin on säilynyt suhteellisen hyvin läpi vuosikymmenten. Pientä iän tuomaa rosoisuutta onkin havaittavissa, mutta se tuo vain lisää hienoutta hänen tulkintaansa. Vaikka mies alkaa jo pikku hiljaa lähennellä eläkeikää, ei hänen eloisasta lavaesiintymisestään, musiikkiin eläytymisestään ja sekopäisestä ilmehdinnästään voisi kuudenkymmenen vuoden iän luulla olevan vielä lähelläkään.

Pentagram3Settilistassa suurimman huomion taisi saada debyyttialbumi ”Pentagram”, joka lieneekin yhtyeen paras julkaisu. Levyltä kuultiin muun muassa kappaleet ”All Your Sins”, ”Sign of the Wolf (Pentagram)”, ”Relentless” ja ”20 Buck Spin”. Muiltakin levyiltä soitettiin biisejä, ja itselleni yksi keikan kohokohdista oli ”Be Forewarned” -levyn ”Live Free and Burn”, joka oli aivan loistava. Yleisö oli erinomaisesti mukana ja tunnelma loistava heti keikan avanneesta ”Death Row’sta” sen lopettaneeseen ”20 Buck Spiniin”. Joidenkin kappaleiden alkaessa ja aikana yleisö kuitenkin räjähti vielä suurempiin ja äänekkäämpiin suosionosoituksiin. Esimerkiksi ”Sign of the Wolfin” kertosäkeen aikana joka ikinen Klubilla ollut lauloi mukana. En ihmettele tätä yhtään, onhan kappale yksi kaikkien aikojen kovimmista klassikoista.

Mukavasti yhtye sovitti omaan tyyliinsä myös Nina SimonenDon’t Let Me Be Misuderstood” -kappaleen. Sitä ei käsittääkseni ole millään Pentagramin albumilla, mutta Victor Griffinin Pentagramin ulkopuolista uraa seuranneet tietävät, että hänen Place of Skulls -yhtyeensä debyyttialbumilta löytyy cover kyseisestä kappaleesta.Pentagram2

Keikka oli kaikin puolin hyvä, ja Pentagramissa tuntuu vielä riittävä virtaa vaikka muille jakaa. Joskus kuulee sanottavan, että vanhempien yhtyeiden pitäisi siirtyä taka-alalle ja antaa tilaa nuoremmille. Toki osa vanhoista bändeistä soittaa keikkoja vain rahastusmielessä, mutta Pentagramista loisti pitkälle se, että tätä tehdään edelleen siksi, että se on hauskaa. Ennen kaikkea – bändin vanhuudesta huolimatta – sillä on vielä paljon annettavaa keikkalavoilla ja miksei levyilläkin. Muutama vuosi sitten julkaistu ”Last Rites” sisältääkin varsin mallikelpoisia kappaleita. Toivottavasti Pentagram saadaan vielä Suomeen esiintymään, ennen kuin pillit laitetaan pussiin. En tosin usko, että bändi suunnittelee lopettavansa vielä lähiaikoina.

Raportti ja kuvat: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua